Reader, why did I marry him?

Recitatif on ainoa Toni Morrisonilta julkaistu novelli. On harmillista, että tämä vuodelta 1983 oleva teos on jäänyt Morrisonin muun tuotannon varjoon, sillä Recitatif tarjoaa lukijalle varsin ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella, millä perusteilla hän tekee rotuun liittyviä oletuksia.  Morrison kirjoittaa:   “This extraordinary story you hold in your hands was specifically intended as “an experiment in the removal of all racial codes from a narrative about two characters of different races for whom racial identity is crucial.” Recitatif kertoo Thylasta ja Robertasta, joista toinen on musta, toinen valkoinen. Morrison ei kuitenkaan missään vaiheessa vahvista, kumpaa rotua kumpikin tytöistä edustaa.  Tytöt ovat 8-vuotiaita, kun he tapaavat valtion laitoksessa, johon heidät on sijoitettu, koska heidän perheensä eivät ole onnistuneet pitämään heistä huolta.  Lukija joutuu pohtimaan, mihin hän perustaa oletuksensa siitä, kumpi tytöistä on musta, kumpi valkoinen. Mit...

On tahattoman surkuhupaisaa, että Ellein takakanteen on lainattu Pirkko Toivosen Keskisuomalaiseen kirjoittama lause: "Ellei on pieni suuri tarina menetyksestä ja onnellisuuden löytymisestä uudelleen." Sellaisiahan ne naisten kirjoittamat tarinat ovat. Parhaimmillaan "pieniä suuria tarinoita," kun taas miesten kirjoittamat tarinat ovat jättimäisiä koko maailmaa koskevia syväluotauksia. Surkuhupaisaksi Toivosen kuvauksen tekee se, että Elleissä on kyse juuri siitä, että naiskirjailijoita ei arvosteta, vaan heidät dissataan  milloin minkäkinlaisilla perusteilla tai ihan vaan huomaamatta, koska usein naiskirjailijoiden olemassaolo ei nyt vaan kerta kaikkiaan tule edes mieleen. Voin mielessäni nähdä, miten Ellein päähenkilö, kirjailija Reta Winters - omaa sukua Summers, kyllä vaan juuri niin, Reta on vuodenaikojen nainen  -  istuu puhisten kirjoittamaan vastinetta Pirkko Toivoselle.  On yhdenlaista puukotusta, että mieskriitikko tyrmää naiskirjailijan. Vielä syve...