Tara M. Stringfellowin Memphis on juuri sen tyyppistä vahvaa kerrontaa, jonka amerikkalaiset kirjailijat taitavat erityisen hyvin ja siitä on löydettävissä henkistä sukulaisuutta myös Toni Morrisonin teoksiin.
Stringfellowin romaanissa kuvataan kolmen eri sukupolven naisia ja heidän henkilökuviaan taustoitetaan liikkumalla useammalla vuosikymmenellä.
Kirja alkaa kuvauksella siitä, miten Miriam tytärtensä Joanin ja Myan kanssa on pakenemassa väkivaltaista miestään Jaxia siskonsa Augustin luokse.
Stringfellow ei suoraan pohdi syitä sille, miksi Jax on väkivaltainen, mutta rivien välistä on luettavissa, että kyse saattaisi olla siitä, että armeijan palveluksessa oleva Jax on kokenut liikaa kauheita asioita sotarintamilla. Tähän ”selitykseen” Stringfellow vihjaa tavalla, joka nostaa ihokarvat pystyyn ja saa välittömästi näkemään kyseisen kohtauksen valkokankaalla.
Memphisin ensimmäinen jännite nousee siitä, että Augustin poika Derek on käyttänyt serkkuaan eli Joania seksuaalisesti hyväksi tämän ollessa pikkulapsi. Augustin kodissa Joan ja Derek joutuvat kohtaamaan toisensa päivittäin. Laajemmaksi kontekstiksi muodostuu mustien yhteisöissä/perheissä tapahtuva seksuaalinen hyväksikäyttö, josta kirjoittaminen ei ole mustalle naiskirjailijalle tehtävistä helpoimpia.
Stringfellow kuvaa sisaruutta, köyhyyden seurauksia, väkivaltaisia jengejä sekä viranomaisten ja naapuruston välinpitämättömyyttä. August kiteyttää siskolleen:
This is the hood. Our house is the hood now. There is a gang war in this place. They shoot children walking to school now. […] And no one gives a single goddam. Not no one. Not the police. No one.
Memphis ei kuitenkaan ole millään tapaa yksioikoinen kuvaus väkivallan syövyttämästä yhteisöstä, vaan siinä on runsaasti myös lämpöä ja naisten välistä solidaarisuutta sekä erityisesti mustan naiseuden energiaa, joka tiivistyy voimaannuttavaan nauruun.
[t]he walls shook with the laughter. Laughter that was, in and of itself, Black. Laughter that could break glass. Laughter that could uplift a family. A cacophony of Black female joy in a language private to them.
Myös mustien historia ja heidän kokemansa vääryydet ovat Memphisissä läsnä. Stringfellow kuvaa muun muassa, miten 1950-luvun Memphisissä musta poliisi ei saanut pidättää valkoista miestä ja miten valkoiset poliisit saattoivat lynkata mustan kollegansa.
Kielellisesti Memphis on konstailematon ja valkoisille kumartamaton. Sen henkilökuvaus on taidokasta ja lukijaa lähelle tulevaa.
Memphis rakentuu mustien historialle kuin talo, jonka ikkunoista raikuu erityinen nauru.
Tara M. Stringfellow: Memphis
252 sivua
John Murray (2022)
Kommentit
Lähetä kommentti