Eino Taina: Se laajenee

Eino Tainan esikoisromaani Se laajenee on kuin espresso, jonka crema on täsmälleen.

Romaani kertoo nimettömäksi jäävän päähenkilön, aikuisuuden rajalla olevan, nuoren miehen elämästä. Ei enää lapsi, mutta ei oikein vielä aikuinenkaan. Se tuulinen välimaasto, jossa epätoivo on vaarassa hyökätä milloin miltäkin suunnalta.  Tulevaisuuden takki on auki. Usein se lepattaa suuntaan jos toiseenkin ja aiheuttaa hämmennystä.

Teoksen keskeisiä kysymyksiä on, mitä ihmiselle tapahtuu, jos hän ei tule nähdyksi. Muut ihmiset, ystävät ovat Tainan romaanissa juurien kaltaisia, tekevät olemassaolevaksi.

Se laajenee on ironiasta vapaa teos ja se jos mikä on riemastuttavaa kaikkien viime vuosien ironiakikkailujen jälkeen. Tainan romaani sisältää kosolti raikasta viattomuutta ja rehellisyydestä ammentavaa kuvausta. Kerronnassa pieni saa olla pientä ja kasvaa omaa tahtiinsa ilman kommervenkkejä.

Päähenkilön elämä on nykyelämän makuista huolineen ja epävarmuuksineen. Hänen perheensä on rakkaudellinen. Ei suuria taisteluita vanhempia vastaan. Ymmärrystä ja keskusteluja. Päähenkilön huone on turvapaikka (A Room of One's Own), johon palata ja jossa varautua kaikkea sitä vastaan, joka ympärillä hyökyy.

Perheen merkitys aikuisuuden lähtökohtana tulee selkeästi esiin, kun päähenkilö rakastuu Milenaan, jolla ei hänen tapaansa ole perheen luomaa turvaverkkoa. Kantin ajatusten pohjalta päähenkilö tuo esiin, miten jokainen näkee todellisuuden omalla tavallaan mielen rakenteidensa kautta. Niiden ulkopuolelle ei ole pääsyä. Ihminen on vangittu omaan ainutlaatuiseen todellisuutensa.

Teoksen dialogi on hyvin elämänmakuista, joka on vähän siinä määrin ihmekin, että filosofiaan kurkottavia ajatuskulkuja teoksessa on suht runsaasti. Tästä huolimatta romaanissa ei ole raskassoutuista pohdintaa, vaan filosofisemmat osuudetkin jäsentyvät luontevasti osaksi teoksen kokonaisuutta.

Päähenkilö arvostaa keskusteluja ja niitä teoksessa on paljonkin erityisesti päähenkilön ja hänen uuden ystävänsä Riffan välillä. Riffalla on monia haasteita ja oirehdintaa, mutta yhdessä päähenkilön kanssa he tavoittavat jotakin sellaista, johon heistä kummallakaan ei yksin olisi pääsyä.

 "Halusin olla Riffan kanssa vielä satatuhatta kertaa, käydä yhtä monta keskustelua. Halusin sellaisen keskustelun, joka oli saatettava loppuun huolimatta siitä, että oli kylmä kuin perkele. Keskustelun, jonka aikana tuoksut alkoivat tuoksua täyteläisemmin, sävyt erottumaan selväpiirteisemmin ja äänet, kolaukset, pamaukset ja humina kuulumaan kirkkaammin."

Siirtymä aikuisuuteen on teoksessa rajankäyntiä sen kanssa, mitä päähenkilö on ja minkälaisen kuvan hän haluaa itsestään antaa. Tämä tulee konkreettisimmin esiin, kun hän pohtii suhdettaan elokuviin. 

"Halusin monesti antaa muille sellaisen vaikutelman, että arvostin hankalia ja monikerroksisia elokuvia, näyttää miten olin sellainen, joka ahmi kaikki kuriositeetit, vaihtohtoiset, kokeilevat, vaaralliset elokuvat."

Kukapa ei olisi syyllistynyt samaan. Nostan käteni pystyyn.

Kuitenkin päähenkilölle rakkain elokuva on Chaplinin Kulkuri, joka vetoaa vahvasti hänen tunteisiinsa ja saa hänet itkemään.

Se laajenee on muutoinkin romaani, jossa tunteiden näyttäminen on myös miehille sallittua. Toksista maskuliinisuutta ei tästä teoksesta löydy etsimälläkään. 

Tainan romaanissa matkustetaan paljon julkisessa liikenteessä ja erityisesti ratikoista tulee tapahtumien ja tunteiden näyttämöjä. Ollaan kaupunkilaisia, tarkemmin käpyläläisiä. Ratikan ikkunat todentavat matkustajiensa elämää, näkevät sellaistakin, jota ei muille näytetä. Kohtaamiset voivat saada yllättäviä käänteitä, kun toinen ihminen otetaan ihmisenä.

"Kaupungit, maailmat eivät olleet ikinä valmiita. Jossain oli aina työmaa."

Edellä oleva sitaatti kuvaa paitsi erityisesti viime vuosina helsinkiläisten liikkumista hankaloittaneita massiivisia tietöitä, nousee myös aforistiseksi kiteytykseksi elämän luonteesta. Jossakin, myös ihmisen sisälllä, on aina työmaa.

Eino Taina: Se laajenee
378 sivua
Avain (2024)