Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2020.

Kirjallisuus ja paikka - Ville-Juhani Sutinen: Sivupolkuja

Moni kirjanystävä ottaa matkalle mukaansa kirjan, joka sijoittuu paikkaan, johon hän on matkustamassa. Niin minäkin. On ihan omanlaisensa juttu lukea tiettyyn paikkaan sijoittuvaa kirjaa, kun itse on tuossa paikassa. Ville-Juhani Sutinen tarkastelee teoksessaan Sivupolkuja kirjallisuuden ja paikan välisiä suhteita. Paikka vaikuttaa kirjallisuuteen, mutta myös kirjallisuus saattaa vaikuttaa paikkaan. Kirjallisuus rakentaa paikkoja, mutta yhtä lailla paikat rakentavat kirjallisuutta. Sutinen kirjoittaa muun muassa Dostojevskin Pietarista, Tšehovin arosta, Döblinin Berliinistä, Ninin Pariisista, Woolfin Monk's Housesta ja sen ympäristöstä. Kaikki Sutisen esseet eivät tee minuun yhtä voimakasta vaikutusta ja luulen, että ainakin osittain tähän vaikuttaa se, että oma suhteeni Sutisen kuvaamiin paikkoihin on intensiteetiltään vaihteleva. Toisaalta. Asia on hieman monimutkaisempi. Useissa Sutisen kuvaamissa paikoissa olen käynyt, mutta esimerkiksi hänen kuvaamansa Willia

Aase Berg: Akka / Haggan

Tässä tapauksessa sillä oli huomattavan paljon väliä. Sillä, miten lähestyin Akkaa . Aloin lukea Aase Bergin Akkaa ruotsiksi, sillä olin ostanut sen sittemmin koronan peruuttamaa Helsinki Litiä varten, kun suomennosta ei vielä ollut saatavilla. Haggan oli kuumottavasti inspiroivaa luettavaa ja tein paljon muistiinpanoja. Kukaan ei tunne Akkaa. Hän on naisasialiike [...] Meduusa. Näe kasvoni ja kivetyt. Laiskuus iski ja helpotin Akan lukemista siirtymällä kuuntelemaan sitä suomeksi, kun se oli suomenkielisenä äänikirjana saatavilla. Kävi nopeasti - suorastaan heti -ilmi, että tämä kirja ei sovi kovin hyvin kuunneltavaksi. Bergin teksti viihteellistyi ja virtasi korvissani Meduusan kasvojaan näyttämättä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa sainkin jo onneksi Akan suomenkielisenä kirjastosta. Luin jonkin aikaa sekä suomeksi että ruotsiksi, kunnes heitin ruotsinkielisen teoksen syrjään tietoisena siitä, että käännöksen myötä en tavoittanut samaa kuin ruotsiksi lukiessani. Akka on Ha

Trevor Noah: Laiton lapsi

Koomikko Trevor Noahin elämäkerran Laiton lapsi alaotsikko on Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa. Värikkäitä hänen nuoruusvuotensa todella ovat olleetkin. Jopa siinä määrin, että väripaletista jää tuskin yksikään väri käyttämättä. Vuonna 1984 syntyneen Noahin äiti on xhosa-heimoon kuuluva musta etelä-afrikkalainen, isä taas valkoinen sveitsiläinen. Noah itse isännöi nykyisin amerikkalaista satiirista uutistv-sarjaa nimeltä The Daily Show . Vuonna 2018 Time-lehti valitsi hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Laittomassa lapsessa kuitenkin keskitytään hänen julkisuutta edeltävään elämäänsä. Erillisistä kertomuksista koostuva Laiton lapsi on saanut nimensä siitä, että Etelä-Afrikassa mustien ja valkoisten väliset suhteet olivat Noahin syntymän aikaan kiellettyjä. Institutionaalinen rasismi määritti rotujen sekoittumisen rikokseksi, jonka katsottiin kyseenalaistavan rotusorrolle perustuvan yhteiskuntajärjestyksen ja tuovan ilmi tämän järjestelmän kestämättömyyd

Maggie Nelson: Jane / Punaiset osat

me jotka olemme erotelleet veren sellaiseen, joka saastuttaa, ja sellaiseen, joka lunastaa Maggie Nelsonin täti Jane Mixer murhattiin maaliskuussa 1969. Jane oli tuolloin 23-vuotias. Janen murha oli osa ns. Michigan-murhia eli seitsemän nuoren naisen murhaa, jotka tapahtuivat vuosina 1967-1969 Yhdysvaltain Michiganissa. Vaikka murhien tekijästä ei edelleenkään ole täyttä varmuutta uskotaan yleisesti, että kaikkien niiden takana on mies nimeltä John Norman Collins. Hän kärsii elinikäistä vankeustuomiota Marquette Branch -nimisessä vankilassa. Ajatus siitä, että Collins on oikea ihminen, joka elää vankilassa tälläkin hetkellä häiritsee minua järkyttävän paljon. En voi selittää mitään pois fiktiivisyyden varjolla. Michigan-murhiin liittyvät tiedot ovat tarkistettavissa virallisista läheistä. Ne ovat ydin, jonka ympärille - Nelsonin tätiin tarkentuen - rakentuvat niin Jane kuin Punaiset osatkin . Maggie Nelson syntyi lähes päivälleen neljä vuotta tätinsä murhan jälkeen ja n

Deborah Levy: The Cost of Living

As Orson Welles told us, if we want a happy ending, it depends on where we stop the story. Luettuani muutama vuosi sitten Deborah Levyn romaanin Uiden kotiin (Swimming Home) tiesin, että olin löytänyt kirjailijan, jolta haluan lukea paljon lisää. Silloin en vielä tiennyt muun muassa sitä, että Levy on innokas uimari itsekin. Nyt tiedän. Levy hauskuuttaa lukijaa myös esittelemällä kuvitelmansa, jossa hän 70-vuotiaana tulee olemaan "legendaarinen auringonvaurioittama nero", joka on tunnettu siitä, että hänellä on tapana kirjoittaa uimapuvussa. The Cost of Living  avaa Levyn teosten syvempiä kontekstejä ja merkityskerroksia. Kun Levy kirjoittaa, miten hän löysi paperilapun, jossa oli kenties hänen romaaninsa  Hot Milk  alku, minä tärisen innostuksesta. Tuntuu siltä, että olen todistamassa jotain maagista. Tämä on tietenkin hieman outoa, sillä tottakai Levyllä niin kuin muillakin kirjailijoilla on erinäisiä muistiinpanoja, joissa he ovat hahmotelleet kohtia tulevi

Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä

Silja Kejosen Lähetä minulle ympyrä palautti mieleeni muiston, jonka olin täysin unohtanut. Minä ja silloinen paras ystäväni Eija 8 viiva 10 -vuotiaina riitelimme raivoisasti siitä, onko naapurustossa asuvan vanhemman naisen nimi Impi vai Imppi. Hirveä riitä, tuhoava. Sen jälkeen emme puhuneet toisillemme moneen päivään. Ja tämä muistohan nousi siitä, että Lähetä minulle ympyrän ensimmäisen osan nimi on Impi. Ei siis Imppi. Oletko Eija kuulolla? Olin oikeassa ja sinä olit väärässä. Ei kenenkään nimi voi olla Imppi - paitsi jos, mutta tuskin kuitenkaan. Impillä sylissään jäätynyt halko, vajan takana, läpilaho talo, jossa kaikki kastuu. Herttakuningatar ikkunassa vetinen tukka niskassa mytyssä, täytyy föönata uusiksi. Lähetä minulle ympyrä ei järjesty, ei pysähdy paikalleen. Se pyörii falloksen hallitseman diskurssin läpi kuin herkät napit. Jättää jälkensä niiden kauhisteltavaksi, jotka kyseistä diskurssia hallitsevat. Näiden runojen esitysmuodossa ei maskuli

Kate Zambreno: Heroines

I want to fuck the literary universe. F. Scott Fitzgerald oli paskajätkä. Sen lisäksi hän oli ja on arvostettu kirjailija. Mainitsin paskajätkyyden ensimmäisenä ja tein sen tarkoituksella. Samalla kaduttaa jo, että paskajätkän nimi on tämän tekstin ensimmäisenä. Onneksi sentään sitä ennen on sitaatti Zambrenolta. Paskajätkällä oli monia paskajätkäkavereita, kuten mm. T.S. Elliott ja useat muut modernistimiehet. Tyypit, jotka olemme nostaneet kaappien päälle, jossa ne eivät pölyty. Kate Zambreno käy teoksessaan Heroines väsymättömästi, paikoin suorastaan uuvuttavasti läpi, minkälaisia modernistimiehet olivat. Miten he typistivät vaimonsa. Valvoivat näiden kirjoittamista. Kielsivät yhteiselämästä kirjoittamisen ja jopa minä-promoninin käytön. Kuskasivat vaimonsa mentaalilaitokseen ja suurin piirtein unohtivat sinne. Modernistimiehet tekivät vaimoistaan kirjojensa henkilöhahmoja. Se mikä oli verta luita lihaa muokattiin omiin tarpeisiin ja vangittiin liikkumattomiksi m

Alissa Nutting: Unclean Jobs for Women and Girls

Lukijaelämän parhaimpia asioita on, kun löytää uuden kirjailijan. Viimeaikaisin löytöni on Alissa Nutting. En enää muista, mitä kautta sain hänestä tietoa, mutta varasin kirjastosta hänen novellikokoelmansa Unclean Jobs for Women and Girls . yleisö1: ai novelleja, hyi hyi hyi. en kyllä ikinä lue novelleja. yleisö2: en tykkää novelleista, kun just kun pääsee tarinaan sisään se loppuu jo. En tiennyt myöskään, mikä minua odottaisi, kun Nuttingin kirjaan tartuin. Hyvä niin, sillä tulin yllätetyksi aivan housut kintuissa. Jo ensimmäisen novellin (Dinner) ensimmäinen lause antoi osviittaa, että tulossa ei ole tavallisinta. I am boiling inside a kettle with five other people. Realismi. Hylätty. Muita kiinnostavia novellien aloituslauseita:   I'm expected to have anal sex with the winning contestant on the moon. (Pornstar) Jonkin sortin hard core. Lisätty. Settings in places / in genre. When space on Earth became limited, it was declared all people had to hos