Siirry pääsisältöön

Eveliina Talvitie: Kävin vaan uimassa, sisko


Eveliina Talvitien romaanin Kävin vaan uimassa, sisko inspiraation lähteenä on toiminut ranskalaisen näyttelijän Marie Trintignantin kohtalo. Noir Désir -yhtyeen keulakuva Bertrand Cantat pahoinpiteli vuonna 2003 tyttöystävänsä, jonka seurauksena Trintignant vajosi koomaan ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin.

Noir Désir on ollut pitkään Spotify-soittolistallani ja samoin kuin Talvitie teoksensa jälkisanoissa olen tragediasta kuultuani pohtinut, voinko kuunnella heitä enää, koska se tuntuu likaiselta ja väärältä. 


Kävin vaan uimassa, sisko ei ole fiktiiviseen muotoon puettu toisinto Trintignantin tragediasta, vaan kolmiodraama, jossa niin ikään päähenkilö on nimeltään Marie. 

Marie on virolainen näyttelijä, joka on esittänyt pääroolia virolaisessa runoilija Marie Underin elämää kuvaavassa elokuvassa. Romaanissa on siten läsnä tavallaan kolme eri Marieta ja lisäksi Underin sukunimen merkitys 'alla' tuo teokseen vielä ihan oman -vaikkakin tahattoman - mystisen säväyksensä.


Romaanin sävy ja kirjoitustyyli tiivistyy kiinnostavalla tavalla sen nimeen. Talvitien kieli on energista ja ilahduttavan anteeksipyytelemätöntä - paikoin jopa silmää iskevän röyhkeää. Se on bootsit jalassa kirjoitettua kerrontaa, jossa feminiininen imee voimaa maskuliinisesta. Toisinaan olen löytävinäni tekstuaalisia kuohuviiniporeita, jotka tuovat mieleeni ranskalaiskirjailija Amélie Nothombin.


Marie on kokenut elämässään raskaan menetyksen ja kantaa sitä piilossa muilta. Ns. elämäntapafilosofit saavat häneltä täyslaidallisen.


"Elämä on sellaista, elämä on tällaista, ihmeellistä, kun elämäihminen jaarittelee summittaisia näkemyksiään elämästä, teennäisen uteliaana, minun tekee mieli vetää housuni alas, kumartua ja näyttää persereikäni, tässä sinulle elämää."

 

Feministiset virtaukset ovat tekstissä jatkuvasti läsnä. Milloin suoremmin, milloin enemmän 'under'. Maailma ei ole sama miehille ja naisille, eikä Talvitie anna lukijan unohtaa tätä epäkohtaa.


"Miehet saivat olla poikia. Jos aikuinen nainen, äiti, halusi olla lapsi, oli se luonnotonta."

 

Vapaus kuuluu miehille ihan eri tavalla kuin naisille. Marie haluaa olla vapaa sielu hänkin, eikä hän perusta sukupuolille määrätyistä rooleista. Vapauden maskuliininen luonne tiivistyy romaanissa kuvatussa Tentation -bändissä, jonka laulajan, naimisissa olevan Benjaminin kanssa Marie ajautuu suhteeseen. Tentation vastustaa Benjaminin suulla kapitalismia ja kaupallisuutta, mutta yksityiselämän puolella ihmiset vaikuttavat olevan Benjaminille kauppatavaraa. 


Benjamin ei kestänyt yksinäisyyttä, hän söi ihmisiä, nielaisi kokonaisena.


Kävin vaan uimassa, sisko etenee näkökulmien kautta, jotka välillä vievät tarinan nykylinjan menneisyyteen, toisinaan taas tulevaan. Siirtymät ovat sujuvia ja kerronnan jännitteen kannalta sekä perusteltuja että balansoituja. Lukijalle tarjotaan vihjeitä, joiden merkitys paljastuu vasta myöhemmin romaanissa.


Nykyisin, kun yhä useammat haluavat olla kirjailjoita, mutta eivät välittäisi lukea kirjallisuutta on ihanaa lukea tekstiä, josta ilmenee kirjoittajan lukeneisuus. Myös Talvitien elokuvien ja (populaari)kulttuurin tuntemus rikastuttavat kerrontaa ja tuovat siihen lisää ulottuvuuksia. Teoksesta mm. löytyy nyökkäys Kerouacin kulttiteokseen Matkalla (On the Road, 1957), mutta se saa Talvitien käsittelyssä raikkaan feministisen ilmentymän.


Marien virolaisuus sekä hänen rakkautensa Viroa ja virolaisuutta kohtaan sekä virolaisuuden läsnäolo teoksessa ylipäätään luovat teokseen kiinnostavan kerroksen, joka saa näkemään naapurimaamme uudessa valaistuksessa.

Teoksen feminismi ei ole tippaakaan osoittelevaa, mutta se tekee selväksi naisten ja miesten väliset valta-asetelmat ja niistä aiheutuvat seuraukset. Kävin vaan uimassa, sisko on viettelevän raikas pyörre, joka kaappaa lukijan kainaloonsa ja sitten mennään eikä meinata.





Eveliina Talvitie: Kävin vaan uimassa, sisko

197 sivua

Into (2021)


Kiitos kirjasta Into!

Kommentit

  1. Tykkään siitä, että Talvitie ei ottanut tuota tosielämän tapausta sellaisenaan, vaan pyöräytti siitä oman tarinansa. Oikein hyvä romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samaa mieltä. Tämä oli paljon parempi ratkaisu kuin kertoa tuo tosielämän tragedia sellaisenaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j