Reader, why did I marry him?

Yksi erityisistä kirjallisista seurantakohteistani ovat suomalaiset esikoisromaanit ja niinpä tartuin Liila Jokelinin teokseen  Leikin Varjolla Jokelinin romaanin lähtökohta on kiinnostava.  Heti teoksen prologin ensimmäisessä lauseessa kuvioihin mukaan astuu de Sade teoksellaan Justine. Syttyy odotushorisontti, joka vihjaa, että luvassa on seksiä ja vallankäyttöä. Tämä odotus ei jää täyttymättä.  Teoksen päähenkilö Vera tekee tutkimusta, jossa keskeisiä tarkastelun kohteita ovat juuri seksi ja valta. Kun Vera ihastuu ja rakastuu Henriin vallan ja seksin väliset kiemurat astuvat teoriasta myös käytäntöön. Henri on opettajana yliopistolla ja Vera pyytää häntä työnsä ohjaajaksi. Henri on eronnut vaimostaan Juliasta, jonka kanssa hänellä on myös lapsi. Julian kanssa hänellä on edelleen läheiset välit ja Henri kirjoittaa tämän kanssa myös kirjoja.  Syntyy ristivetoa ja mustasukkaisuutta. Mitä Veran tulisi hyväksyä, mihin kohtaan vetää raja? Onko Henri edes tosissaan Veran suhteen vai onko

Sinikka Vuolan Myrskyn anatomia esittelee itsensä runoteoksena. Ainakin ensinäkemältä. Ainakin siinä vaiheessa, kun en ole siihen vielä tarttunut, vaan se on pelkästään katseeni kohde. Miksi se runoteokselta vaikuttaa? Ulkomuotonsa neliömäisyydestä johtuen luonnollisesti. Onhan niin, että runoteokset ovat omineet neliömäisen ulkomuodon kuin ranskalaiset baskerin tai skotit kiltin. En kyllä tiedä, miksi juuri runous ja neliömuoto ovat solmineet liiton, mutta eittämättä teoksen neliömäisyys julistaa haloo haloo lukija: nyt ollaan runouden äärellä. Vuolan teoksen kohdalla olettamus ei ole väärä, mutta ei se varsinaisesti ole oikeakaan. Esittelyteksti kertoo, että kyseessä on mosaiikkiromaani. Ymmärrettävä luokittelu jos ajatellaan potentiaalisten lukijoiden määrää. Useimmille romaanin tarttuminen on runouteen tarraamista helpompaa. Muutetaanpa siis teosta kuvaavaa luokittelua. Huijataan ehkä vähän, mutta ylen hyvässä tarkoituksessa. Miten lukemiseen vaikuttaa se, lukeeko Myrskyn anatomia