"Olen nyt pukenut sanoiksi sen, mikä on minulle äärikokemus elämästä ja kuolemasta, ajasta, moraalista ja tabuista, laeista, ja koin sen alusta loppuun kehoni kautta."
Vuonna 2022 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut Annie Ernaux (s. 1940) palaa pienoisromaanissaan Tapaus (L'évenément, 2000) 1960-luvulle, jolloin hänelle tehtiin abortti.
Ernaux'n kerronta on kontrolloitua ja suoraa, lähes kliinistä. Hän kohdistaa armottoman katseen niin itseensä kuin yhteiskuntaankin, mutta tapahtumia ja olosuhteita kuvataan menemättä varsinaisesti henkilökohtaisen tai tunnetason alueelle. Kerrontaotteen kautta yksityinen kasvaa yleiseksi. Se, mitä Ernaux koki oli monen muunkin ranskalaisnaisen kokemus.
"En halua tekstissäni tehdä sitä mitä en ole elämässänikään tehnyt, tai vain hyvin vähän: itkeä ja huutaa."
Abortin laittomuus moninkertaistaa asiaan liittyvät vaikeudet. Samalla Ernaux muistuttaa naisiin kohdistuvasta eriarvoisuudesta. Sosiaaliset odotukset ja olettamukset ovat erilaisia köyhien ja paremmassa taloudellisessa asemassa olevien naisten suhteen. Epätoivotut raskaudet mielletään olemuksellisesti erityisesti köyhien naisten ongelmaksi. "...[r]askaaksi paukahtavat tytöthän symboloivat köyhyyttä siinä missä alkoholistit."
1960-luvun ranskalaisessa lainsäädännössä abortti oli kriminalisoitu. Ernaux pohtii syyn ja seurauksen välisiä yhteyksiä.
"Ja kuten yleensä, oli mahdotonta sanoa, oliko abortti kielletty siksi, että se oli väärin, vai oliko se väärin siksi, että se oli kielletty. Asiaa arvioitiin lain nojalla, itse lakia ei arvioitu."
Abortin laittomuus näkyy myös Ernaux:n kalenterimerkinnöissä, joita hän kirjoittaa kiertoilmauksin. Kun Ernaux Tapauksessa palaa 23-vuotiaana kokemaansa hän joutuu huomaamaan, että on jälkikäteen mahdotonta tavoittaa kaikkia niitä tuntemuksia, joita hän tapahtuma-aikaan koki. Aika vierottaa ihmisen koetusta. Vääristää ja luo omia muistikuviaan, joiden todenperäisyyttä on mahdotonta myöhemmin todentaa.
Tapaus sisältää karmaisevia kuvauksia abortoidusta sikiöstä, joten herkimmille lukijoille varoituksen sana on tarpeen. Itse en muista näin rehellisen suoraan aborttikuvaukseen aiemmin edes törmänneeni. "Vertailukohtana" mieleeni tulee Tytti Parraksen Jojo, jossa veli tekee sisarelleen abortin. Kuvaus, joka on jäänyt mieleeni metallisena ja kirskahtelevana.
Ernaux:lle kaikki koettu on ennen muuta kirjoittamisen materiaalia ja erityisen tärkeänä hän pitää naisten kokemuksista kirjoittamista.
"Mutta kun on kokenut jotakin, mitä tahansa, siitä on lupa kirjoittaa. Mikään totuus ei ole toista vähäisempi. Ja jollen kerro kokemuksestani perin juurin, hämärrän osaltani naisten todellisuutta ja asetun maailmaa hallitsevan miehisen ylivallan puolelle."
Ernaux:n kohdalla kirjoittamisen ja elämän tarkoituksen välille voi piirtää yhtäläisyysmerkin.
"Ja elämäni todellinen tarkoitus on ehkä vain se, että kehoni, tuntemukseni ja ajatukseni muuntuvat kirjoitukseksi, joksikin ymmärrettäväksi ja yleisluontoiseksi, että elämäni liukenee muiden ihmisten mieleen ja elämään."
Annie Ernaux: Tapaus
87 sivua
L'événement (2000)
Suomentanut Lotta Toivanen
Gummerus (2023)
lukenut mitä käännetty
VastaaPoistaHienoja kirjoja
Poista