Reader, why did I marry him?

Kun kuuluu tiettyyn kuplaan, ajattelee suurin piirtein niin kuin kyseisen kuplan sisällä ajatellaan.  Edellinen lause on itsestäänselvyys, mutta vielä enemmän se on tämän tekstin aloituslause. Kuplaan kuuluvat jakavat samat arvot ja pitävät samantyyppisistä asioista. Yksinkertaistan, mutta pointti lienee selvä.  Framåt!  Itse kuulun mm. kuplaan, jonka jäsenet pitävät Harry Salmenniemen kirjoista. Jopa niin, että välillä tuntuu, että tärkeämpää kuin se, mitä Salmenniemi kirjoittaa on se, että hän kirjoittaa, jotta voimme ihastella hänen kirjoittamaansa. Harry Salmenniemi on itseään suurempi ilmiö ja kun hän ironisen osuvasti tökkii yhteiskuntamme kipukohtia minä huokaan kiitos. Tuntuu hyvältä. Juuri tätä halusin ja haluan lisää. Mutta nyt astun ulos kuplastani. Astun Varjotajuntaan.  Teoksen kansi on harmaa. Mitä muuta se voisi ollakaan. Harmaa kertoo, että sellaista ihmisen elämä enimmäkseen on, melko väripuutteellista. Samalla kansi esittää, että sellaista on myös Harry Salmenniemen e

Aloitan tunnustamalla: Kun ensimmäinen kerran kuulin Jenna Viron esikoisromaanin Tuhkimoleikkaus nimen tuli aavistus ja vahva intuitio, että se on kirja, joka tulee olemaan suuresti makuuni. En ollut väärässä.  En toki myöskään osannut aavistaa, että Tuhkimoleikkaus olisi niin kova kuin se on. Joskus - melkoisen harvoin - käy niin, että esikoisromaani leopardin hännän huiskauksella putsaa koko pöydän. Tuhkimoleikkaus tekee juuri niin. Jenna Viron romaani on puettu Charles Gounod'n oopperaan Faust. Se on fiktiota fiktiossa, jossa teoksen sisälle rakentuu oopperaesitys. Gounod'n ooppera on romaanissa läsnä paitsi musiikillisesti, myös teoksen sisältämien ranskankielisten tekstiosuuksien kautta temaattisia yhteyksiä unohtamatta.  Viro ei pelkästään lainaa, vaan myös käyttää Faustia taidokkaasti pohjatekstinä, johon hän tekee romaaninsa sanomaa painottavia korostuksia. Mefistofeles Faustissa: Je vais vous chercher un trésor Plus merveilleux, plus riche encor Que tous ceux qu'e

Tämä elämä usein tuntuu pelkältä tavaroiden siirtelemiseltä Sano: Olen liike.  Sano sen jälkeen: Liike olen. Huomasitko? Liike olen on pysähtymätön ilmaus. Sen lopussa oleva n-kirjain jatkuu loputtoman tuntuisesti. Samalla se pitää sisällään kahden viimeisen kirjaimen muodostamaa kieltoa: en. Olen  - en - olennnnn .... Se vuoropuhuu itsensä. Jatkaa ja kieltää niin, että nämä kaksi eivät ole toisistaan erotettavissa. Kun minä olen tai sinä tulet minun paikalleni olemaan, meidän olemisemme sisältää kiellon. Olen. Ol-en. Huuskon runojen seurassa innostun pohtimaan kielioppia. Yksikön ensimmäisessä persoonassa verbit päättyvät n-kirjaimeen. Mitä jos näin ei olisi? Miten vaikuttaisi se, jos ne päättyisivät vaikkapa s- tai l-kirjaimeen? Minkälaisen liikkeen tämä puhujassa aiheuttaisi? Miten se vaikuttaisi liikkeen jatkuvuuteen? Minä rakastas. Minä rakastal. Liikkeestä ja liikahduksista on Huuskon kokoelma tehty. Lukiessani näen liikettä kaikkialla, eikä oikein mikään ole vain sitä, mitä se o