Siirry pääsisältöön

Yaa Gyasi: Maa ja taivas


"Mutta elossa oleminen maailmassa, päivästä päivään - vaikka meille annetaan enemmän ja enemmän ja enemmän kestettävää, vaikka käsitys siitä mitä kestämme muuttuu, kuten muuttuvat myös menetelmät, joilla me kestämme - se on jonkinasteinen ihme."


Maa ja Taivas on romaani ghanalais-amerikkalaisesta perheestä, joka hajoaa. Se kertoo sisaruudesta, lasten ja vanhempien välisestä suhteesta sekä isän poissaolosta. Se kietoutuu trauman ympärille ja nostaa esiin mustana elämisen erityishaasteet Amerikassa. 

Kaikki voi olla niin pienestä kiinni. Tapahtua ikään kuin vahingossa. Gyasin romaanissa peruuttamaton saa alkunsa, kun perheen poika Nana loukkaa jalkansa koripallotreeneissä ja hänelle kirjoitetaan kipulääkeresepti, josta tulee portti huumeisiin ja kuolemaan.

Perheen äiti vajoaa vaikeaan masennukseen. Vetäytyy kaikesta. 

Tytär Gifty päätyy aikuisena opiskelemaan neurotieteitä käsitelläkseen sitä kautta kokemaansa ja ymmärtääkseen kärsimyksen mekanismeja. Laboratoriossa hän tekee hiirikokeita tutkimuksensa edistämiseksi. 

Miten kauan hiiri jaksaa yrittää palkintoa, jos se sattumanvaraisesti saa yrityksestään kivuliaan rangaistuksen?


Hiiret ovat kuin ihmiset. 

Toiset luovuttavat helpommin kuin toiset. Se voi olla myös viisasta, hengissä pysymistä edistävää. Toiset taas juuttuvat yrittämiseen vielä silloinkin, kun olisi jo aikoja sitten pitänyt antaa olla.



Maa ja taivas on Giftyn kamppailutarina.  Hän taistelelee häpeäntunteiden kanssa ja yrittää löytää keinoja kuvata tapahtunutta.


[m]inä en nuoruudessani oppinut kieltä, jolla olisin voinut selittää tai jäsentää itseinhoani. Kasvaessani minulla oli vain oma osani, oma itseinhoni, jota sitten kanniskelin mukanani kuin pientä sykkivää kiveä kirkossa, koulussa, kaikissa niissä elämäni paikoissa, jotka tuntuivat minusta siihen aikaan vain vahvistavan käsitystäni siitä, että minussa oli jotain peruuttamattomasti ja kohtalokkaasti vialla.



Maa ja taivas on taitavasti suomennettu, josta kiitokseni Arto Schroderukselle. Teoksen suomenkielinen nimi sen sijaan on hieman ongelmallinen ja sen myötä katoaa helposti alkuperäiseen nimeen Transcendent kingdom liittyvä tulkintavihje.

Gyasin romaanissa uskonnolla on tärkeä merkitys erityisesti Giftyn äidille ja myös Giftylle se on pitkään edustanut turvantuojaa. Tapahtuneen myötä hän joutuu kuitenkin määrittelemään uudelleen suhteensa uskontoon. 

Uskonnollisessa kontekstissa transsendenssi on tuonpuoleisuuden synonyymi ja filosofiassa sillä viitataan tietoon ja kokemukseen, jotka ovat havaintomaailman ulkopuolella. Sillä voidaan viitata myös tilaan, jossa ihminen pääsee kokemaan yhteyden ns. todelliseen minäänsä. 

Edellä mainitut transsendenssin merkitykset ovat keskeisiä Giftyn tarinalle, mutta teoksen suomenkielisen nimen Maa ja taivas myötä suora yhteys transsendenssiin menetetään. Tätä huomiota ei ole tarkoitettu niinkään suomennoksen nimen kritiikiksi, vaan enemmänkin kehotukseksi pitää lukiessa mielessä myös teoksen englanninkielinen nimi. 


Gyasin romaani vaikuttaa minuun kuin ilotulitusraketti. Ei raketinomaisesti sinänsä, vaan ennen kaikkea valaisuvoiman kautta. Sanat sinkoutuvat taivaalle ja valaisevat pimeän ja näin syntyy efekti, jota kutsun katedraalivaikutukseksi. Se on vaikutusta, joka avautuu lukijan kautta syvälle joka suuntaan. Avautuu niin, että lukiessaan itkee sisäänpäin. Avautuu niin, että tuntuu kuin jokin suurempi totuus olisi läsnä juuri lukemisen hetkessä. Avautuu armon ja kivun kautta.

Tunne, että pelkkä hengittäminen saattaisi rikkoa lukemisen synnyttäneen hartaan tilaan. Gyasin romaanin synnyttämät vaikutelmat ovat läheistä sukua niille tunnelmille, joita minussa on herättänyt Taye Selasin romaani Ghana ikuisesti. Sekä Gyasin että Selasin juuret ovat Ghanassa, mutta tässä yhteydessä tämä ei toimi selittävänä tekijänä, vaan lienee enempi sattumaa, vaikka näillä kahdella romaanilla on myös temaattisia yhtenevyyksiä. 

Kyse on ennen muuta kirjailijan kyvystä vangita kuvaamansa henkilöt ja heidän elämänsä niin suurella herkkyydellä, että tuntuu kuin katselisi heitä valoa taittavan kastepisaran sisällä. Maa ja taivas on syvästi häikäisevä teos.



Yaa Gyasi: Maa ja taivas

Englanninkielinen alkuteos: Transcendent kingdom

Suomentanut Arto Schroderus

Otava (2020)

Kommentit

  1. Kastepusaravertauksesi on oiva! Gyaasin herkkyydestä ja Schroduksen suomennoksen taitavuudesta ollaan yhtä ja samaa mieltä. Häikäisevä teos ja poikkeava lukukokemus!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä