Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Miksi Jatta juo? - Eva Illoinen: Iltapäivällä tuli levottomuus * BAR Finland, 30.

Iltapäivällä tuli levottomuus on yksi hienoimpia suomalaisia kirjannimiä. Tosin se sopisi paremmin jonkin muun romaanin kuin tämän Eva Illoisen teoksen nimeksi, sillä se vihjaa nimensä kautta lyyriseen kirjoitustapaan ja korkeintaan seitinohueen ranskalaiseen iltapäivähumalaan. Kummastakaan ei tässä romaanissa ole tietoakaan, sillä Illoisen teksti on vankasti perusrealistista ja seitinohuen sijasta päähenkilö Jatta on useimmiten tolkuttomassa kaatokännissä. Kirjastossa työskentelevä Jatta turvautuu pulloon aluksi silloin tällöin, mutta alkoholistikertomusten juonen mukaisesti viina vie naisesta voiton vähitellen yhä pahemmin. Jatan juomista yrittää rajoittaa hänen miehensä Pauli - laihoin tuloksin. Apua pyydetään myös tuttavapiiriin kuuluvalta psykiatrilta, mutta hänenkään neuvonsa eivät onnistu lopettamaan Jatan juomista kuin väliaikaisesti. Kirjassa etsitään syytä Jatan juomiselle. Psykiatri haluaa penkoa Jatan nuoruutta ja lapsuutta, kuinkas muutenkaan, mutta Jatta ei suos

Kirja vs. sen pohjalta tehty tv-sarja/elokuva - esimerkkinä Sharp Objects

Elokuva on aina huonompi kuin kirja, jonka pohjalta se on tehty. Sama laatuero löytyy luonnollisesti myös tv-sarjan ja sen pohjana olevan kirjan väliltä. Olen viime viikkoina seurannut HBO:lta Gillian Flynnin kirjaan Sharp Objects (2006, suom. Teräviä esineitä) perustuvaa tv-sarjaa (ohjaus Jean-March Vallée). Kirja ei ollut täydellinen ja erityisesti sen keskikohta sisälsi joutokäyntiä. Loppu sen sijaan oli varsinainen knock out - vieläpä kahdesti. Esittelin Sharp objectsin blogissani lokakuussa 2014 seuraavasti:  "Sharp Objects on piinaavan koukuttava, yllätyksellinen ja lukijansa addiktoiva dekkari, jonka  päähenkilö, Camille Preaker, on toimittaja, joka palaa kotiseudulleen kirjoittamaan lehtijuttua kahden pikkutytön murhasta. Camille ei ole käynyt kotonaan kahdeksaan vuoteen. Miksi näin on, paljastuu lukijalle vähitellen synkkien tunnelmien käydessä yhä tiiviimmiksi." TV-sarjan ongelmana on, että se etenee varsin hitaasti ja Camillen (Amy Adams) ajamista ikälopul

Ranskalainen piirileikki - Virginie Despentes: Vernon Subutex

Menoa ja meininkiä. Tykitystä ja tulista tupenrapinaa. Ensimmäinen statement löytyy heti teoksen kannesta. Että mikäkö se on? No se on se, että naiskirjailijan nimestä on mainittu vain sukunimi. Jos Virginie Despentesiä ei tunne saattaa ajatella, että kirjailijan nimi on Vernon Subutex ja mikäs nimi se nyt on? Heti on mielessä pillerikauppa, haahuilevat hupparipäiset huumesilmäihmiset ja porttikongit, joissa subutexejä ostetaan ja myydään. Se on väärä mielikuva. Tässä teoksessa on kyse muusta. Tai no jaa. On tässä kirjassa huumejuttua, mutta ei mitenkään ylettömästi. Lähinnä vaan sen takia, että huumeidenkäyttö on osa joidenkin Despentesin kuvaamien ihmisten maailmaa. He eivät tosin popsi subutexejä, vaan vetävät luottokorteilla viivoja nenään nuuskutettavaksi. Tämä aihepiiri ei kuitenkaan ole tämän kirjan pointti. Tartuin Vernon Subutexiin, koska halusin lukea jotain yhtä kokonaisvaltaisesti koukuttavaa kuin Ryan Gattisin Vihan kadut . Ihan yhtä vahvaa imua ei tässä kirjassa o

Me vedetään kohdusta matoja - Kaisa Ijäs: Siskot, veljet

Tulkoon äkkiä syksy ja pimeät illat, tuulen ujellus ja viistoräntä. Runosäkeiden lepatus kynttilänliekissä, pimeän polte ja palaneen tuoksu. Haju? Näin siksi, että olen kauimpana niistä ihmisistä, jotka ahmivat kesällä kirjan toisensa jälkeen. Runojakaan ei kesällä tullut luettua, mutta nyt kun ilmassa jo erottuu syksyn tuoksu on hyvällä tapaa toisin. Kaisa Ijäksen runokokoelman Siskot, veljet  (2009) ostin Helsingin kirjamessuilta viime syksynä ja päätin tarttua siihen nyt, kun yksikään kirjastosta varaamani runokokoelma ei ole vielä saapunut. En myöskään ole blogeissa törmännyt ainoaankaan tästä kokoelmasta kirjoitettuun tekstiin, joten ihan hyvä paikka antaa shout-out Siskoille, veljille. Aluksi oli tämän kokoelman kanssa kylmissäni. Siinä määrin reumatismin teutaroima, että lämpimin ääni lähti lukiessani siitä, kun jäiset polveni kolahtelivat yhteen. Mutta. Ajatusten takamailla jo silloin aavistus tulevasta, Fata Morganan hiipivästä heilastelusta. Ja niin se oli. Noin k

I put a spell on you? - Timo K. Mukka: Tabu

Nyt tuomitaan kuorossa Timo K. Mukan Tabu. Tabussa inhottava irstas ukko viettelee nuoren viattoman tytön ja ikään kuin tämä ei riittäisi kaupan päälle myös tytön äidin. Mukka on Tabussa halunnut shokeerata lukijoitaan aiheella, joka saa heidät tuntemaan moraalista närkästystä ja pahoinvointia. Näin Timo K. Mukan Tabun voi näppärästi kuitata, eikä siitä sen enempää. Paitsi että ei voi. Timo K. Mukasta minulle tulee aina mieleen se, kun hänen kerrotaan sanoneen, että pitempään reissuun lähtiessään hän kaivoi maahan kuopan, johon piilotti käsikirjoituksensa siltä varalta, että talo sattuisi palamaan tai varkaat veisivät sen mukanaan.  Joku ehkä ajattelee, että Tabun käsikirjoitus olisikin joutanut tuhoutua ja niin emme olisi koskaan kuulleet Milkasta, hänen äidistään ja Kristus-Perkeleestä. Juonitasolla Tabu on häiritsevä kertomus. Ikiaikainen moraaliton viettelytarina, oman tyylisensä suomalainen versio Nabokovin Lolitasta (1955),  jossa likainen (Kristus-Perkele) tahraa puhta

Äärimmäistä taidetta * Marina Abramovic: Walk through walls - a memoir

"Art is a matter of life and death." Juhlallisen kornilta kuulostava lause, mutta Marina Abramovicin performanssitaiteen suhteen tämä lause pitää niin kirjaimellisesti paikkansa kuin ylipäätään on mahdollista. Tinkimättömyys, rohkeus, periksi antamattomuus, äärimmäisyys.  Elämänmittainen projekti, jossa Abramovic tahtonsa avulla raivaa tien sinnekin, missä on toisinaan pelkkää seinää, toisinaan autiomaata. An artist should not lie to himself or others * Marina Abramovic syntyi vuonna 1946 Belgradissa, jossa hänen lapsuuttaan varjosti Titon kaikkialle ulottuva varjo. Abramovicin isä kuului Titon eliittijoukkoihin ja hänen äitinsä oli uuttera partisaani. Elämänsä kuusi ensimmäistä vuotta Abramovic vietti kuitenkin isoäitinsä luona erossa vanhemmistaan, jotka ottivat hänet takaisin kotiin vasta pikkuveljen synnyttyä. Abramovicin äiti kuritti häntä fyysisesti ja kontrolloi tytärtään pikkutarkasti, eivätkä äidin ja tyttären välit myöhemminkään täysin parantuneet. An Ar

"Aurinko kun päätti retken ..." - Salla Simukka: Sammuta valot!/Sytytä valot!

Nyt on niin hienoa, että tekee mieli tanssahdella. Erityisesti muutamien Salla Simukan novellien loput jättävät minut haukkomaan henkeäni ja huomaan toistelevani yhtä ja samaa sanaa kerran toisensa jälkeen. Nerokasta. Löysin Salla Simukan uutuusteoksen Sammuta valot!/Sytytä valot! vähän kiemuraista reittiä. Tämä on samalla hyvä todiste siitä, että vaikka kuinka seuraa, mitä kirjallisuutta maassamme julkaistaan hyviä teoksia saattaa silti mennä ohi ja on usein kyse lähinnä sattumasta ja tähtien asennosta, mitkä teokset löytävät reittinsä luokseni. Simukan uutuuden löysin podcastien kautta. Kuuntelin Omahuone-podcastia, jossa puhuttiin bloggaamisesta ja siitä, pitäisikö kirjabloggareille maksaa. Sivulauseessa tuli esiin, että Baba Lybeck tekee nykyisin podcasteja ja niinpä päätin tutkia, mistä kirjoista hänen podcasteissaan on puhuttu. Valitsin kuunneltavakseni jakson, jossa hän keskustelee Salla Simukan kanssa kirjoittamisesta ja nuorista Sammuta valot!/Sytytä valot! -teoksen k

Ei päivää ilman propagandaa - Propagandan historia, toim. Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen

Propaganda on pahisten harjoittamaa kyseenalaista toimintaa, jolla he pyrkivät vaikuttamaan muihin ihmisiin omia tarkoistusperiään edistääkseen. Väärin meni. Ainakin osittain. Silja Pitkäsen ja Ville-Juhani Sutisen toimittama uunituore teos Propagandan historia - Kuinka meihin on vaikutettu antiikista infosotaan  (Into) on perusteellinen katsaus propagandaan ja sen harjoittamiseen aikojen alusta nykypäivään. Teos tuo kiinnostavasti ja havainnollisesti esiin, miten pitkät juuret propagandalla on. Jo ensimmäisistä luolan seinään piirretyistä kuvioista oli mahdollista lukea esipropagandallisia viestejä. Pitkänen ja Sutinen korostavat, että vaikka ajat ovat muuttuneet propagandan ydin ja sen käyttämät keinot ovat pysyneet hämmästyttävän samoina mitä nyt ovat ottaneet lisävauhtia mm. kirjapainotaidon ja tietotekniikan kehityksestä. Minulle propagandan ikonisin kuva on neuvostojuliste, joka kuvaa terveyttä uhkuvaa urheilullista nuorukaista. Siinä, miten vahvasti eri valtiot ovat tehnee

Ihonsiirtoa - Deborah Levy: Things I Don't Want to Know

Pure magic! Kun joku vaan mainitseekin nimen Deborah Levy sydämeni alkaa heti hakata kiivaammin ja se, mitä silmieni edessä sillä hetkellä näenkään muuttaa muotoaan. Kerrostuu, syvenee ja alkaa esittää itseään esittämässä itseään niin että en enää tiedä, mikä on alkuperäistä ja mikä Levy-filtterin läpi nähtyä. Muistissani on vielä hyvin, kun kirjoitin tai paremminkin yritin kirjoittaa Deborah Levyn novellikokoelmasta Black Vodka . Ajauduin pohdinnoissani niin syvälle, että eksyin itsekin ja minun oli pakko tunnustaa, että olin alkanut väkisin venyttää erästä Black Vodkan novellia muotoihin, jotka olivat saaneet inspiraationsa Rebecca Solnitin kirjoituksista, joiden kontekstissä kyseistä novellia tarkastelin. Kun kirjallinen teos kieltäytyy suostumasta on se merkki siitä, että on aika ottaa lusikka käteen, vaikka käsi ei olisikaan kaunis. Edellisestä johtuen osaan nyt olla paremmin varuillani, kun alan kirjata ajatuksiani Levyn teoksesta Things I Don't Want to Know. Se on en

Oma elämä bestsellerinä - Massimo Gramellini: Sweet Dreams, Little One

Mitä jos vasta viisikymppisenä saisit tietää totuuden sellaisesta lapsuutesi tapahtumasta, joka on ohjannut koko siihen astista elämääsi? Italialaisen Massimo Gramellinin romaani Sweet Dreams, Little One on kansainvälinen bestseller, joka on käännetty 14 kielelle. Pelkästään Italiassa sitä on myyty yli miljoona kappaletta. Massimo Gramellini (s. 1960) on La Stampa -lehden toimittaja ja kolumnisti, joka on kotimaassaan tunnettu myös lukuisista tv-esiintymisistään.  Gramellini on kirjoittanut useita yhteiskuntapoliittisia teoksia ja Sweet Dreams, Little One (Fai bei sogni) on hänen toinen romaaninsa. Esikoisromaaninsa  The last line of fables (L'ultima riga delle favole ) hän julkaisi vuonna 2010. Ostin Gramellinin romaanin pari vuotta sitten ihan vaan siitä syystä, että italiaista nykykirjallisuutta tulee aika harvoin vastaan, jos lukuun ei oteta Elena Ferrantea ja tänä vuonna suomalaisillekin kirjamarkkinoille rantautunutta Domenico Starnonea. En tiennyt Gramellinin romaani

Tärkeintä on vaikutelma - Viivi Luik: Varjoteatteri

Hyvin huijattu Viivi Luik! En etukäteen ollenkaan aavistanut, mistä on kyse Viivi Luikin kirjassa Varjoteatteri. Tai no aavistelinhan minä, mutta aavistelin aivan väärin. Ajattelin, että Varjoteatteri viittaa Viron kommunismin aikaan ja kertoo kulisseissa totuuden, jota maan poliittinen järjestelmä ei päivänvaloon päästänyt. Voi miten väärässä olinkaan. Varjoteatterissa pääosassa on Viivi Luikin itsensä lisäksi Rooma. Aina kun sanon Rooma tekee mieli lisätä sen perään la citta aperta - avoin kaupunki. Roma citta aperta on Roberto Rossellinin vuonna 1945 ohjanneen elokuvan nimi, jossa kuvataan Roomaa natsimiehityksen aikana ja jolla ei totta puhuen kyllä ole mitään tekemistä Viivi Luikin romaanin kanssa. Vai onko sittenkin? Eikö Rossellinin elokuvassa ole siinäkin kyse eräänlaisesta varjoteatterista? Luikin teos ei ole niinkään romaani kuin esseistispainotteinen matkakertomus, jossa hän kertoo elämästään Roomassa ja vähän muuallakin. Roomaan hän päätyy, koska hänen miehensä toim

Mitä tapahtui oikeasti? * Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Vietän helteistä kesäpäivää kahden ystäväni kanssa lahtelaisen omakotitalon puutarhassa. Muistelemme opiskeluaikojamme 1990-luvulla. Yksi muistaa yhden tapahtuman, toinen toisen ja kolmas palasia edellisistä. Äkkiä joku meistä sanoo ääneen nimen ja tuon nimen kautta me alamme keriä auki muistoja, jotka jo luulimme unohtaneemme. Kirjoitan tämän kesäisen päivän muistiin, sillä jos en niin tekisi, ehkä kukaan meistä ei tätä päivää enää vuosia myöhemmin muistaisi. * Kun Patrick Modiano voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014 hänen teoksistaan kertovia kirjoituksia ilmestyi blogistaniassa tiuhaan. Nyt näyttää siltä, että Modiano-huuma on mennyt ohi ja hänen romaaneistaan kirjoitettuihin bloggauksiin törmää enää harvakseltaan. Innostuin lukemaan Modianoa vasta Nobel-palkinnon myötä ja tämä nyt lukemani Jotta et eksyisi näillä kulmilla on kolmas Modianoni. Kehäbulevardeista olen kirjoittanut tässä ja Villa Tristestä tässä . Näiden kolmen teoksen myötä olen vakuuttunut, ett

Nahattoman kirjailijan nahaton päähenkilö - Mirjam Tuominen: Anna Sten * BAR Finland, 29

En ole vuosiin törmännyt ihmiseen, joka olisi kertonut lukevansa Mirjam Tuomista. Jos mainitsen Tuomisen nimen jollekin tuttavalleni, joka paitsi lukee paljon, tuntee myös keskimääräistä paremmin suomalaista kirjallisuutta, on seurauksena yleensä hämmentynyt, pakoon pyrkivä katse. Kuka ihmeen Mirjam Tuominen? On hyvin luultavaa, että en itsekään tietäisi Mirjam Tuomisesta mitään, ellen olisi ollut se kuriton yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, joka laitoksen suureksi hämmästykseksi päätti suorittaa osan opinnoistaan finlandssvensk litteratur -oppiaineessa. Sellaista ei yleisen kirjallisuustieteen professorin mukaan ollut hänen virka-aikanaan koskaan ennen tapahtunut. Toivottavasti kuitenkaan oma "koukkaukseni" ei ole jäänyt ainutkertaiseksi. * Mirjam Tuominen (1913-1967) oli suomenruotsalainen kirjailija, runoilija ja esseisti, joka piti sielunsisarinaan Edith Södergrania ja Hagar Olssonia.  Franz Kafkaa, jonka tuotantoon Tuominen oli tutustunut jo 1930-luvun lopu