Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on maannut kirjahyllyssäni niin pitkään, että se on jo täynnä makuuhaavoja, vaan eipä se haitannut lukemista. Ilman klassikkohaastetta olisin kuitenkaan tuskin vieläkään tullut tarttuneeksi tähän teokseen. Omalla kohdallani haaste antoi oivallisen sysäyksen kohdata vihdoinkin tämä kuuluisa paholainen.
Olin jo etukäteen päättänyt, että luen tämän teoksen oli se sitten kuinka hidasta ja tuskallista tahansa ja niinpä teinkin varoiksi laskelman, kauanko Saatanan lukemiseen menee jos sitä lukee 20 sivua päivässä. Sivumäärä, jonka lukee vaikka unissaan tai päällään seisten.
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että em. kaltaiset päiväkohtaiset sivumääräpakotteet eivät olleet tarpeen. Tempauduin mukaan tapahtumiin ja olin suorastaan ihmeissäni siitä, miten helposti tämän teoksen lukeminen kävi. Pitkä piimä loisti poissaolollaan.
Saatana saapuu Moskovaan on realistinen ja totuudenmukainen kertomus eräistä tapahtumista Moskovassa. Olet kenties kuullut tätä teosta kutsuttavan satiiriksi tai jopa loistokkaaksi satiiriksi, mutta se on pelkkää hämäystä. Kavala, lukijoita kohtaan suunnattu salajuoni. Totuus tästä teoksesta löytyy siitä itsestään. Teoksen kertoja nimittäin toteaa useampaan kertaan, että kaikki kerrottu on totta ja kukapa tämän asian paremmin tietäisi kuin juuri kertoja. Jos emme voi luottaa kertojaan, kehen sitten voisimme luottaa?
Bulgakovin teoksen venäjänkielinen nimi on Mestari ja Margarita ja vastaavalla tavalla se on käännetty myös esimerkiksi englanniksi. On kummallista, että Suomessa on päädytty antamaan tälle teokselle nimi Saatana saapuu Moskovaan. Käännösnimeä voisi pitää jo yhtenä teoksen tulkintana, joka vihjaa siihen, että kyse on nimenomaan Saatanasta ja hänen tekemisistään. Vihulaisesta tulee näin teoksen päähenkilö, kun taas Bulgakov itse asetti painopisteen Mestarin ja Margaritan tarinaan. Tämä ero voi tuntua mitättömältä, mutta on mielestäni oleellinen teoksen tulkinnan kannalta.
Oli miten oli, teoksesta löytyy niin Saatana, Mestari kuin Margaritakin sekä erinäinen joukko muita henkilöitä, joille kaiketi löytyy vastineensa teoksen kirjoitusajankohdan (1928-40) venäläisestä yhteiskunnasta. Tuolloin Venäjää hallitsi Josef S., jonka mielivaltaisia tekoja Bulgakov tässä teoksessaan heijastelee. Tämä, sivumennen sanoen, on taas yksi todiste Saatanan realistisuudesta. Todiste, jonka koko kirjoa on mahdoton ymmärtää, jos ei ole elänyt absurdissa sosialistisessa yhteiskuntajärjestyksessä, jossa ihmisten katoaminen, vangitseminen ja pakkosiirtäminen on arkipäivää eikä mielikuvituksen tuotetta. Todellisuudessa, jossa kirjoitettu sana on uhka ja käsikirjoitusten mystinen katoaminen enemmänkin tapa kuin sattumaa.
Bulgakovin teoksen realismi on surrealismia ja unitajuntaa. Hirmuhallinnon alla elettäessä mikä tahansa on mahdollista. Hyvä ja paha käyvät klassista taistelua toisiaan vastaan. Allegoriat ovat sekä reippaita että mystisiä. Rakenteeltaan Saatana on oudonpuoleinen ja kätkee sisälleen toisen, Jeesuksen aikoja kuvaavan teoksen. Saatana ottaa nimekseen Woland ja hämmästyttää kaupunkilaisia ihmeellisillä teoillaan kissansa ja avustajiensa tukemana. Bulgakov osoittaa, että ihmisellä on halu uskoa uskomattomaan ja järjelle vieraaseen, mikäli siitä on hänelle hyötyä. Faustilainen sopimus levittäytyy yli kaupungin ja mehän tiedämme, mitä tapahtuu, kun antaa pikkusormensa. Pakopaikkoja on vähän. Usein niistä ainoa on vodka, jota Saatanan kissakin juo huomattavissa määrin.
Kaiken keskellä kukoistaa rakkaus. Tuo sinnikäs ihmisten välinen ilmiö, joka puskee läpi mitä kummallisempienkin esteiden ja olosuhteiden.
Seuraa minua, lukija! Kuka sinulle on sanonut, ettei maailmassa muka ole oikeaa, uskollista, ikuista rakkautta! Leikattakoon siltä inhottavalta valehtelijalta kieli poikki!
Seuraa minua, lukijani, ja minä näytän sinulle sellaisen rakkauden!
Mestarin ja Margaritan rakkaustarina kytkeytyy vahvasti Saatanan tekoihin ja julistaa niiden läpi rakkauden sinnikästä voimaa. Rakkaus on lohtu silloinkin, kun kaikki ympärillä on hajonnut ja muuttunut käsittämättömäksi.
Saatana saapuu Moskovaan on yksi hienoimpia kirjallisia esimerkkejä siitä, miten yhteiskunta, joka ei salli sen enempää sananvapautta kuin paljon mitään muutakaan vapautta tuottaa huikaisevaa allegorista kirjallisuutta. Ja Saatana. Se saapuu aina vaan uudestaan Moskovaan. On siellä tälläkin hetkellä.
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Мастер и Маргарита (1920-48)
480 sivua
Suomentanut Ulla-Liisa Heino
Julkaisija: WSOY, loistopokkari