"Köyhyys on aave, jota kaikki eivät näe." Niko Hallikaisen Suuri märkä salaisuus on saanut lukijoiden keskuudessa erinomaisen vastaanoton. Omiin silmiini ei ole osunut yhtäkään tätä teosta negatiivisesti kommentoivaa tekstiä. Suuri märkä salaisuus on suorastaan hengästyttävä kokemus, jossa Hallikainen kirjoittaa yhden pojan tarinan lapsuusvuosista peruskoulun päättymisen aikaan. Ollaan Itä-Helsingissä. Ollaan kaupunginosissa, joiden elämän ja ihmiset paremmin toimeentuleva kansanosa niputtaa ilmaisun Paha Itä alle. Hallikainen tekee edellisille palveluksen, eikä mainitse ääneen sellaisia kurjuuden keskittymiä kuin Puotila, Kontula tai Itä-keskus, vaan viittaa Helsingin eri lähiöihin pelkästään niiden postinumerolla. Teoksen intensiteettiä lisää minäkerronta ja lyhyet, toisinaan vain lauseen pituiset toisistaan tyhjällä rivivälillä erotetut kappaleet. Teksti huohottaa päähenkilönsä mukana. Sen rytmissä sykkii honoseksuaalinen halu ja himo, lepattava ja itseensä murtuva toiv...
Kommentit
Lähetä kommentti