Siirry pääsisältöön

Trikolori liehuu - Vive la France -haasteen koontipostaus




Kiitos mainiosta Vive la France -haasteesta kuuluu Anna minun lukea enemmän -blogin Annamille, joka haasteen lanseerasi. Säännöt olivat yksinkertaiset. Annami haastoi meidät lukemaan ranskalaista kirjallisuutta ja keräämään Ranskan lipun raitoja. 2 kirjaa vastasi yhtä lipun raitaa. Lukemisaika alkoi 3.11.2013 ja päättyi 1.10.2014.

Haasteen innoittamana keräsin omasta hyllystäni kasan ranskalaista kirjallisuutta luettavaksi. Käytännössä kävi niin, että omista kirjoistani luin vain yhden: Madame de La Fayetten romaanin Clève'sin prinsessa.

Muut haasteeseen lukemani teokset olivat:

Irène Némirovsky: Tanssiaiset

Irène Némirovsky: David Golder

Dominique Sylvain: The Dark Angel

Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat

Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin

Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki

Claire Castillon: Kuplissa

Hélène Grémillon: Uskottuni

Emmanuel Carrère: Valhe

Grégoire Delacourt: Onnenkoukkuja

Luettuja teoksia kertyi yhteensä 11 eli keräsin kasaan melkein 2 Ranskan lippua. Kaikki lukemani kirjailijat olivat minulle uusia, ts. en ollut aikaisemmin lukenut heiltä mitään. Haaste toimi siten mainiosti uusiin kirjailijoihin tutustuttajana.

Erityisen iloinen olen siitä, että löysin Némirovskyn ja häntä aion lukea lisää, kunhan vaan ehdin. Myös Delacourtin Katseenvangitsijat oli mainion ilkikurinen teos, jonka lukemisesta pidin kovasti. Castillon taas osoitti olevansa novellimestarimaineensa veroinen. Sylvain esitteli kiinnostavan naisetsivän, jonka seuraan tuleen varmasti tunkemaan jatkossakin. Mainio oli myös Clève'sin prinsessa kaikkine rakkauskiemuroineen ja juonitteluineen. Carrère puolestaan osoittatui painaijaismaisten tunnelmien taitavaksi kuvaajaksi.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi
2 kommenttia
Lue lisää

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän
24 kommenttia
Lue lisää

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip
17 kommenttia
Lue lisää