Reader, why did I marry him?

Tässä tapauksessa sillä oli huomattavan paljon väliä. Sillä, miten lähestyin Akkaa . Aloin lukea Aase Bergin Akkaa ruotsiksi, sillä olin ostanut sen sittemmin koronan peruuttamaa Helsinki Litiä varten, kun suomennosta ei vielä ollut saatavilla. Haggan oli kuumottavasti inspiroivaa luettavaa ja tein paljon muistiinpanoja. Kukaan ei tunne Akkaa. Hän on naisasialiike [...] Meduusa. Näe kasvoni ja kivetyt. Laiskuus iski ja helpotin Akan lukemista siirtymällä kuuntelemaan sitä suomeksi, kun se oli suomenkielisenä äänikirjana saatavilla. Kävi nopeasti - suorastaan heti -ilmi, että tämä kirja ei sovi kovin hyvin kuunneltavaksi. Bergin teksti viihteellistyi ja virtasi korvissani Meduusan kasvojaan näyttämättä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa sainkin jo onneksi Akan suomenkielisenä kirjastosta. Luin jonkin aikaa sekä suomeksi että ruotsiksi, kunnes heitin ruotsinkielisen teoksen syrjään tietoisena siitä, että käännöksen myötä en tavoittanut samaa kuin ruotsiksi lukiessani. Akka on Ha...

Jenny Offillin Syvien pohdintojen jaostoa on kehuttu niin tuhottoman paljon, että tekisi jo periaatteesta mieli olla eri mieltä. Väkisinkin huomasin lukiessani alkavani pohtia, miten kehuketju oikeastaan muodostuu. Onko niin, että ensin joku tarpeeksi arvovaltainen tyyppi kehuu kirjan ja sen jälkeen toinen ei-yhtä-arvovaltainen nojaa arvovaltaisemman näkemykseen ja päätyy hänkin kehumaan teosta. Kolmas taas luottaa näiden kahden arvioihin ja näin edetään ja kehujien lista kasvaa pitkälti ilman, että monikaan heistä pysähtyy välttämättä edes miettimään, mihin kehut oikeastaan perustuvat. Syvien pohdintojen jaostossa on kasapäin hyviä juttuja, mutta ovatko ne myös erinomaisia juttuja? Offillin teksti on fragmentaarista ja varsinkin teoksen alussa eri kappaleiden väliset yhteydet ovat ohuenpuoleisia. Edetessään tämä teos kuitenkin alkaa kokoontua hyvän pastakastikkeen tavoin. Sakenee, sakenee ja tuoksuu, huumaavastikin. En tiedä, kertooko Syvien pohdintojen jaosto Offillin omasta ...