Aloitan tunnustamalla:
Kun ensimmäinen kerran kuulin Jenna Viron esikoisromaanin Tuhkimoleikkaus nimen tuli aavistus ja vahva intuitio, että se on kirja, joka tulee olemaan suuresti makuuni.
En ollut väärässä.
En toki myöskään osannut aavistaa, että Tuhkimoleikkaus olisi niin kova kuin se on. Joskus - melkoisen harvoin - käy niin, että esikoisromaani leopardin hännän huiskauksella putsaa koko pöydän. Tuhkimoleikkaus tekee juuri niin.
Jenna Viron romaani on puettu Charles Gounod'n oopperaan Faust. Se on fiktiota fiktiossa, jossa teoksen sisälle rakentuu oopperaesitys. Gounod'n ooppera on romaanissa läsnä paitsi musiikillisesti, myös teoksen sisältämien ranskankielisten tekstiosuuksien kautta temaattisia yhteyksiä unohtamatta.
Viro ei pelkästään lainaa, vaan myös käyttää Faustia taidokkaasti pohjatekstinä, johon hän tekee romaaninsa sanomaa painottavia korostuksia.
Mefistofeles Faustissa:
Je vais vous chercher un trésor
Plus merveilleux, plus riche encor
Que tous ceux qu'elle voit en rêve!
Kauneustuotteet Tuhkimoleikkauksessa:
Plus merveilleux, plus riche encor,
que tous ceux qu'elle voit en rêve!
(Haemme seuraksi aarteen, joka on vieläkin ihmeellisempi ja arvokkaampi kuin kaikki ne, joista hän on unelmoinut)
Tuhkimoleikkauksessa kauneuspakkomielteet ovat saaneet vallan ja niinpä myös puhuvat kauneustuotteet tarjoavat ihmevoimiaan. Niiden ollessa äänessä näen hopeisen langan, joka johtaa Anu Kaajan Rusettiin, josta kirjoitin parisen viikkoa sitten. Ihan kuin ajassamme nyt olisi sellainen ilmiö, että esineet ovat kyllästyneet olemaan hiljaa.
"Anteeksi! Anteeksi! Minä vain - - olen huvittunut, kun - - nuo harakanvarpaat. Eivät ne korjaannu millään ohuilla voiteilla. Ette ole enää nuori, neiti Magdalena. Teidän on käytettävä minunlaisiani tuotteita, jos haluatte edes yrittää pärjätä paronittaren kaltaiselle naiselle."
Faust-aiheiden käsittelystä kaunokirjallisuudessa väitellyt Marianneli Sorvakko-Spratte toteaa Turun Sanomien artikkelissa*, että 1990-luvulta alkaen Faustia on käytetty nykyihmisen metaforana. Sorvakko-Spratte jatkaa:
"Kaikkien rajojen - myös moraalisten - rikkominen ja äärettömyyden tavoittelu leimaa aikakauttamme siinä määrin, että yhtäläisyydet Faustiin ovat ilmiselviä. Sopimus paholaisen kanssa on tapahtumana niin askarruttava, että se ei jätä ketään kylmäksi."Viron romaanissa kritiikin kohteena ovat naisiin liitetyt odotukset ja normit sekä niiden ylimpänä ilmentymänä kauneusteollisuus. Suurin kauneus, jonka saavuttamiseksi ei kysytä sielun, eikä minkään muunkaan hintaa. Mitäpä on yksi soppari pahiksen kanssa, jos sen myötä saavuttaa ylimaallisen kauneuden ja maailman kauneimman naisen tittelin.
"Maku on valikoimista. Se on silmää esteettisesti oikealle ja väärälle - ja kykyä aina ja erehtymättä valita esteettisesti oikea ja hylätä esteettisesti väärä."
Bravo! Brava!"
Kommentit
Lähetä kommentti