Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen ja Omos "Opa" Okoh: Kuin Veljet - Totuus Suomen katujengeistä

Luin vuosi sitten ruotsalaisen toimittajan Diamant Salihun kirjan Tills alla dör (suom. Kunnes kaikki kuolevat, suom. Tarja Lipponen, Johnny Kniga 2023), jossa Salihu pyrkii selvittämään, miksi erityisesti Rinkebyn, Tenstan ja Husbyn alueella niin monet nuoret ovat liittyneet katujengeihin.

Kantolan, Mantsisen ja Okohin teosta voi pitää suomalaisena vastineena Salihun teokselle. Kantola on Helsingin Sanomien rikostoimittaja, Mantsinen STT:n rikos- ja oikeustoimittaja ja Okoh entinen rikollinen ja huumekauppias, nykyinen luovan työn tekijä.

Teoksen toimittajat ovat haastatelleet sekä jengirikollisia että jengeihin löyhemmin liittyviä henkilöitä, heidän läheisiään ja viranomaisia. Ruotsissa moni kieltäytyi haastattelusta, koska he pelkäsivät, että haastattelun antamisesta saattaisi seurata jengin kosto. Kaikki suomalaisetkaan rikoksia tehneet nuoret eivät olleet valmiita antamaan haastattelua, mutta Kantola et al. löysivät kuitenkin parisenkymmentä haastateltavaa nuorta.

Pari huomiota teoksesta:

Katujengin määrittely

Kuin veljet -teoksessa käsitellään kysymystä katujengin määrittelystä, joka osoittautuu haastavaksi tehtäväksi, ja vaikuttaa siltä, että se on tuottanut vaikeuksia myös oikeuslaitokselle ja toisinaan eri oikeusasteet ovat olleet asiasta eri mieltä. Määrittely on kuitenkin olennaisessa roolissa oikeuskäsittelyssä, sillä katujengiin kuuluminen on rangaistuksen koventamisperuste. 

Lehdistölle katujengi-termin käyttö mahdollistaa raflaavia otsikkoja, joita klikataan helpommin kuin jos puhuttaisiin vain jengistä. Kuin veljet osoittaa, että asiat eivät juuri koskaan ole niin mustavalkoisia kuin monien lehtijuttujen perusteella voisi päätellä. 

Nuorten rikollisuuden syyt

Miksi nuoret miehet ryhtyvät rikolliseen toimintaan, kuten huumekauppaan. Syyt Suomessa ovat pitkälti samoja kuin Ruotsissakin. Monet maahanmuuttajataustaisista nuorista eivät koe olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa.  Heitä on usein kohdeltu rasistisesti ja työpaikan saaminen tyssää usein jo vieraan kuuloiseen nimeen. Jos perhe on köyhä harrastuksiin ei ole varaa.

Moni kirjassa haastatelluista kertoo, että isä on jättänyt heidän perheensä ja lapsista huolehtiminen on jääänyt äidin vastuulle. Usein silloinkin, kun isä on paikalla, hän on huonosti läsnä paitsi tilanteissa, joissa hän kurittaa poikiaan. Rikokset tarjoavat nopean tavan "ansaita" rahaa.

"En mä oo ikinä kuullu et mun isä ois vaikka sanonu, et mä rakastan sua tai jotain niinku pikku hellyttelyasioita."

Suurin osa kirjassa haastatelluista vankilassa olevista nuorista kertoo, että he eivät halua vapauduttuaan jatkaa rikollista elämäänsä. Heidän toiveissaan on koulutus, perhe ja työ. Esiin tulee myös halu toimia toisin kuin miten oma isä on toiminut. Joidenkin kohdalla uuden elämän aloittaminen onnistuu, osa taas palaa vanhoihin kuvioihinsa.

Tehostetun valvonnan osastot

Kuin veljet -kirjasta välittyvä kuva vankilalaitoksen toiminnasta herättää hämmennystä. Useampikin kirjassa haastatelluista on vankilassa siirretty ns. tehostetun valvonnan osastolle, jossa ei ole mahdollisuutta esimerkiksi opiskella. Kun Rikosseuraamuslaitos tekee siirtopäätöksen siirron syyt salataan, eivätkä vangit saa tietää, miksi heidät siirretään.

Olisin toivonut, että kirjan toimittajat olisivat avanneet tarkemmin tehostetun valvonnan osastojen toimintaperiaatteita sekä vankien siirtoon liittyviä kysymyksiä. Koska näin ei tapahdu jää ilmaan roikkumaan näkemys, että Rikosseuraamuslaitos toimii mielivaltaisesti. 

Lähdin etsimään asiasta tietoa.

Vankiloiden tehostetun valvonnan osastojen avulla pyritään hillitsemään vankien välistä väkivaltaa ja huumekauppaa sekä joutumista toisten vankien harjoittaman painostuksen kohteeksi. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että Risen päätösten perusteluja ei kerrota. Siirto voi olla myös vangin itsensä edun mukaista, vaikka siirron syitä ei hänelle kerrotakaan. Toisaalta tehostetun valvonnan osastoille sijoitetaan usein ns. liivijengiä, johon liittyy omat ongelmansa muiden osastolle siirrettyjen kannalta.

Kirjassa kerrotaan kolmannen sektorin Movement-liikkeestä, jonka perustajana oli Yaxye Mohamud. Movementista tuli nuorten keskuudessa niin suosittu, että sen toimintaan tultiin mukaan eri puolilta pääkaupunkiseutua. Movement tarjosi nuorille toimintapaikan, jonka toiminnassa nuoret olivat itse vastuullisia ja se toimi yhteistyössä poliisin ja lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Mitä pitäisi tehdä?

Movementin matalan kynnyksen toiminnan kautta on oikeasti onnistuttu auttamaan nuoria ja pitämään heitä pois rikoksen teiltä. Kirjan kirjoittamishetkellä vaarana kuitenkin on, että liike ei saa enää jatkossa rahoitusta. 

Mitä pitäisi tehdä, jotta rikollinen elämä ei veisi nuoria mukanaan? Ainakin tarvitaan mielekästä tekemistä ja matalan kynnyksen harrastustoimintaa nuorille sekä hyviä esikuvia ja segregaation estämistä.

Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen ja Omos "Opa" Okoh: Kuin Veljet - Totuus Suomen katujengeistä
430 sivua
Johnny Kniga (2024)