Recitatif on ainoa Toni Morrisonilta julkaistu novelli. On harmillista, että tämä vuodelta 1983 oleva teos on jäänyt Morrisonin muun tuotannon varjoon, sillä Recitatif tarjoaa lukijalle varsin ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella, millä perusteilla hän tekee rotuun liittyviä oletuksia. Morrison kirjoittaa:
“This extraordinary story you hold in your hands was specifically intended as “an experiment in the removal of all racial codes from a narrative about two characters of different races for whom racial identity is crucial.”
Recitatif kertoo Thylasta ja Robertasta, joista toinen on musta, toinen valkoinen. Morrison ei kuitenkaan missään vaiheessa vahvista, kumpaa rotua kumpikin tytöistä edustaa.
Tytöt ovat 8-vuotiaita, kun he tapaavat valtion laitoksessa, johon heidät on sijoitettu, koska heidän perheensä eivät ole onnistuneet pitämään heistä huolta.
Lukija joutuu pohtimaan, mihin hän perustaa oletuksensa siitä, kumpi tytöistä on musta, kumpi valkoinen.
Mitä voidaan päätellä tyttöjen nimistä? Mitä voidaan päätellä vaikkapa siitä, että toisella tytöllä on äiti, joka tanssii öisin?
Recitatif on kerrottu 1. persoonan kerrontana Twylan kautta. Tarkoittaako tämä, että Twyla on musta, koska Morrisonkin on?
Twylan äiti puhuu niistä, jotka eivät koskaan pese hiuksiaan ja jotka haisevat oudolta. Löytyykö tästä toteamuksesta vinkkejä sen suhteen, onko Twyla ja hänen äitinsä mustia tai valkoisia?
Morrison ripottelee taitavasti vihjeitä, joiden perusteella lukija tekee - usein stereotyyppisiä - rotuolettamuksia, mutta hän pitää jatkuvasti myös huolta siitä, että seuraavassa hetkessä lukijan olettamukset tulevat kumotuiksi.
Morrison kyseenalaistaa tiettyjen piirteiden kuulumisen luonteenomaisesti mustille tai valkoisille.
Recitatif on pieni kirjanen, johon Zadie Smith on kirjoittanut johdannon, joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin Morrisonin novelli.
Yksi Smithin kiinnostavimmista huomioista liittyy ajatukseen rodusta konstruktiona ja siihen, mitä tämä voisi tarkoittaa mustuuden kannalta
"If race in a construct, what will happen to blackness? Can the categories of black music and black literature survive? What would the phrase "black joy" signify?"
Recitatif herättää paljon kysymyksiä ja antaa lukijalle erinomaisen monta tilaisuutta saada itsensä kiinni omien olettamustensa ja stereotypioidensa hämäräperäisyydestä sekä toiseuttamisen mekanismeista.
Toni Morrison: Recitatif
Johdanto: Zadie Smith
Chatto & Windus (2022/1983)
Voi että! En ole tämän kirjan ilmestymistä huomannutkaan. Toni Morrison on suosikkikirjailijani, ehkäpä peräti numero yksi, eli haluan kyllä lukea tämän.
VastaaPoista