Siirry pääsisältöön

Adaobi Tricia Nwaubani: I do not come to you by chance





Aihe: Kiireellinen avunpyyntö


En kirjoita Sinulle sattumalta. Etsin luotettavaa ulkomaalaista henkilöä tai yhtiötä ja olen saanut yhteystietosi Nigerian kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Toivon, että voin luottaa Sinun apuusi taloudellisten asioideni järjestelyssä. Aviomieheni ja Nigerian entisen pääministerin kenraali Sani Abachan äkillisen kuoleman johdosta olen joutunut äärimmäiseen  hätään nykyhallituksen toimenpiteiden johdosta. jne. jne. jne. (vapaa suomennos Nwaubanin tekstin pohjalta).

Edellä olevaan tapaan alkaa perinteinen, suorastaan jo klassikoksi muodostunut nigerialainen sähköpostihuijaus, josta nigerialaiset käyttävät lyhyttä ja ytimekästä nimeä 419. Nimenä käytetty luku on peräisin nigerialaisesta lainsäädännöstä. Lahjakas nuori nigerialaiskirjailija Adaobi Tricia Nwaubani tutustuttaa lukijan näihin huijauksiin huijareiden itsensä näkökulmasta.

Teoksen päähenkilö Kingsley ei syntynyt huijariksi. Päinvastoin hän varttui perheessä, jossa arvostettiin koulutusta  yli kaiken, välillä melkein liiallisuuksiin asti. Kingsleyn vanhemmille koulutus on väylä rikkauteen, kunniallisuuteen ja ikuiseen elämään. Kingsleyn isä opettaa pojalleen, että koulutus on hyvän elämän edellytys.

He explained that without education, man is as though in a closed room; with education, he finds himself in a room with all its windows open towards the outside world. He said that education makes a man a right thinker; it tells him how to make a decisions. He said that finishing school and finishing well was an asset that opened up thousand more opportunities for people.

Kingsley omaksuu isänsä asenteen koulutusta kohtaan ja hänen elämänsä olisikin saanut varmasti aivan eri suunnan, jos isä ei olisi sairastunut ja kuollut. Nwaubani paiskaa vasten kasvoja nigerialaisen todellisuuden. Kingsleyn isän kohtaloksi koituvat hänen elämänsä ohjenuorat. Hän priorisoi kunniallisen ja rehellisen elämäntavan, joka valitettavasti merkitsee myös köyhyyttä. Niinpä kun hän sairastuu, ei perheellä ole varaa hänen hoitoonsa. Ilman takuumaksua sairaalaan ei oteta edes sisään ja kun tämä erinäisten tuttavuussuhteiden kautta onnistuu, on potilaan tuotava mukanaan omat liinavaatteensa ja ostettava kaikki hoidossa tarvittavat lääkkeet ja välineet. Tässä kohdin muutaman tunnin jonotus terveyskeskuksessa alkoi vaikuttaa suht pieneltä pulmalta.

Isän kuoleman jälkeen Kingsleystä tulee perheen pää, joka tarkoittaa paitsi huolenpitoa myös taloudellista vastuuta. Ilman rahaa perheen ylläpito on mahdotonta ja niin Kingsley ajautuu huijausmoguli Cash Daddyn tiimiin.

Jostakin syystä Cash Daddy toi mieleeni Cee Lo Greenin. Tämä ehkä johtui siitä, että mieleeni on painunut Voice of American jakso, jossa Green esiintyi kokopunaisissa kenkiä myöten ja mieleeni jäivät erityisesti juuri hänen kenkänsä. Ihmeellisiä nämä ihmismielen tiedostamattoman retket. Joka tapauksessa kenkiä Cash Daddyllä on huoneet täynnä. Eri värisiä ja eri materiaalista valmistettuja, eikä mitään halpoja lipokkaita, vaan kalliita design-kenkiä. Autojakin hänellä on niin paljon, että ne on rekisteröity tyyliin Cash Daddy 1, Cash Daddy 2 jne. On asuntoja, vaimoja ja turvamiehiä. Rikkautta joka puolella. Setelit kirjaimellisesti tippuvat hänen taskuistaan. Eletään ihan eri maailmasssa kuin se, jossa raivoaa Boko Haram tai jossa elävät langanlaihat lapset, joita tv-kuvaaja pyrkii pääsemään mahdollisimman lähelle näyttääkseen katsojille mahdollisimman suurta kärsimystä.

Kaikkinensa tuntuu varsin ymmärrettävältä, että Kingsley siirtyy Cash Daddyn bisneksiin, kun hänen insinöörin koulutuksensa ei avaa työpaikkojen ovia ja muita toimeentulomahdollisuuksia ei ole. Kyse ei ole pelkästään henkilökohtaisesta valinnasta, vaan Kingsleyn on ajateltava myös sisarustensa tulevaisuutta. Koulunkäynti maksaa.

419 osoittautuu myös Kingsleyn kohdalla nopeaksi tieksi menestykseen. Omatunto ei kuitenkaan missään vaiheessa päästä häntä helpolla. Hän tietää tekevänsä väärin, mutta lohduttautuu Cash Daddyn sanoilla siitä, että länsimaalaiset ovat ryövänneet niin paljon afrikkalaisia, että on tullut takaisinmaksun aika. Auts. Onhan se niinkin.

On uskomatonta, miten laajasti 419-huijaukset toimivat. On sinänsä tavallaan surkuhupaisaakin, että toisessa päässä on rahanahne afrikkalainen ja toisessa päässä yhtä rahanahne länsimaalainen. Mugu*, jonka järjen ääni himmenee, kun hänelle luvataan kuut ja linnunrata taivaalta. Nwaubani kuvaa lystikkäästi niitä monia papereita, joita muka tarvitaan ennen kuin prosessi etenee ja mugu saa rahansa. On sitä ja tätä ja tota sertifikaattia ja todistusta ja leimaa. Cash Daddyn toimisto on hyvin organisoitu ja sieltä löytyy eri instanssien logokirjepaperia lähtöön jos toiseenkin.

Nwaubanin romaani on värikäs ja iloitteleva. Cash Daddyn kumiseva nauru tunkee kirjan sivuista läpi. Hänen läsnäolonsa on massiivista oli sitten kyse hyvästä tai pahasta tai rahasta. Hän ei pelkästään huijaa ja haali omaisuuksia itselleen, vaan käyttää rahoja myös hyväntekeväisyyteen ja nigerialaisten auttamiseen. Kingsley puolestaan joutuu seinätysten valintojensa kanssa. Punnitsemaan keskenään asioita, jotka eivät saman vaa'an kuppeihin mahdu.

Romaanin toteutus on siinä määrin hilpeä, että kun olen viimeisen sivun lukenut, en voi todeta muuta kuin että: Aika velikultia!


Adaobi Tricia Nwaubani: I do not come to you by chance
345 sivua
Kustantaja: Phoenix


*Mugu = suuri idiootti, nigerialaisten käyttämä nimitys länsimaalaisista huijattavista


Kommentit

  1. Kiinnostavaa! Näistä sähköpostikirjeistä aina kuulee ja tuleepa niitä välillä omaankin roskapostilaatikkoon, mutta en ole jostain syystä aiemmin ajatellut niiden taustoja tarkemmin. Laitanpa tämänkin lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan varsin riemukas katsaus "aidan toiselle puolelle." Kiitos kommentistasi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä