"Mitäs paskaa tää nyt on?" - David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimović

Hei,
Minun nimeni on Omppu ja olen zlatanisti. Kuulithan, että lausuin sanan zlatanisti erittäin huolellisesti, sillä minulla ei ole varaa siihen, että sanan ensimmäiset äänteet jäisivät epäselviksi.

Tosin se, että olen zlatanisti selvisi vasta, kun olin kuunnellut David Lagercrantzin kirjoittaman Zlatan Ibrahimovićin elämäkerran Minä, Zlatan Ibrahimović.

Tänään illalla ratkaistaan, kuka voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden, joten parempaa päivää tämän tekstin julkaisemille ei voisi olla. Tätä tekstiä kirjoittaessani mukana ovat vielä Ranska, Belgia, Englanti ja Kroatia. Koska jalkapallon maailmanmestaruus ei ole Agatha Christien romaani yksi edellä mainituista pelastuu ja toivon, että se olisi Kroatia, joka uskomattomalla sitkeydellä ja loukkaantumisista huolimatta nappasi voiton Venäjästä.

*

Olin toki kuullut yhden jos toisenkin ylistävän Zlatanin elämäkertaa, mutta mitäs minä nyt ilman omaa kokemustani uskoisin. Kirjan kuunneltuani voin todeta, että te kaikki, jotka olette tätä kirjaa kehuneet olette olleet täysin oikeassa. Väitän kyllä, että tämä kirja kannattaa ehdottomasti kuunnella, sillä Kari Ketonen lukee tämän tavalla, joka saa Zlatanin tarinan roihuamaan lieskoin loimuavin.

Voisin ihan hyvin kirjoittaa tämän postauksen niin, että toistelisin vaan lause toisensa perään, että tämän luettuani olen tulessa, sillä siihen tiivistyy kokemukseni tästä kirjasta. En oikein itsekään ymmärrä, miten tästä tarinasta niin mahdottomasti innostuin, mutta kyse taitaa olla siitä, että Zlatanin draivi vaan yksinkertaisesti vie mukanaan lupaa kysymättä.

Jos joku ajattelee, että hän ei nyt missään tapauksessa mitään futistähtien elämäkertoja lue tai kuuntele, niin mikäs siinä. Vapaassa yhteiskunnassa on ihan sallittua jättää kirjallinen helmi vitriiniin ja keskittyä muihin puuhiin.

Lukemisen yhteydessä puhutaan usein samaistumisesta. En mielestäni ole herkästi samaistuvaa tyyppiä tai en oikeastaan taida edes hahmottaa, mitä se samaistuminen sanan syvemmässä merkityksessä voisi olla, mutta siitä huolimatta Zlataniin samaistuin ihan täysillä. Kirjaa kuunnellessani olin melkein koko ajan kananlihalla ja liikutuksen kyyneleet silmissä. Ryysyistä rikkauksiin -tarina muistuttaa siitä, että on mahdollista nousta köyhistä ja puutteellisista olosuhteista maailmantähdeksi. On mahdollista syntyä Rosengårdin lähiössä ja päätyä areenoista arvostetuimmille. Ei se mikään helppo matka ole, mutta Zlatanin tarina todistaa, että se on mahdollinen.

Zlatanin lapsuus ei ollut onnellisimpia. Vanhemmat erosivat ja isä kallisteli pulloa turhan tiuhaan. Rahasta oli niin tiukkaa, että Zlatanin isä joutui jättämään vuokran maksamatta, että poika pääsi pelimatkalle. Tämän kuvan viereen asetan toisen kuvan. Siinä jo aikuinen Zlatan astelee jalkapallokentälle kymmenien tuhansien ihmisten huutaessa hänen nimeään. Siihen väliin mahtuu paljon ja ennen muuta sitkeää ja tinkimätöntä harjoittelua. Siihen väliin mahtuu myös roppakaupalla sellaista, jonka ajatteleminen tanssittaa ihokarvoja.

Jalkapallopelaajien maailma on julma. Kulisseissa kohisee niin, että pelaajat ovat vaarassa hukkua siihen meteliin. Heitä ostetaan ja myydään melkein kuin ... karjaa. Taskulaskimet naksuttavat managerien neuvotellessa ja koko touhusta on reilu meininki kaukana jokaisen osapuolen ajaessa tiukasti omia etujaan ja rahavirtojaan. Liioittelematta voin sanoa, että tämän kirjan kuunneltuani jalkapallo on minulle eri asia kuin aikaisemmin. Tuntuu, että Zlatanin tarinan kautta olen päässyt kurkistamaan niin pelaajien sieluun kuin jalkapallobisneksen salaisiin kabinetteihinkin.

Ihmisenä Zlatan ei varmasti ole helpoimpia, mutta hänen energiansa vie mukanaan. Ihan erityisen paljon innostuin siitä, kun jotain kieroilua ja olennaisuuksien sijaan epäolennaiseen keskittymistä tapahtui kentällä tai sen ulkopuolella, niin Zlatanilla oli usein tapana esittää kysymys: Mitäs paskaa tää nyt on? Otin tuon kysymyksen heti käyttööni ja kiitos elämä olet pitänyt viime päivinä loistavasti huolta siitä, että olen saanut käyttää tuota kysymystä jo useamman kerran.  Saan siitä voimaa.

Harvaa kirjaa olen valmis niin varauksettomasti suosittelemaan ihan kaikille kuin tätä Zlatanin elämäntarinaa. Jos tämä teos jättää sinut kylmäksi on syytä olla enemmän kuin huolissaan, sillä tämä kirja todistaa, että filosofisessa mielessä jalkapallo on elämää suurempaa.



David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimović
WSOY:n äänikirja
Lukija: Kari Ketonen