Lyhyet, osa 10 - Liila Jokelin: Leikin varjolla; Megan Nolan: Ordinary Human Failings; A.S. Byatt: Riivaus
Jokelinin romaanin lähtökohta on kiinnostava.
Heti teoksen prologin ensimmäisessä lauseessa kuvioihin mukaan astuu de Sade teoksellaan Justine. Syttyy odotushorisontti, joka vihjaa, että luvassa on seksiä ja vallankäyttöä. Tämä odotus ei jää täyttymättä.
Teoksen päähenkilö Vera tekee tutkimusta, jossa keskeisiä tarkastelun kohteita ovat juuri seksi ja valta. Kun Vera ihastuu ja rakastuu Henriin vallan ja seksin väliset kiemurat astuvat teoriasta myös käytäntöön.
Henri on opettajana yliopistolla ja Vera pyytää häntä työnsä ohjaajaksi. Henri on eronnut vaimostaan Juliasta, jonka kanssa hänellä on myös lapsi. Julian kanssa hänellä on edelleen läheiset välit ja Henri kirjoittaa tämän kanssa myös kirjoja.
Syntyy ristivetoa ja mustasukkaisuutta. Mitä Veran tulisi hyväksyä, mihin kohtaan vetää raja? Onko Henri edes tosissaan Veran suhteen vai onko tämä hänelle vain leikkikalu?
Ja miten elämää ylipäänsä tulisi elää?
"Musta tuntuu, että mä olen aina sellasen kalvon tai lasin takana ja että kaikille muille on selvinnyt niiden elämän merkitys, mutta mä vaan pyörin irrallisena kaikista ja kaikesta."
Veralla on ystäviä, mutta jotakin puuttuu. Jokelin nostaa esiin ystävyyksien kipupisteitä ja niissä tapahtuvia muutoksia. Myös Veran isäsuhteella on teoksessa tärkeä rooli.
Jokelinin teksti ei temppuile, eikä kolise tyhjistä metaforista ja teoksen loppu, se on vallan mainio. Tosin en ole varma, luinko siihen liiaksikin aukkoisuutta.
Liila Jokelin: Leikin varjolla
282 sivua
Kosmos (2024)
Megan Nolan herätti suurta huomiota ja innostusta esikoisromaanillaan Acts of Desperation ja omankin pääni sisälle se kaiversi vahvoja kuvia ja tunteita.
Uutuusteoksessaan Ordinary Human Failings Nolan tarkastelee traagisten tapahtumien uutisointia ja toimittajien vallankäyttöä.
Aloin lukea Nolanin romaania samana päivänä, kun Suomessa uutisoitiin Vantaalla tapahtuneesta kouluampumisesta, joka toi oman karmean lisänsä tämän romaanin lukemiseen.
Ordinary Human Failings nimittäin alkaa kuvauksella, miten pieni tyttö on kadonnut ja miten hän löytyy myöhemmin kuolleena. Epäilykset kohdistuvat toiseen pikkutyttöön, 12-vuotiaaseen Lucyyn.
Toimittaja Tom Hargreaves haistaa suuren lehtijutun ainekset ja sen mukanaan tuoman maineen ja kunnian, eikä kaihda keinoja saadakseen materiaalia tragediasta kertovaan artikkeliinsa. Omaa toimittajan asemaansa pönkittääkseen Tom järjestää Lucyn ja hänen perheensä asumaan hotelliin, josta heillä ei ole lupa poistua, jotta kukaan toinen toimittaja ei pääsisi heitä haastattelemaan.
Tom on liero ja kiero, kerrassaan vastenmielinen tyyppi, jonka rinnasta omatunto on kuihtunut jo vuosia sitten.
Nolan kuvaa Lucyn perhettä. Tämän äitiä Carmelia ja isoäitiä Rosea sekä Carmelin veljeä Richietä ja isää Johnia. Nolanin nerokkuus tulee esiin erityisesti siinä, että edellä mainittuja henkilöitä kuvataan aluksi ulkoa päin ja lukija muodostaa heistä oman kuvansa. Kuvan, joka vastaa pitkälti sitä, miten ihmisiä kuvataan lehtijutuissa.
Teoksen kuluessa jokaista henkilöä kuitenkin tarkastellaan myös heidän omista näkökulmistaan ja näin käy ilmi, miten paljon enemmän he ovat kuin se typistetty kuva, jonka minäkin lukijana olen heistä aluksi muodostanut. Tilanne on suora paralleeli siihen, miten lehtijutuissa usein keskitytään vain tiettyihin - klikkausmäärien maksimointiin pyrkiviin - osiin ihmisen elämässä, jolloin paljon olennaista jää peittoon.
Megan Nolan: Ordinary Human Failings
224 sivua
Jonathan Cape (2023)
A.S. Byatt: Riivaus - Romanttinen kertomus
Luin Byattin Riivausta nostalgian vallassa, sillä se palautti minut niihin vuosiin, kun elin vielä siinä uskossa, että loppuikäni tulisin tekemään kirjallisuudentutkimusta. Se tunne, kun löytää jotakin, jota kukaan muu ei ole aiemmin löytänyt. Sen tunteen synnyttämä pyörrytys ja sen vangiksi jääminen ja syvä merkityksellisyyden kokemus.
Riivauksessa kaksi kirjallisuudentutkijaa jäljittää kahden fiktiivisen 1800-luvun runoilijan tuotantoa ja elämänvaiheita. Jälkimmäisiltä on teoksessa myös useita tekstiesimerkkejä, jotka Byatt on itse luonut.
Byatt silmikoi yhteen sadut, tarinat, myytit ja päiväkirjamerkinnät. Ollaan 1800-luvulla ja ollaan nykyajassa (tarkemmin 1980-luvulla). On vallankäyttöä, salaamista, keskinäistä kilpailua, omistushalua. On valtava maailma.
Riivauksen nimi voisi mainiosti olla myös huimaus. Sillä sitä se lukijassaan aiheuttaa.
Possession - A Romance
Suomennos: Marja Alopaeus, Leevi Lehto
Kommentit
Lähetä kommentti