Siirry pääsisältöön

Tekstit

Maggie O'Farrell: The Vanishing Act of Esme Lennox

Olen lukenut Maggie O'Farrellilta aiemmin romaanit Instructions for a Heatwave (suom. Varoitus tukalasta helteestä), The Hand that first held mine (suom. Käsi jota kerran pitelin) sekä Hamnet, jonka luin suomeksi. Minuun toisin kuin moneen muuhun Hamnet ei juurikaan vedonnut. Sen sijaan kaksi ensin mainitsemaani O'Farrellin romaania olivat oikein hyviä lukukokemuksia, mutta The Vanishing Act of Esme Lennox (2006), joka edustaa O'Farrellin edellä mainittuja vanhempaa tuotantoa nousi heittämällä suosikikseni häneltä lukemieni kirjojen joukossa. VAEL on romaani, joka luottaa lukijaan. Se luottaa lukijaan jopa siinä määrin, että vähän väliä on palattava takaisin, tarkistettava, kuka tässä nyt puhuikaan ja kenestä nyt olikaan kysymys ja mihin aikakauteen kerrottu sijoittuikaan. O'Farrel iskee pari ässää pöytään heti romaaninsa ensimmäisellä sivulla. "Let us begin with two girls at a dance. [...] Or perhaps not. Perhaps it begins earlier, before the party, before they
Uusimmat tekstit

Lyhyet 4 - Lydia Sandgren: Läpileikkaus; Kaija Rantakari: Kertosäe; Edna O'Brien: The Little Red Chairs

Lydia Sdandgren: Läpileikkaus Tiedän nyt aika paljon siitä, millainen mies on göteborgilainen kustannustoimittaja Martin Berg. Tunnen myös hänen vaimonsa Cecilian - tosin vain Martinin kautta, sillä Cecilia itse ei pääse kertomaan tarinaansa. Kuitenkin juuri Cecilian rooli teoksessa on olennainen, sillä hän katosi pian väitöstilaisuutensa jälkeen ja jätti Martinin ja heidän kaksi lastaan.  Tutuksi minulle tuli myös Gustav, joka tauluillaan suurin piirtein pelasti koko ruotsalaisen 1900-luvun maalaustaiteen. Gustav, joka joi liikaa ja käytti aina tavalla tai toisella vinossa olevia ja/tai teipillä korjattuja silmälaseja. Gustav, jolle tavallinen elämä oli vieras konsepti. Martinin ja Cecilian tyttären Rakelin kautta pääsen kokemaan, millaista on, kun kadonnut äiti on jatkuvasti läsnä. Gustav nimittäin maalasi ennen muuta Cecilian muotokuvia. Vähemmässä määrin tutustun Rakelin pikkuveljeen Elikseen. Läpileikkaus kulkee eri vuosikymmenillä, valaisee ja etsii kohteekseen. Pysähtyy ja tarka

Andrea Abreu: Pilvipeitto

Pilvipeitto on niitä kirjoja, joiden kohdalla jo kesken lukemisen tekee mieli rientää kadulle tai Instagramiin ja huutaa välihuuto.  Huutaa: Lukekaa Pilvipeitto. Lukekaa, sillä Pilvipeitto on vallan riemukas kirja. Teoksen etuliepeestä luen, että Andrea Abreu (s. 1995) on teneriffalainen kirjailija, jonka esikoisromaani Pilvipeitto on saanut kassakoneet kilisemään Espanjassa ja jonka käännösoikeudet on myyty yli kahteenkymmeneen maahan. En ihmettele. En ihmettele ollenkaan. Pilvipeitto kertoo kahdesta 10-vuotiaasta tytöstä. Isora on se, joka päättää mitä tehdään ja jonka ehdoilla hänen ystävänsä, teoksen kertoja toimii. Abreun romaani on saturoitu tyttöjen ympäristön köyhyydellä ja seksuaalisuudella. Voisin kuvitella, että kovin usein aiemmin ei ole kuvattu Teneriffalla asuvaa köyhempää väestön osaa, mutta Abreun romaanin myötä se pääsee esille kuin hälytysvalo. Tyttöjen puheissa ja leikeissä kaikuvat aikuisten sanat ja mielipiteet tyttöjen itse täysin ymmärtämättä, mistä on kysymys. N

Lyhyet 3 - Belinda McKeon: Tender; Ahava & Puikkonen: Rakennenautintoja; Francesca Segal: The Innocents

Belinda McKeonin romaanin Tender nappasin mukaani matkalukemiseksi ajatuksella, että eipähän ainakaan lopu kesken (432 sivua suht pienellä fontilla). Paljastui sekä oikein hyvää, että vähemmän kiinnostavaa.

 Tender kertoo irlantilaisista nuorista 1990-luvun lopulla. Useimmat heistä ovat juuri aloittaneet yliopiston. McKeon sanoittaa tarkalla otteella kaiken sen epävarmuuden, eksyksissä olemisen ja suunnan hakemisen, jonka kanssa kamppailevat nuoret, jotka eivät ole enää teinejä, mutta jotka eivät oikein ole vielä astuneet aikuistenkaan maailmaan.

 Tarina Tenderissä ei ole kaikkein tavanomaisimpia, sillä se rakentuu jännitteelle, joka syntyy Catherinen ja Jamesin välille. Kun nämä kaksi tapaavat ensimmäisen kerran, tietävät he heti, että he ovat luodut toisilleen. Ystävinä.

Catherine kuitenkin alkaa haluta enemmän kuin ystävyyttä. James taas on homo, joka yrittää tulla toimeen ja hyväksyä homoutensa ympäristössä, jossa varsinkin vanhempien ihmisten mielipiteet homoja kohtaan ovat tu

Emilia Karjula: Kuningatar Mab

"Häntä oli ihana ajatella. Hän aukeni kuviksi, joita halusin lisää." Emilia Karjulan esikoisteoksessa huomioni kiinnitti ensimmäiseksi sen takakansitekstin maininta, jonka mukaan Karjulan romaani on surrealistista chick litiä. En ole aiemmin törmännyt vastaavaan luonnehdintaan, joten lähdin ottamaan selvää, mistä on kyse. Takakansitekstit ovat usein ongelmallisia, koska ne johdattavat lukemista tiettyyn suuntaan. Luovat position, josta käsin teokseen tutustuminen alkaa tapahtua. Karjulan teoksen kohdalla tulin varsin nopeasti siihen tulokseen, että kyse ei ole chick lit -kirjallisuudesta, jos chick lit käsitetään, kuten se yleensä on tapana käsittää eli nuorehkoille naisille suunnatuksi viihteelliseksi kirjallisuudeksi. Toki Kuningatar Mabia voi lukea viihteenäkin, mutta väitän, että silloin sen tärkeimmät pointit menevät kyllä kokonaan ohi.  Minulle Kuningatar Mab edustaa viihdekirjallisuuden vastakohtaa. Se vaatii lukijaltaan huomattavan paljon ja erityisesti hyötyä on, mik

Klassikkohaaste - Choderlos de Laclos: Vaarallisia suhteita

Astukaamme viettelysten kiemuraisille poluille. Pitkästä aikaa osallistun kirjasomen klassikkohaasteeseen* ja valitsin lukukohteekseni varsinaisen klassikkojen klassikon Choderlos de Laclosin Vaarallisia suhteita (Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi alun perin vuonna 1782. de Laclosin teos ei missään vaiheessa ole vaipunut unholaan, sillä siitä on tehty lukemattomia sovituksia niin tv-sarjoiksi, elokuviksi kuin teattereihinkin. Elokuvan saralla tunnetuimpia lienee Stephen Frearsin ohjaama Valheet ja viettelijät, jossa päärooleja esittävät Glenn Glose ja John Malkovich. Vaarallisia suhteita on muodoltaan kirjeromaani ja sitä on usein pidetty niin tämän lajin malliesimerkkinä kuin myös psykologisen romaanin varhaisena edustajana. Teos on viettelyn, halujen, himojen ja petoksen muodostama verkosto, jossa pahikset juonitteluillaan pyrkivät tuhoamaan hyvikset ja heidän viattoman sydämensä. Pääpahiksia teoksessa edustavat markiisitar de Merteuil ja varakreivi de Valmont. Edellisten juo

Harry Salmenniemi: Sydänhämärä

Poissa ovat Harry Salmenniemen novellikokoelmille tyypilliset värikkäät kannet. Sydänhämärä jatkaa samalla ulkoisesti harmaalla tiellä, jonka hänen edellinen teoksensa Varjotajunta  (2022, Siltala) aloitti.  En voi välttää ajatusta, että niin kauan kuin kyse on fiktiosta ovat kannetkin värikkäitä, mutta kun siirrytään kuvaamaan Salmenniemen henkilökohtaista elämää teosten kannet muuttuvat harmaiksi. Kutsun tätä havaintoani huumoriksi, lempeäksi sellaiseksi. Sydänhämärä eroaa Salmenniemen aiemmista teoksista siinä, että nyt läsnä ei ole minkään asteista ironiaa, sarkasmia tai muutakaan moniäänistä tyylilajia. Nyt ollaan kuokkavieraina Salmenniemen perheen sisällä.  Perheen, jonka elämä joutuu kaaokseen, kun 2,5-vuotias Joel sairastuu diabetekseen samaan aikaan, kun perheen äiti on viimeisillään raskaana. Alkaa sairaalaelämä, verensokerinmittauselämä ja pistoselämä. On opeteltava monenlaista uutta. Siedettävä epävarmuutta ja pelkoa. Kestettävä, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Salmen