Reader, why did I marry him?

 "Mutta pohjimmiltani - tämän tarinan kellarikerroksissa - mikään ei ole minua varten. Ei edes ruumiini, jota myyn voidakseni elää naisena." Edellä olevat ajatukset kuuluvat Camilalle, joka on argentiinalaisen Camila Sosa Villadan autofiktiivisen romaanin Yöihmisiä päähenkilö.  Camila on travesti. Yöeläin, joka liikkuu pimeän tullen etsimässä elantoaan. Yö on Camilan ja hänen travestiystäviensä parasta aikaa, sillä yö piilottaa heidät kunniallisina ja siivoina itseään pitävien ihmisten katseilta. Toki poliisi on aina vaara. Yötä äkkiä halkovat sinisinä välkkyvät valot. Yöeläimissä mennään syvälle travestien elämän sisälle. Mennään pelkoihin, väkivallan uhkaan, poliisien arvaamattomaan käytökseen, rahapulaan, hyväksikäyttöön, omien vanhempien taholta tulevaan torjuntaan. Mutta mennään myös yhteiseen kikatteluun, toinen toisensa tukemiseen sekä ilojen ja murheiden jakamiseen. Camilan kohtalo oli valmiiksi ohjelmoitu jo hänen ollessaan lapsi. Prostituutio oli oleva hänen tulevai

Tänään on 18. marraskuuta. Eilen oli 18. marraskuuta. Huomenna on 18. marraskuuta. Tilavuuden laskemisesta I aloittaa tanskalaisen Solvej Ballen septologian. Sen kolme ensimmäistä osaa palkittiin vuonna 2022 Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Olemme siis laadun äärellä. Vai olemmeko? Ballen romaani kertoo 1700-luvun kuvitetuilla kirjoilla kauppaa käyvistä Tara ja Thomas Selteristä, jotka elävät yhä uudestaan 18. päivän marraskuuta. Teoksen alussa kyseistä päivää eletään 121. kertaa. Tara tiedostaa elävänsä saman päivän yhä uudestaan, kun taas Thomasille jokainen marraskuun 18. päivä on uusi päivä. Koska Thomas ei tiedä olevansa juuttunut yhden ja saman päivän elämiseen samanlaisena yhä uudestaan hänellä ei ole asian tiedostamisesta aiheutuvaa ongelmaa ja ahdistusta. Tara sen sijaan elää "eksistentiaalisessa hälytysvalmiudessa" maailman arvaamattomuuden iskeydyttyä hänen silmilleen. Siitä, minkä tapahtuminen on aiemmin vaikuttanut täysin mahdottomalta on tullut

Rakenne. Vaihtelu kolmannen persoonan kertojan ja minäkertojan välillä on Helmi Kekkosen uusimman romaanin Liv! kiehtovin ja kantaaottavin pointti. Perataan vähän: Perhe viettää kesää saarella. Perhe: äiti Karoliina (Karo), aikuiset tyttäret Liv, Ellen ja Telma. Nykyisin Tukholmassa uuden onnensa kanssa asuva äidin entinen puoliso sekä tytärten isä Harri. Livin ystävä Iida. Kaikki edellä mainitut henkilöt pääsevä teoksessa esiin minäkertojina paitsi Liv, joka on romaanin päähenkilö ja josta kerrotaan kolmannen persoonan kautta. Kun tähän yhdistetään se, että Liv tarkoittaa elämää ja että romaanin nimen perässä on huutomerkki syntyy tilanne, jossa siitä, mitä Liville tapahtuu tulee kannanotto naisille liian usein ja lähes vääjäämättömästi tapahtuvasta.  Heti romaanin alkupuolella tiedetään, että jotain tulee tapahtumaan, eikä se jotain tule olemaan hyvää. Sitä ennen on perheen sisäisiä riitoja ja keskusteluja, niitä samoja, joita on joka vuosi, kun ollaan saaressa. Juuttunutta toistuvaa