Siirry pääsisältöön

Aika Huusko: Liike olen


Tämä elämä usein tuntuu

pelkältä tavaroiden siirtelemiseltä


Sano: Olen liike. 

Sano sen jälkeen: Liike olen.


Huomasitko?


Liike olen on pysähtymätön ilmaus. Sen lopussa oleva n-kirjain jatkuu loputtoman tuntuisesti. Samalla se pitää sisällään kahden viimeisen kirjaimen muodostamaa kieltoa: en. Olen  - en - olennnnn ....

Se vuoropuhuu itsensä. Jatkaa ja kieltää niin, että nämä kaksi eivät ole toisistaan erotettavissa.

Kun minä olen tai sinä tulet minun paikalleni olemaan, meidän olemisemme sisältää kiellon. Olen. Ol-en.


Huuskon runojen seurassa innostun pohtimaan kielioppia. Yksikön ensimmäisessä persoonassa verbit päättyvät n-kirjaimeen. Mitä jos näin ei olisi? Miten vaikuttaisi se, jos ne päättyisivät vaikkapa s- tai l-kirjaimeen? Minkälaisen liikkeen tämä puhujassa aiheuttaisi? Miten se vaikuttaisi liikkeen jatkuvuuteen?

Minä rakastas.

Minä rakastal.



Liikkeestä ja liikahduksista on Huuskon kokoelma tehty. Lukiessani näen liikettä kaikkialla, eikä oikein mikään ole vain sitä, mitä se on, sillä se ei ole enää pelkästään tässä, vaan myös matkalla.

Ehkä paikallaanolo on huijausta. Ehkä se kertoo korkeintaan ulkoisen liikkeen puutteesta. Ja vaikka olisi sellainen tilanne, että mikään ei liikkuisi, ajan liike muuttaa kaikkea jatkuvasti.


Tässä kokoelmassa liikutaan konkreettisesti, mielensisäiseti ja grafiikan keinoin. 

Liikkeen ja ei-liikkeen välinen suhde liikkuu sekin.


Juostaan, loikitaan, liutaan. Ja samaan aikaan, kun niin tehdään, ilmastonmuutos tekee omia liikkeitään, tuhoaa planeettaamme. 

Kalevalainen kuvasto työntyy nykyaikaan, kun runojen puhuja nostaa rinnalleen vetehisen ja Ahdin kalat kaulalleen. Aika on tekijä. Se on "ymmärtäjä ymmyrkäinen, sillanrakentaja raihnainen". Kirjallinen ja runokuvastollinen liike.

Aika on substantiivi ja erisnimi. Aika, jota mitataan sekunneissa, minuuteissa, tunneissa jne. Aika, joka on konkreettisesti näiden runojen kirjoittaja. Aika on myös määre ja korostin. Aika hyvin, aika valmis, aika lailla. Aika pitää sisällään melkein-luonnetta. Toisinaan se ylittää itsensä. Aika tyttö.


Liike olen noutaa suomalaisesta iskelmäpitopöydästä niin Jukka Kuoppamäen kuin Matin ja Teponkin, iskee silmää Kari Tapiolle. Sininen taivas ja viimeiseen asti tallatut polut, myrskyn jälkeinen aika. Chydenius muistuttaa, että sinua sinua rakastan ja Amy Winehousen vierellä Lesley Gore palauttaa mieleen, että kyseessä on hänen juhlansa.


Jos tuntuu siltä, että tässä sitä ollaan ja mitään ei tapahdu. Jos tuntuu siltä, että elämä on yhtä jumittunutta pysähdystä ja saman toistumista loputtomiin tarjoaa Liike olen mahdollisuuden kokea, miten jatkuvasti tapahtuu niin paljon niin moneen suuntaan. 


Tärkeintä on pitää itsensä liikkeessä

ja pysähtymällä kaikki alkaa



Aika Huusko: Liike olen

54 sivua

Haaras (2022)



 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j