Siirry pääsisältöön

Hullut päivät, Tiina Raevaara ja dilemma



Kirjojen ostaminen on tänä vuonna räjähtänyt käsiin. Tätä oireyhtymää ei todellakaan lievitä käynti Hulluilla päivillä. Saalista lähti taas mukaan ja selitykset ostoksille on tietysti valmiina.

Selasin 'Ghana ikuisesti' oli pakko ostaa, koska se on yksi niistä kirjoista, jotka haluan lukea uudestaan. Luin sen ensimmäisellä kerralla englanniksi ja nyt haluan lukea sen vielä suomeksi, koska aiemmalla lukukerralla se osui huonoon lukusaumaan ja lukemiseen meni luvattoman kauan aikaa.

Murakamia nyt vaan ei voi olla ostamatta, jos sitä on tarjolla. Morrisoniakin haluan taas lukea pitkästä aikaa, vaikka yleensä olenkin hänen uudemman tuotantonsa kanssa hieman eksyksissä. 'To Kill a Mockingbird' on ollut lukulistallani jo pitkään. 'Kvanttivarkaan' ostin sen takia, että olen melkein- lainannut sen kirjastosta jo ainakin viisitoista kertaa. 'Appelsiininkuorten katu' jotenkin vaan ööö ... tarttui mukaani. Hyvä selitys sekin.

*

Tiina Raevaara oli tosiaan tänään vieraana kirjastossamme. Oli tarkoitus kirjoittaa muistiinpanoja, mutta oli niin mukava kuunnella Raevaaraa, että muistiinpanojen tekeminen jäi aika vähiin, joten tässä nyt vaan joitakin hajanaisia tunnelmia Raevaaran vierailusta. 

Puheenaiheena oli erityisesti 'Laukaisu' ja jossain määrin myös 'Hukkajoki,' jonka olimme lukeneet lukupiirissä. Raevaara kertoi myös yleisesti omasta kirjoittamisestaan ja suhteestaan eri kirjallisuuden lajeihin: romaaniin, pienoisromaaniin, novelliin ja tietokirjoihin. Hän kertoi 'Laukaisussa' halunneensa kokeilla nimenomaan pienoisromaanin kirjoittamista. Sen kirjoittamisen yhteydessä hän kertoi lukeneensa "taustateoksina" mm. Oatesin 'Sisareni, rakkaani' sekä Shriverin 'Poikani Kevinin.'

Raevaara kertoi myös erilaisista kertojakokeiluista 'Laukaisun' kertojan suhteen; mm. siitä, miten minäkertoja ei toiminut teoksessa ollenkaan. Noin muutoinkin hän sanoi kiinnittävänsä erityistä huomiota juuri kertojaan. Tämä oli todella mielenkiintoista, koska sekä 'Laukaisussa' että 'Hukkajoessa' olen nauttinut suuresti Raevaaran kertojista. Puhetta oli myös siitä, että Raevaaran teoksissa on usein aika synkkiä tapahtumia, kuolema on usein läsnä. Erityisesti esikoisteoksestaan 'Eräänä päivänä tyhjä taivas' puhuessaan hän naureskeli, että toivottavasti lukijat eivät pidä sitä omaelämäkerrallisena, esikoisteoksia kun usein luetaan jonkinlaisina kirjailijan oman elämän kuvastajina. Synkkien elementtien esiintymisen selittäjäksi hän mainitsi, että se saattaa johtua siitä, että hän kirjoittamalla haluaa käsitellä omia ajatuksiaan kuolemasta. Oikeassa elämässä Raevaara on kuitenkin kaikkea muuta kuin synkkä. Energinen, iloinen ja ystävällinen.

Raevaara oli myös todella sympaattinen. Aivan ihastuttava oli hänen kuvauksensa siitä, miten tärkeiksi 'Hukkajoen' henkilöt olivat hänelle kirjoittamisen myötä käyneet ja miten surullista heistä oli luopua teoksen valmistumisen myötä. Omasta lukemisestaan Raevaara totesi, että hän lukee kaunokirjallisuutta mielellään suomeksi (myös käännöksinä) ja monesti hän saattaa lukea jonkun teoksen useampaankin kertaan. Tilaisuuden lopuksi kävin vielä kertomassa hänelle, että pidän hänen teoksistaan jollain aivan erityisellä tavalla, jota en itsekään osaa (tai oikeastaan edes halua) sen tarkemmin määritellä. Oli mukavaa päästä sanomaan se suoraan hänelle.

*

Dilemmassani on kyse siitä, että on niin valtavasti kirjoja, jotka haluaisi lukea ja toisaalta yksi lukukerta ei monesti edes ole tarpeeksi. Esimerkiksi juuri 'Hukkajoen' kohdalla koin vahvasti, että yksi lukukerta ei mitenkään riitä. Tähän samaan, useampaa lukukertaa vaativaan joukkoon kuuluu omalla kohdallani iso läjä teoksia, joista tällä hetkellä päällimmäisinä edellä mainitun 'Hukkajoen' lisäksi ovat tänään ostamani Selasin romaani, Zadie Smithin 'Risteymiä' ja Tea Obrehtin 'Tiikerin vaimo.' Olen nämä kaikki lukenut englanniksi ja luulen, että saatan olla menettänyt jotakin myös sen takia, että en ole lukenut niitä suomeksi. Tämä on dilemman b-osa.

Yliopistolla aikoinaan iskostettiin opiskelijoiden päähän, että kirjallisuutta on luettava alkuperäiskielellä. Olenko ottanut tämän ohjeen liian vakavasti? Ainakin jo vuosia tilanne on ollut se, että olen kokenut , että on jollakin tavoin väärin lukea käännöstä. Tässä ei ole kyse siitä, että mitenkään aliarvioisin käännöksien laatua. Joskus hyvä käännös voi olla suorastaan parempi kuin alkuperäiskielinen. Kuitenkin suhteeni sanoihin on sillä tavalla omituinen, että ne merkityskoostumat, joita sanat kantavat mukanaan eivät avaudu minulle samalla tavoin erikielisinä ilmaisuina. Tällöin käännöksen on mahdotonta toimia samoin kuin alkuperäistekstin.  Kielitaitoni tosin ei riitä kuin englannin- ja ruotsinkielisten teosten lukemiseen, joten dilemma liittyy vain näillä kielillä kirjoitettuihin teksteihin. Luen myös paljon kirjallisuutta, jota ei käännetä suomeksi, joten niiden kohdalla vaihtoehtoa ei edes ole. Oma omituisuutensa on, että Murakamia haluan lukea ehdottomasti englanniksi. Esimerkiksi 'Suuri lammasseikkailu' ei toiminut omassa luennassani suomeksi ollenkaan, mutta englanninkielisenä nautin siitä kovasti.

Kirjastovierailusta vielä iso kiitos Tiina Raevaaralle näin bloginkin kautta! Hänen seuraavan teoksensa kohdalla aion kiinnittää entistä enemmän huomiota kertojaan. Sitä odotellessa, dilemmaa mietiskellessä.

Kommentit

  1. Oi, hyviä ostoksia! (Ja kiitos muistutuksesta, minun pitää huomenna uusia Morrisonin Koti, erääntyy kirjastoon...)

    En ole itse tavannut Raevaaraa, mutta hän vaikuttaa kolumniensa, bloggaustensa, kirjojensa ja tv-esiintymisensä puolesta fiksulta ja sympaattiselta ihmiseltä. Kiitos kirjailijavierailutunnelmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Maria. Oli kyllä tosiaan mainio ilta Tiina Raevaaran seurassa. Omat ajatukset saivat tuuletusta ja jäin miettimään erityisesti kertojajuttuja.

      Mun pitäisi varmaan hankkia porttikielto kirjastoon. Kirjavuoret kasvaa ....

      Poista
  2. Minä en ole vähään aikaan lukenut kirjoja muuta kuin suomeksi, enkä koe siitä tunnontuskia. :) En ylipäätään pidä käännösten lukemista ongelmana, koska onneksi maassamme on upeita suomentajia, jotka tekevät työnsä ammattitaidolla ja hyvin. Toki kieli vaikuttaa lukemiskokemukseen, mutta en sanoisi, että kokemus alkuperäiskielellä olisi jotenkin automaattisesti ja aina parempi kuin käännöskielellä. Hyvin kirjoitettua omaa äidinkieltä on myös ilo lukea.

    Oli varmasti mukavaa tavata Tiina Raevaara! Kirjailijoiden tapaaminen on niin virkistävää ja ilahduttavaa. Hukkajoesta en tiedä mitään, pitääkin perehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä alkuperäiskielen ja käännöksen välinen problematiikka on hitsin kiinnostava asia. Teen siitä varmaan jossain vaiheessa oman postauksensa.

      Toivottavasti tapaamme Hukkajoella. :)

      Poista
    2. Sitä minäkin mietin, että aihe on todella mielenkiintoinen eikä missään tapauksessa yksioikoinen. Toivottavasti keskustelua syntyy, jos postaat jossain vaiheessa lisää.

      Poista
    3. Laitan tämän hautumaan. Mulla on pari ystävää, jotka kääntää kaunokirjallisuutta, joten heiltä voisin kysyä näkemyksiä.

      Poista
  3. Tuo Ghana ikuisesti pitää ehdottomasti käydä nappaamassa Hulluilta päiviltä, jos sitä vielä on jäljellä. Olen myös jo henkisesti verrytellyt sunnuntaina myyntiin tulevaa Linnut äänessä-kirjaa ajatellen. Olen haaveillut omasta kappaleesta jo pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen ainakin tuota oli runsaasti tarjolla, mutta en tiedä, oliko tarjoushinta voimassa vain eilen vai onko se voimassa koko Hullisten ajan. Henkinen verryttely on kyllä hyvä suorittaa perusteellisesti ennen varsinaista toimintaa. :)

      Poista
  4. Voihan dilemma! Mutta ei kai kirjojen ostamisessa on mitään vikaa, jos kirjahyllyissäsi on tilaa ja pätäkkää riittää. Eikö sinun pitäisi pikemminkin onnitella itseäsi siitä, että olet mukana pelastamassa kirja-alaa?

    Minäkin olen katsellut ja hipelöinyt Murakamin kirjaa kirjakaupassa. 1Q84 on niin kauniskin, että pakko kai se ostaa jossain vaiheessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Tuija. Niinhän se olikin, että pelastan kirja-alaa. Mikä mainio syy. :)

      Poista
  5. Hyviä löytöjä sinäkin olet tehnyt! Toivottavasti minäkin tykästyn Ghanaan ja Murakami on aina <3

    VastaaPoista
  6. Uskon, että tykästyt. Hieno teos, joka tosin vaatii keskittymistä ja siksi aionkin lukea sen uudestaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e