Iida Sofia Hirvonen: Voittajantunti
Voittajantunnin ja todellisuuden välissä ei ole seinää. Ne ovat kietoutuneet toisiinsa kuin loputtomaan yhteiseen tulevaisuuteen uskovat rakastavaiset. Voisi hyvin mennä Helsingin kaduille - mieluiten Harju kasiin tai ylipäänsä Kallioon - ja löytää itsensä Voittajantunnin henkilöiden seurasta. Miksi ei Punavuoreen, kysyy ääni vieressäni. No, niin, kenties sinnekin. Ei, ei, ei huutavat kuorossa aikuiset. Moni lukija kertoo, että lukee paetakseen todellisuutta. Päästäkseen irti arjesta ja sen huolista. Heille en todellakaan suosittele Voittajantuntia, sillä se räkii kaikkea sitä, jonka keskellä (erityisesti me pääkaupunkilaiset) elämme. Toki jos asuu Lapin perukoilla tai Kuusamon korvessa tai muussa vastaavassa lokaatiossa Voittajantunnin voi kokea eksoottisena reissuna etelänvetelien elämään. Maantieteelliset ulottuvuudet on hyvä pitää mielessä, jos tekee, kuten minä ja kutsuu Voittajantuntia Zeitgeist-kirjallisuudeksi. Sitä se on oman kuplamuovinsa asuttajille, jotka juoksev...