Siirry pääsisältöön

Aika Huusko: Liike olen


Tämä elämä usein tuntuu

pelkältä tavaroiden siirtelemiseltä


Sano: Olen liike. 

Sano sen jälkeen: Liike olen.


Huomasitko?


Liike olen on pysähtymätön ilmaus. Sen lopussa oleva n-kirjain jatkuu loputtoman tuntuisesti. Samalla se pitää sisällään kahden viimeisen kirjaimen muodostamaa kieltoa: en. Olen  - en - olennnnn ....

Se vuoropuhuu itsensä. Jatkaa ja kieltää niin, että nämä kaksi eivät ole toisistaan erotettavissa.

Kun minä olen tai sinä tulet minun paikalleni olemaan, meidän olemisemme sisältää kiellon. Olen. Ol-en.


Huuskon runojen seurassa innostun pohtimaan kielioppia. Yksikön ensimmäisessä persoonassa verbit päättyvät n-kirjaimeen. Mitä jos näin ei olisi? Miten vaikuttaisi se, jos ne päättyisivät vaikkapa s- tai l-kirjaimeen? Minkälaisen liikkeen tämä puhujassa aiheuttaisi? Miten se vaikuttaisi liikkeen jatkuvuuteen?

Minä rakastas.

Minä rakastal.



Liikkeestä ja liikahduksista on Huuskon kokoelma tehty. Lukiessani näen liikettä kaikkialla, eikä oikein mikään ole vain sitä, mitä se on, sillä se ei ole enää pelkästään tässä, vaan myös matkalla.

Ehkä paikallaanolo on huijausta. Ehkä se kertoo korkeintaan ulkoisen liikkeen puutteesta. Ja vaikka olisi sellainen tilanne, että mikään ei liikkuisi, ajan liike muuttaa kaikkea jatkuvasti.


Tässä kokoelmassa liikutaan konkreettisesti, mielensisäiseti ja grafiikan keinoin. 

Liikkeen ja ei-liikkeen välinen suhde liikkuu sekin.


Juostaan, loikitaan, liutaan. Ja samaan aikaan, kun niin tehdään, ilmastonmuutos tekee omia liikkeitään, tuhoaa planeettaamme. 

Kalevalainen kuvasto työntyy nykyaikaan, kun runojen puhuja nostaa rinnalleen vetehisen ja Ahdin kalat kaulalleen. Aika on tekijä. Se on "ymmärtäjä ymmyrkäinen, sillanrakentaja raihnainen". Kirjallinen ja runokuvastollinen liike.

Aika on substantiivi ja erisnimi. Aika, jota mitataan sekunneissa, minuuteissa, tunneissa jne. Aika, joka on konkreettisesti näiden runojen kirjoittaja. Aika on myös määre ja korostin. Aika hyvin, aika valmis, aika lailla. Aika pitää sisällään melkein-luonnetta. Toisinaan se ylittää itsensä. Aika tyttö.


Liike olen noutaa suomalaisesta iskelmäpitopöydästä niin Jukka Kuoppamäen kuin Matin ja Teponkin, iskee silmää Kari Tapiolle. Sininen taivas ja viimeiseen asti tallatut polut, myrskyn jälkeinen aika. Chydenius muistuttaa, että sinua sinua rakastan ja Amy Winehousen vierellä Lesley Gore palauttaa mieleen, että kyseessä on hänen juhlansa.


Jos tuntuu siltä, että tässä sitä ollaan ja mitään ei tapahdu. Jos tuntuu siltä, että elämä on yhtä jumittunutta pysähdystä ja saman toistumista loputtomiin tarjoaa Liike olen mahdollisuuden kokea, miten jatkuvasti tapahtuu niin paljon niin moneen suuntaan. 


Tärkeintä on pitää itsensä liikkeessä

ja pysähtymällä kaikki alkaa



Aika Huusko: Liike olen

54 sivua

Haaras (2022)



 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän