Deborah Levy: The Cost of Living

As Orson Welles told us, if we want a happy ending, it depends on where we stop the story.

Luettuani muutama vuosi sitten Deborah Levyn romaanin Uiden kotiin (Swimming Home) tiesin, että olin löytänyt kirjailijan, jolta haluan lukea paljon lisää. Silloin en vielä tiennyt muun muassa sitä, että Levy on innokas uimari itsekin.

Nyt tiedän.

Levy hauskuuttaa lukijaa myös esittelemällä kuvitelmansa, jossa hän 70-vuotiaana tulee olemaan "legendaarinen auringonvaurioittama nero", joka on tunnettu siitä, että hänellä on tapana kirjoittaa uimapuvussa.



The Cost of Living avaa Levyn teosten syvempiä kontekstejä ja merkityskerroksia.

Kun Levy kirjoittaa, miten hän löysi paperilapun, jossa oli kenties hänen romaaninsa Hot Milk alku, minä tärisen innostuksesta. Tuntuu siltä, että olen todistamassa jotain maagista. Tämä on tietenkin hieman outoa, sillä tottakai Levyllä niin kuin muillakin kirjailijoilla on erinäisiä muistiinpanoja, joissa he ovat hahmotelleet kohtia tulevista romaaneistaan. Tästä huolimatta ajatus Hot Milkin "esiasteesta" tuntuu suorastaan järkyttävän intiimiltä. Tuntuu, että olen päässyt näkemään suurta salattua. Tuntuu, että olen päässyt todellisuuden sisälle ja sen sille puolelle, johon ihan oikeasti ei ole edes pääsyä.

The Cost of Living on teos, jonka lukemisen jälkeen tulen lukemaan myös Levyn fiktiivisiä tekstejä toisin kuin ennen. Tässä kirjassa pääsen käsiksi siihen, miten hänen kokemansa ja joku ihan yksittäinen havaintokin muuttuu kirjoitukseksi. Pääsen näkemään ajatusprosesseja ja tajunnan liikkeitä. Saan myös uusia näkökulmia niihin syihin, joiden vuoksi olin hämmennyksissä Levyn romaanin The man who saw everything kanssa.

The Cost of Livingissä Levy kirjoittaa

[t]he coexisting past and present was a technique I was starting to develop

Luulen, että kyse on juuri tästä menneen aikamudon ja preesensin yhdistämisestä, jota en osannut riittävän hyvin hahmottaa The man who saw everythingissä.

Hot Milkin tulkintaan saan lisäaineksia Levyn Medusa-myytin pohdinnoista. Tunnistin jo sitä lukiessani, että kyetäkseni uimaan syvemmälle kuumaan maitoon minun olisi perehdyttävä paremmin Medusa-myyttiin. En uskoakseni ole kovinkaan väärässä, jos väitän, että Hot Milkin tulkinnan kannalta on erityisen tärkeää pitää mielessä, mitä Levy kirjoittaa Medusan suhtautumisesta mieskatseeseen

The Medusa was a woman who was both very powerful and very upset. It was a peculiar myth about a woman who returns the male gaze instead of looking away, and it ends with her cruel beheading [...]

Levy muistuttaa, miten miehillä on usein tapana puhua niin omista kuin kaveriensakin vaimoista ja tyttöystävistä mainitsematta heidän nimiään. Näin he tekevät tietystä ihmisestä eräänlaisen yleisihmisen, jota kohtaan ilmaisevat samalla omistajuutta. Minun vaimoni, minun tyttöystäväni. Samaa puhetapaa olen kyllä huomannut naistenkin käyttävän, joskin se ei liene yhtä yleistä. Kummastusta se minussa kuitenkin aina herättää.

Ihana pieni pirulainen iskee Levyyn ja hän viittaa useaan kertaan teoksessaan erääseen tuttavaansa ilmaisulla The man who cried in the funeral.

Levyn teoksesta löytyy kosolti feminismiä, mutta usein se tulee esiin kaikkea muuta kuin isolla fontilla. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa se, kun hän kertoo juhlissa tapaamastaan itsekeskeisestä  miehestä

'He writes military biographies. War is his subject.'

Sinänsä "viaton" kuvaus, johon sisältyy intertekstuaalinen nyökkäys Virginia Woolfin kuuluisaan huomioon, miten tärkeitä kirjoja ovat aiheensa puolesta miesten kirjoittamat sotakirjat.



Levy kirjoittaa omasta elämästään, mutta tämä ei tarkoita, että hän olisi yksi yhteen teoksensa subjekti. The Cost of Livingin nainen on lähellä häntä itseään, mutta ei kuitenkaan hän.

[a]n I that is close to myself and yet is not myself

The Cost of Living tuo harvinaisen paljaasti esiin, miten joku hyvin arkinen havainto kasvaa kokoa ja muuttuu osaksi kirjoitusta. Tämän voisi sanoa vaikka niin, että aineksilla sinänsä ei ole väliä, vaan sillä, mitä niistä tehdään.

Yksityiskohta voi kantaa mukanaan valtavaa määrää merkityksiä. Tämä tulee ilmi myös siinä, miten jokin tietty asia tai esine voi "viedä" ihmisen suoraan menneisyyteen. Se voi kantaa mukanaan vuosia, olla tiivistymä kokonaisesta aiemmasta elämänjaksosta. Levy käyttää tällaisesta asiasta/esineestä ilmausta "luoti menneisyyteen". Tämä luoti ei kysy lupaa, vaan katapulttaa ihmisen välittömästi aiemmin koettuun.

Minun luotini menneisyyteen on italialainen valkosipulipuristin.






Deborah Levy: The Cost of Living
187 sivua
Hamish Hamilton (2018)