Lirio Abbate: Mafian naiset

Se on ameeba. Se on joka paikassa. Politiikassa. Talouselämässä. Yritysjohdossa. Eri viranomaisissa. Se omistaa liiketiloja ja ihmisiä. Se määrää, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Se ei ole kaukana. Se on Euroopassa. Maassa, jota moni suomalainenkin rakastaa. Sen nimi on Ndrangheta. Se on yksi tiukimmin säännöin toimivista mafiaklaaneista Italian Calabrian maakunnassa.

Vaikka Mafian naiset on faktaa, edustaa se mielestäni samaa sarjaa kuin Jennifer Clementin romaani Varastettujen rukousten vuori. Kummatkin näistä teoksista on "pakko lukea", jos on yhtään kiinnostunut naisen kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 

Jennifer Clement on halunnut tuoda maailmaan tietoon Meksikon syrjäkylien tyttöjän kohtalon. Toimittaja-kirjailija Lirio Abbate taas on päättänyt lähteä taistelemaan mafiaa vastaan, vaikka se tarkoittaa hänen ja hänen perheensä turvallisuuden vaarantamista. Abbate onkin jo vuosikausia elänyt henkivartijoiden ympäröimänä. En voi kuin ihailla hänen tinkimätöntä asennettaan. Mafian naisia kirjoittaessaan hän on haastellut lukemattomia ihmisiä ja käynyt läpi uskomattomat määrät oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja muuta mafiaan liittyyvää aineistoa. 

Abbate kuvaa kirjassaan, miten taitavasti ja ovelasti Ndrangheta luikertelee osaksi yhteiskunnan toimintoja. Pelon ja hyödyn vuoksi monet myös tukevat sen toimia vapaaehtoisesti tai ainakin valitsevat vaikenemisen sen harjoittamista julmuuksista. Isät jopa tarjoavat tyttäriään mafiapomoille paremman elämän toivossa. Usein tytöt naitetaan jo nuorina ja karu todellisuus alkaa hahmottua heille vasta siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä.  Nrandgheta vartioi naisten jokaista askelta ihan kirjaimellisesti, eikä ole harvinaista, että naiset katoavat jäljettömiin kesken tomaattikastikkeen keittämisen.

Mafian ytimessä on kunnian käsite, joka on kuin haavi, jonka avulla mafian kuristusotteesta pois haluavat vedetään takaisin sen piiriin. Mafian jäsenille kunnia tulee aina ensin. Perheen, suvun ja mafiaklaanin kunnia. Kapinointi on tukahdutettava hinnalla millä hyvänsä, käytännössä  usein tappamalla, jotta yhteisön yhtenäisyys, elinvoima ja kulttuuriset koodit eivät pääsisi rapautumaan. Jos nainen toimii klaania vastaan, hän tekee virheen, jota on mahdoton saada anteeksi. Vain naista rankaisemalla klaani voi palauttaa menetetyn kunniansa. Klaani voi tarjota äveriästä elämää, mutta samanaikaisesti se on vankila, josta pakeneminen on käytännössä usein mahdotonta. 

Mafian naisissa tutustumme naisiin, jotka ovat päättäneet luoda uuden, mafiasta irrallaan olevan elämän. Kun nainen on tehnyt päätöksensä jättää klaani, merkitsee se irtautumista paitsi aviomiehestä ja suvusta, myös lapsista. Irtautumiseen liittyvät ehdot ovat täysin kohtuuttomat ja klaanit osaavatkin käyttää taitavasti hyväkseen sitä, että useimpien naisten on äärimmäisen vaikea jättää lapsensa. Jotakin hyvin olennaista mafiakulttuurista kertoo se, että kun nainen päättää ryhtyä tekemään yhteistyötä oikeuslaitoksen kanssa, eivät mafiamiehet ole ensisijaisesti huolissaan siitä, mitä heidän rikoksiaan nainen saattaa paljastaa, vaan siitä, että nainen kertomalla julkisesti jättäneensä mafiakulttuurin on vaarallinen esimerkki, joka saattaa saada muutkin naiset kapinoimaan.

"Selän kääntäminen klaanille on vakava rike, sillä koodi määrää miehille ehdottoman vallan naisiin. Kapinointi murentaa mielikuvaa yhtenäisyydestä, jota klaani tarvitsee julkiseen kuvaansa, se kyseenalaistaa perheen arvomaailman ja paljastaa miesten kyvyttömyyden pitää naisiaan käskyvaltansa alla. Ennen kaikkea se kuitenkin saattaa saada muut naiset tiedostamaan tilanteensa ja haluamaan eroon tukahduttavasta taakastaan. Klaanin käskyvallasta irrottautuva nainen saattaa näyttää toisten naisten silmissä houkuttelevalta esikuvalta: hän osoittaa tien toisenlaiseen elämään ja todelliseen mahdollisuuteen pelastua."

Mafian naiset ei ole sinänsä erityisen kiinnostavasti kirjoitettu. Henkilöitä on paljon ja ainakin minulla heidän välisensä sukulaisuussuhteet eivät meinanneet pysyä järjestyksessä. Asia on kuitenkin sitäkin painavampaa. Abbaten kuvaamat esimerkit kertovat lähes uskomattomalta tuntuvaa tarinaa naisten täydellisestä alistamisesta. Abbaten teoksen ehdoton vahvuus on se, että hän raportoi lähietäisyydeltä mafian toimintatapoja. Sen käytäntöjä leimata nainen psyykkisesti tasapainottomaksi ja sitä kautta horjuttaa naisen oikeuslaitokselle kertomia totuuksia klaanien teoista. Sen harjoittamaa väkivaltaa ja murhien lavastamista itsemurhiksi. Sen kunniakäsityksiä, jotka sitovat myös leskeksi jääneet naiset loppuiäkseen edesmenneeseen mieheensä. 

Lohdullista on, että yhä useammat naiset ovat päättäneet taistella Nrandghetaa vastaan. Klaanin jättäneiden naisten yhteistyö oikeuslaitoksen kanssa on myös johtanut monien merkittävien mafian parissa toimivien miesten pidätykseen ja vangitsemiseen ja rohkaissut kanssasisaria jättämään ahdistava elämänsä. Naisille, joiden elämä on ajautunut mafian luomaan umpikujaan, Abbaten teos voi olla todellinen rohkaisija ja uuden elämänsuunnan näyttäjä. 

Lirio Abbate: Mafian naiset

Italiankielinen alkuteos: Fimmene ribelli

Suomentanut Taru Nyström

Atena

Kuulin tästä teoksesta ensimmäisen kerran Kirja joka maasta -blogista, josta löytyy linkkejä myös bloginpitäjän, Marian, kirjoittamiin lehtijuttuihin Lirio Abbatesta. Ks. myös esim.:  Ota ja lue, Anna minun lukea enemmän, Kirjakirppu, Lukuneuvos