Riina Tanskanen: Tympeät tytöt 2: Luokkakipuja

En voi olla ajattelematta, että jos ruotsalainen sarjakuvataituri Liv Strömquist ei olisi jo niin vahvasti meritoitunut feministisen sarjakuvan saralla, Riina Tanskasen teokset saisivat enemmän ansaitsemaansa huomiota myös Suomen ulkopuolella. Tietyllä tapaa Strömquist on ominut pohjoismaalaisen feministisen sarjakuvan genren. Niinpä tietenkin, onhan hän ruotsalainen.

Tematiikka Tanskasen ja Strömquistin teoksissa leikkaa vahvasti toisiaan. Tanskasen näkökulma, väitän, on Strömquistiäkin vahvemmin kapitalismin kärsimyksiä ja sortoa tuottavissa vaikutuksissa ja kuvallisesti teokset ovat varsin erilaisia. Tanskasen hyväksi, mainittakoon.

Tympeiden tyttöjen kakkososan ytimen voi tiiviistää seuraavaan sitaattiin.

”Eriarvoisuus on kapitalistiseen talousjärjestelmään kuuluva ominaisuus.” 

Kapitalismi pyrkii eriarvoisuuden lisäämiseen, koska sille on siitä hyötyä.

Tympeät tytöt 2 -teoksessa Tanskanen tarkastelee kapitalismin tuottamaa eriarvoisuutta 8 eri sarjakuvan kautta. Saamme huomata, miten kapitalismin kita on ahneudessaan loputon ja miten mikään ei ole siltä turvassa. Hyvänä esimerkkinä tästä on self care, joka alunperin tarkoitti (viatonta) itsestä huolta pitämistä, mutta jonka kapitalismi on kaupallistanut sfääreihin, jotka houkuttelevat hankkimaan loputtomiin yhä lisää tuotteita. Ei ole pistettä, jossa olisi tarpeeksi, vaan onni asuu jatkuvasti uuden kulman takana. Aina löytyy lisää ostettavaa itsen täydellistämiseksi. Surullisinta on, että tämä tuottaistaminen iskee vahvimmin nuoriin tyttöihin, joilla usein on vielä heikosti vastustuspintaa kapitalismin edessä.

Luokkakipuja-sarjiksessa Tanskanen kuvaa kulttuurisen tietämyksen kotiperinnön vaikutusta nuoren tulevaisuuden ratkaisuihin. Yliopiston käyneiden vanhempien tyttäret päätyvät useammin yliopistoon kuin työläistaustaiset. Ja vaikka Suomessa ihan kaikki on ihan kaikille ihan koko ajan mahdollista ja vain itsestä kiinni, kuten kokoomuspolitiikot tykkäävät väittää, tausta puhaltaa kylmää viimaa työläisperheestä yliopistoon päätyneen selkään. 

Kyse ei ole pelkästään huijarisyndroomasta, joka jo sekin aiheuttaa ihan tarpeeksi tuskaa. Työläisperheen tyttö joutuu käymään jatkuvaa kamppailua taustansa ja uuden sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Tämän seurauksena hän saattaa myös etääntyä vanhemmistaan, jotka yliopisto-opiskelijan silmissä kuuluvat toiseen, jo taakse jätettyyn maailmaan käsityksineen, jotka opinnot usein haastavat. Jotakin hyvin koskettavaa on siinä, kun Tanskanen kuvaa, miten vanhemmat tukevat opiskelemaan lähtenyttä lastaan tuomalla tuliaisiksi marjoja ja pesuainetta. Never forget mummoni lähettämät paketit. 

Miten ja minkä varaan rakentaa identiteettinsä, jos menneisyys on uusien ystävien seurassa suljettava pois? Menneisyys kuin puuttuvan raajan aavekipu. Houkutuksena on luoda itsestään valheellinen tarina.

Tunnistan kipeän hyvin Luokkakivuissa esiin tuodun problematiikan. Varmaan joku virhe tapahtui, että pääsin yliopistoon ja lisää virheitä tapahtui arvosanoissani. Enhän nyt minä ... Ja kyllä nuo muut ovat niin paljon fiksumpia ...

Yliopistossa tasa-arvosta puhutaan paljon, mutta tekojen osalta tilanne on usein toinen, kuten Tanskanen muistuttaa. "Ootko huomannu, miten ne lukee koko ajan kirjoja tasa-arvosta, mutta swaippaa amikset vasemmalle?" Sivusta, työläisympäristöstä yliopistoon päätynyt huomaa epätasa-arvon helpommin,

 

Sarjis 'Syrjäseutujen tytöt' nostaa esiin harvemmin käsitellyn aiheen eli sen, miten syrjäseutujen kuihtuminen osuu enempi juuri tyttöihin. Ahtaiden sukupuolinormien ympäristössä poikien on tyttöjä helpompi löytää paikkansa. Konservatiiviset arvot persujen kannatuksineen ovat nekin useimmiten tytöille poikia hankalampia elinpiirejä.

Vuosisadan rakkaustarina nimistä sarjista lukiessani muistelen Märta Tikkasen samannimistä teosta samalla kun korvissani kaikuu Sigin "Tää on vuosisadan rakkaustarina, kaunis ja todellinen". Tämä sarjis tosin jää mieleeni rakkaustarinaa enemmän tarinana ketjukahviloiden työoloista, joita Tanskanen kuvaa suorastaan järkyttävällä tarkkuudella. 

"Baristamme ovat dynaamisia superstaroja, jotka tarjoavat maailmanluokan kokemuksia viikon jokaisena päivänä."

Vaikka maailmalla juuri nyt menee monella rintamalla huonosti, voimme aina lohduttautua sillä, että meillä on joka päivä mahdollisuus tehdä täydellisempi versio itsestämme. Siinä riittää mukavasti puuhaa niin ei jää aikaa keskittyä oleellisempiin juttuihin. 

Tympeisiin tyttöihin soisi tutustuvan ihan jokaisen.

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt, 2: Luokkakipuja
207 sivua
Into (2025)