Siirry pääsisältöön

Judith Kiros: O



Nyt on se tilanne, että superlatiiviadjektiivit pyörivät repeat-nauhalla päässäni. 

Tekee mieli vaan kehua Judith Kirosin O:ta kaikin mahdollisin tavoin. Tekee mieli kirjoittaa, että jos pitäisi valita 10 parasta elämäni aikana lukemaani runokokoelmaa olisi O ehdottomasti yksi niistä. 


Edellinen lause on kuitenkin sellainen löperölause, joita inhoan ja kirjoitin sen vain siksi, että jokaiselle tekstini lukijalle kävisi ihan tuhatprosenttisen absoluuttisen selväksi, että O on järisyttävän hieno runokokoelma. 

Kuultakoon pauhua, joka lähtee siitä, kun temppelien esiriput repeävät.



Ruotsissa Kirosin kokoelma on herättänyt paljon suitsutusta, jossa tietenkään ei ole mitään ihmeteltävää kenellekään, joka O:n on lukenut.

O viittaa Othelloon, joka kulkee läpi tämän teoksen ja transformoituu miehestä naiseksi. Pitkään Othelloa esittivät valkoiset näyttelijät black facessä. Ihonväri onkin keskeinen teema Kirosin runoissa. Sitä paitsi maalataan myös pestään niin, että se helottaa punaisena. 

Teoksessa vaihtelevat lyhyet runot ja proosarunot ja sen vahvikelankoina toimivat "oppitunnit".  

Snölektioner.

Sånglektioner.

Simlektioner.

Scenlektioner.

Språklektioner.


Kaikki oppitunnit alkavat s-kirjaimella. Se tuskin on sattumaa, vaikka en osakaan sanoa, miksi näin on. Mietin voisiko s viitata verbiin sluta, lopettaa.



Kiros käyttää proosarunoissa paljon om (jos)-rakennetta. Voisi ajatella, että Othelloon viittaava O valuu näin osaksi konditionaalia. Toisissa kohdin taas om toimii prepositiona (jostakin). 


Om huden gick att hänga av sig om morgnarna och dra på sig när det passade. (s. 85)

[...]

Om att göra rösten mer behaglig för att inte väcka oro eller missnöje. (s. 60)


Edellä olevat sitaatit ovat oivallisia esimerkkejä siitä, miten hienovaraisesti Kiros tuo esiin tummaihoisen ruotsalaisen kohtaamaa epätasa-arvoa ja tarvetta muuttaa itseään tullakseen hyväksytyksi. 


Kiros yhdistää runoihinsa hyvin erilaisia rekisterejä, joten runossa voi yhtäkkiä tulla vastaan yhtä lailla Kanye West kuin Franz Fanon. Huikeinta on, kun Kiros kirjoittaa Shakespearen lukevan Fanonia.


Myös kielellinen notkeus on O:ssa huomattavaa.


Om du inte hade virat håret runt långfingret som ett specialdesignat fuck you.  


O palauttaa mieleeni Athena Farrokhzadin runokokoelman Vitsvit, jonka luin reilu vuosi sitten. Nämä kaksi runoteosta häikäisevät kuin aurinko, jolta on turha yrittää suojautua. Suojaa ei ole. Kipu on. Ihoa hankaava juuriharja on.




Judith Kiros: O
110 sivua
Albert Bonniers Förlag (2019)


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p
8 kommenttia
Lue lisää

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip
17 kommenttia
Lue lisää

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post
159 kommenttia
Lue lisää