Siirry pääsisältöön

Tara M. Stringfellow: Memphis


Tara M. Stringfellowin Memphis on juuri sen tyyppistä vahvaa kerrontaa, jonka amerikkalaiset kirjailijat taitavat erityisen hyvin ja siitä on löydettävissä henkistä sukulaisuutta myös Toni Morrisonin teoksiin.

Stringfellowin romaanissa kuvataan kolmen eri sukupolven naisia ja heidän henkilökuviaan taustoitetaan liikkumalla useammalla vuosikymmenellä.

Kirja alkaa kuvauksella siitä, miten Miriam tytärtensä Joanin ja Myan kanssa on pakenemassa väkivaltaista miestään Jaxia siskonsa Augustin luokse.

Stringfellow ei suoraan pohdi syitä sille, miksi Jax on väkivaltainen, mutta rivien välistä on luettavissa, että kyse saattaisi olla siitä, että armeijan palveluksessa oleva Jax on kokenut liikaa kauheita asioita sotarintamilla. Tähän ”selitykseen” Stringfellow vihjaa tavalla, joka nostaa ihokarvat pystyyn ja saa välittömästi näkemään kyseisen kohtauksen valkokankaalla.

Memphisin ensimmäinen jännite nousee siitä, että Augustin poika Derek on käyttänyt serkkuaan eli Joania seksuaalisesti hyväksi tämän ollessa pikkulapsi. Augustin kodissa Joan ja Derek joutuvat kohtaamaan toisensa päivittäin. Laajemmaksi kontekstiksi muodostuu mustien yhteisöissä/perheissä tapahtuva seksuaalinen hyväksikäyttö, josta kirjoittaminen ei ole mustalle naiskirjailijalle tehtävistä helpoimpia.

Stringfellow kuvaa sisaruutta, köyhyyden seurauksia, väkivaltaisia jengejä sekä viranomaisten ja naapuruston välinpitämättömyyttä. August kiteyttää siskolleen:

This is the hood. Our house is the hood now. There is a gang war in this place. They shoot children walking to school now. […] And no one gives a single goddam. Not no one. Not the police. No one.

Memphis ei kuitenkaan ole millään tapaa yksioikoinen kuvaus väkivallan syövyttämästä yhteisöstä, vaan siinä on runsaasti myös lämpöä ja naisten välistä solidaarisuutta sekä erityisesti mustan naiseuden energiaa, joka tiivistyy voimaannuttavaan nauruun.

[t]he walls shook with the laughter. Laughter that was, in and of itself, Black. Laughter that could break glass. Laughter that could uplift a family. A cacophony of Black female joy in a language private to them.

Myös mustien historia ja heidän kokemansa vääryydet ovat Memphisissä läsnä. Stringfellow kuvaa muun muassa, miten 1950-luvun Memphisissä musta poliisi ei saanut pidättää valkoista miestä ja miten valkoiset poliisit saattoivat lynkata mustan kollegansa.

Kielellisesti Memphis on konstailematon ja valkoisille kumartamaton. Sen henkilökuvaus on taidokasta ja lukijaa lähelle tulevaa. 

Memphis rakentuu mustien historialle kuin talo, jonka ikkunoista raikuu erityinen nauru.



Tara M. Stringfellow: Memphis
252 sivua
John Murray (2022)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip