Reader, why did I marry him?

Innostuin Fred Vargasin Sinisten ympyröiden miehestä luettuani Elinan bloggauksen tästä kirjasta. Luettuani ensin Melenderiä ja sen jälkeen Statovcia olin melkoisen täynnä ja ajattelin, että Sinisten ympyröiden mies voisi edellä mainittujen jälkeen olla oiva digestiivi. Sitä se kyllä olikin. Pääruoaksi sen sijaan se ei minulle riittäisi. Fred Vargas on Frédérique Audoin-Rouzeaun käyttämä pseudonyymi. Miksi kirjailija on halunnut valita pseudonyymin, joka viittaisi hänen olevan mies? Etunimi Fred on tietysti lyhenne kirjailijan oikeasta nimestä ja wikipedia tietää kertoa, että nimen Vargas taustalla on Ava Gardnerin esittämä roolihahmo Joseph M. Mankiewiczin ohjaamassa elokuvassa The Barefoot Contessa. Mielenkiintoista on myös se, että kirjailijan kaksoissisko, joka on kuvataiteilija, käyttää pseudonyymiä Jo Vargas. Mitä tästä pseudonyymien käytöstä pitäisi ajatella? Kenties ei mitään, vaikka minulle kyllä tuli mieleen eräs Harriet Burden. Ranskalainen, useita kirjallisuuspa...

Kirsi Kunnas: Hanhiemon iloinen lipas (kannen kuvitusta) Sunnuntaina näin kirjamessuilla Kirsi Kunnaksen - yhden Suomen sydämeenkäyvimmistä kirjailijoista. Mikä nainen. Mikä lahjakkuus. Mikä hattu. Kuinka monta hetkeä onkaan tullut vietettyä jo pelkästään Hanhiemon iloisen lippaan parissa. En ole pitänyt tapana järjestää blogissani arvontoja, mutta nyt sattui niin sopivasti, että sain Bonnierilta (kiitos kovasti) 2 kahden henkilön lippupakettia, joten laitan ne nyt arvontaan, sillä mikäpä olisi mukavampaa kuin tarjota sinulle mukava ilta Kirsi Kunnaksen ja kumppaneiden seurassa. Koska tilaisuus on jo melko pian, pyydän, että ilmoittaudut arvontaan suoraan sähköpostiini: omppuapple@gmail.com. Näin voin varmistaa, että kun voittajat on saatu selville, minulla on jo sähköpostiosoitteet valmiina ja liput löytävät tiensä voittajille ajoissa. Viimeinen osallistumispäivämäärä on keskiviikko 5.11.2014 . Voittajat julistan blogissani seuraavana päivänä. Vihjaiskaa arvonnasta myö...

 Ihan ensiksi kiitos messujärjestäjille, jotka ystävällisesti antoivat minulle bloggaripassin, jolla pääsin messuille ilmaiseksi kuin tärkeämpikin henkilö. Kiitos myös siitä, että bloggareille järjestyi oma nurkkaus, jossa ottaa kontaktia messuvieraisiin ja antaa heille kirjavinkkejä. Lauantaina kävin kirjabloggarien aamubrunssilla, jossa uutuskirjoistaan kertoivat Maritta Lintunen, Sinikka Nopola, Riina Katajavuori, Jari Järvelä, Kim Leine ja Paolo Giordano. Tästä tilaisuudesta löytyy mainio raportti esim.  Kirsin kirjablogista . Kiitos Bonnier/Wsoy ja Tammi, jotka lahjoititte meille bloggareille läsnä olleiden kirjailijoiden uutuuskirjat. Mukavaa oli lähteä tilaisuudesta signeeratun kirjakasan kanssa. Tänään suuntasin ensin moikkaamaan muita bloggareita omalle pisteellemme. Sieltä lähdin Takauma-lavalle, jossa keskustelivat Kaari Utrio, Tiina Raevaara ja Tuula-Liina Varis. Pompsahdin paikalle, kun Kaari Utrio kertoi, että hän oli jossakin teoksessaan sijoittanut toraka...

Kaverit on rymynny kirjamessuilla jo monta päivää, mutta itse pääsen touhuun mukaan vasta tänään sunnuntaina. En edes ole messuihminen. Hirmuinen määrä kirjoja ja kiinnostavia tuokioita - ylistimulaatio uhkaa jo pelkästä ajatuksesta. Selvitäkseni hengissä tein alustavan ohjelman, jota sitten hädissäni räpellän messukeskuksessa, kun olen hukkua kirjallisiin houkutuksiin. Se menee näin (teoriassa, käytännössä tuskin sinne päinkään) 12.30 Kirjailija ja some-julkisuus (keskustelemassa Tommi Melender). M.U.S.T 13-14 bloggaripäivystäjänä bloggarien omalla osastolla Boknäs 6g85. Tule sinäkin, etten istuskele siellä yksinäni. 14.00 Peter von Bagh: Muisteja 14.30 Tähtihetki: Rosa Liksom 15 Kirjailijana Venäjällä 15.30 Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa 15.30 Juha Itkonen: Ajo 16.00 Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta sadusta 16.00 Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä 16.30 Kirjoittamassa Italiassa 17.00 Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä 17.30 Aika velikultia - ...

Olisin tuskin lukenut Eldoradoa, ellei se olisi ollut lukupiirikirja. Surkuhupaisaa on, että en loppujen lopuksi edes päässyt siihen lukupiirin tapaamiseen, jossa Eldoradoa käsiteltiin. Rankalainen näytelmä- ja romaanikirjailija Laurent Gaudé (s. 1972) on kotimaassaan palkittu ja rakastettu kirjailija. Vuonna 2004 hän sai arvostetun Goncourt-palkinnon romaanillaan Montepuccion aurinko (Le soleil des Scorta). Odotukseni Eldoradoa kohtaan olivatkin huomattavasti suuremmat, kuin mitä tämä romaani kykeni tarjoamaan. Eldoradon puolustukseksi on sanottava, että se joutui omalta kannaltaan mahdollisimman huonoon seuraan, kun luin sitä limittäin Melenderin Kylmän sodan kanssa. Afrikkalaisten pakolaisten ja jättikyrvän välinen kohtaaminen ei ollut erityisen hedelmällinen. Lisäksi heti Eldoradon jälkeen luin Statovcin Kissani Jugoslavian , joka onnistuu aika lailla kaikessa, missä Eldorado jää vajaaksi. Eldoradon parhaita puolia edustaa kerronnan jakautuminen kahteen näkökulm...

Se taitaa nyt olla tässä. Vuoden 2014 paras suomalainen esikoisteos. Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia täyttää niin korkeatasoiselle kirjallisuudelle asetetut vaatimukset kuin henkilökohtaiset mieltymyksenikin. Se on moniääninen, rakenteeltaan ja kuvastoltaan oivallisen kompleksinen sekä lisää tietoa Jugoslavian hajoamisesta tavalla, johon varsinainen historiankirjoitus harvoin pystyy. Se tuo iholle muualta Suomeen muuttaneiden todellisuuden, kulttuurien väliset kahnaukset, yksilön ja perheen olosuhteiden puristuksessa, oman paikan maailmassa ottamiseen liittyvät haasteet sekä rikkaan symboliikan. Lyhyesti sanottuna: Kissani Jugoslavia on nautittavan kiinnostava romaani. Minulle yksi kaunokirjallisen teoksen kiinnostavimmista elementeistä on rakenne. Uskoisin sen johtuvan ainakin osittain siitä, että hyvin toteutettu rakenne estää lukijaa uppoutumasta tarinaan, muuttumasta passiiviseksi teoksen kuluttajaksi. Rakenne haastaa ja panee miettimään, se asettaa rinnakkain eri taso...

Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa / joo, joo, ja kuljin pellon laitaa / joo, ja kuljin pellon laitaa. No, kyllä niillä herroilla tarinoita riittää / joo, joo ja tarinoita riittää / joo, ja tarinoita riittää. Kylmän sodan sisäinen lukija on jugendlinnassa asuva keski-ikäinen mies, joka juo kallista konjakkia ja jonka sielun salasana on critical forever. Ja sitten tulee kaltaiseni Helsingin lähiössä asuva naisihminen ja astuu herrojen seuraan. Voi sentään herrojen kyllästyneitä ilmeitä. Vain kohteliaisuussäännöt estävät heitä lähettämästä minua matkoihini. Kuokkavierastunne varjostaa lukemistani. Harold Pinter -vainaja astuu esiin ja siteeraa näytelmänsä repliikkiä: Kielletty, kieli kielletty. Kuka kieltää keneltä kielen?  Kuka saa puhua? Kenen pitää vaieta? Onko default-kriittisyys esteettinen arvo?  Ja sinulle Thomas Bernhard sanon, että sinun on ihan turha nyt ruveta täällä kummittelemaan. Kylmän sodan päähenkilö Vertti Harmaja on Globaalin talouden ...

"This family isn't nuclear. It's toxic." Enpä muista milloin kirjan kannessa oleva hehkutuslause olisi ollut yhtä osuva kuin Gillian Flynnin esikoisromaanin Sharp Objects kohdalla. Flynnin ydinperhemyrkky saa lukijan tärisemään. Huh-huh. Päädyin lukemaan Flynnin esikoisteoksen siksi, että Luettua elämää -blogin Elina oli innostunut Fred Vargasin dekkarista Sinisten ympyröiden mies . Elina kuvasi Vargasin teosta niin kiinnostavasti, että minulle iski mahdottoman kova Vargasin lukemisen halu. Koska en kuitenkaan omista yhtään hänen teostaan, tartuin ensimmäiseen omasta hyllystäni käteen osuneeseen dekkariin. Se sattui olemaan Flynnin Sharp Objects, jossa dekkarijuoni kulkee myrkyllisen perheen läpi.  Sharp Objects on piinaavan koukuttava, yllätyksellinen ja lukijansa addiktoiva dekkari, jonka  päähenkilö, Camille Preaker, on toimittaja, joka palaa kotiseudulleen kirjoittamaan lehtijuttua kahden pikkutytön murhasta. Camille ei ole käynyt kotonaan kahdeksaan vuote...

Kiitos mainiosta Vive la France -haasteesta  kuuluu Anna minun lukea enemmän -blogin Annamille, joka haasteen lanseerasi. Säännöt olivat yksinkertaiset. Annami haastoi meidät lukemaan ranskalaista kirjallisuutta ja keräämään Ranskan lipun raitoja. 2 kirjaa vastasi yhtä lipun raitaa. Lukemisaika alkoi 3.11.2013 ja päättyi 1.10.2014. Haasteen innoittamana keräsin omasta hyllystäni kasan ranskalaista kirjallisuutta luettavaksi. Käytännössä kävi niin, että omista kirjoistani luin vain yhden: Madame de La Fayetten romaanin Clève'sin prinsessa . Muut haasteeseen lukemani teokset olivat: Irène Némirovsky: Tanssiaiset Irène Némirovsky: David Golder Dominique Sylvain: The Dark Angel Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki Claire Castillon: Kuplissa Hélène Grémillon: Uskottuni Emmanuel Carrère: Valhe Grégoire Delacourt: Onnenkoukkuja Luettuja teoksia kertyi yhteensä 11 eli keräsin kasa...

Kuvataiteilija Henni Kitin esikoisromaani Elävän näköiset alkaa vakuuttavasti. Todella vakuuttavasti. Luettuani ensimmäiset 50 sivua laitoin Kitin teoksesta kuvan Instagramiin tekstillä "Vapise Tommi Kinnunen." Elävän näköisissä pääosassa ovat eläimet. Osa heistä täytettyjä, osa hengissä, monet kuolleinakin erittäin elävän näköisiä. Eläinten välissä kuljeskelevat ihmiset; sivuroolissa, esiripun takana, spottivalon laitamilla. Tarina lähtee käyntiin, kun Sisko haluaa naapurin Alfredia ja haluaminen muuttuu molemminpuoliseksi. Sisko on naimisissa Reinon kanssa, Alfred Eevan. Jälkimmäisillä on kolme tyttöä, kun taas Sisko ja Reino ovat lapsettomia. Eletään 1900-luvun puoliväliä Pohjois-Suomessa ja kuinka ollakaan, saman vuorokauden aikana saavat alkunsa sekä Siskon että Eevan raskaudet. Seuraavana aamuna Alfred näkee, miten joen virtaamissuunta muuttuu. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Sisko synnyttää Sakarin, Eeva Aleksandran. Lapsista tulee parhaat kaverit. Kitti kuvaa ...

P.I. Jääskeläisen lukemisessa riemastuttavinta on se, että hänen kirjojensa parissa on älykkäästi hauskaa. Etukäteen ei tiedä, mille matkalle lähtee, kun tarttuu P.I:n kirjaan. Yllätyksiä sattuu ja tapahtuu ja todellisuuden rajat venyvät ja paukahtelevat. Ihan kaikkein parasta on se, että P.I.:llä on minuun inspiroiva vaikutus. Siihen ei pysty edes monet niistä, joiden teoksia raahataan mukana vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen. Arvostan kovasti tällaista lukijan aivojen stimulointia. En ole suuri suomalaisen realistisen kirjallisuuden ystävä. Se on tietysti pelkästään minun häpeäni, ei kyseistä tyyliä kirjoittavien kirjailijoiden. Ehkä tätä ei edes pitäisi sanoa ääneen, mutta olen aivan liian kuriton valehdellakseni. Ennen tämän blogin aloittamista olin varsin pihalla viime aikaisen suomalaisen kirjallisuuden suhteen noin ylipäätään. P.I:kin oli minulle tuttu ainoastaan nimenä ja luin noin vuosi sitten Harjukaupungin salakäytävät autuaan tietämättömässä neitseellisyyd...