Reader, why did I marry him?

On harvinaista herkkua, että klassikkoteoksesta saadaan uusi suomennos. Tämä kunnia on nyt osunut Virginia Woolfin Rouva Dallowayn kohdalle, jonka Kaijamari Sivill on ansiokkaasti suomentanut. En ole aiemmin lukenut tämän Woolfin romaanin suomennosta, vaan lukenut sen ainoastaan alkuperäiskielellä, joten en osaa tarkemmin kommentoida, miten uusi suomennos eroaa vanhasta. Lopputulos joka tapauksessa on sujuvaa tekstiä ja herättää rouva Dallowayn ja hänen läheisensä ja tuttavansa eloon. Kun kyseessä  on niin ikoninen ja analysoitu teos kuin Rouva Dalloway herättää siitä kirjoittaminen rimakauhua. Mitä sellaista voisin tästä kirjasta sanoa, mitä jo ei ole sanottu? Tuskinpa mitään. Muutama huomio kuitenkin. On tarkoituksellisen ironista, että vaikka romaani kantaa Rouva Dallowayn nimeä, hän itse ei pääse teoksessa kovinkaan paljon ääneen siitä huolimatta, että hän on keskeishenkilö, jonka järjestämien kutsujen ympärille teos rakentuu.  Clarissa Dalloway romaanin henkilönä vertautu...

”Mä sit tykkään Tanelin kirjoista ihan kauheesti”, sanoin ystävälleni.  ”En osaa kirjoittaa niistä. Riittääkö, että sanon vaan että tykkään?” Nyt sanoin. Eikä tykkääminen ole mikään vaan.  Minusta tuntuu, että kieltä, jolla voisin ilmaista, mitä tunnen Taneli Viljasen kirjoja - kuten nyt tätä Glitternestettä - lukiessani ei vielä ole. Tai jos onkin, se kieli ei ole minun saavutettavissani.  Tilanne on samankaltainen kuin yrittäisi kertoa, miksi rakastaa jotain ihmistä. Voi nimetä erinäisiä tekijöitä, mutta rehellisin vastaus on, että rakastaa siksi, kun vaan rakastaa. Kun ei mitenkään kerta kaikkiaan voi olla rakastamatta. Kun ei mitenkään kerta kaikkiaan voi olla tykkäämättä käämättä mättä tät tät tää. Glitterneste on moneen suuntaan valtava ja valtava pitää tässä yhteydessä ymmärtää sen jokasuuntaisessa merkityksessä. Se herättää suunnattomasti suunnattomia (!) tunteita, ajatuksia, liikahduksia, värähdyksiä, liikeratoja, valumisia, haluamisia, laajenemisia ehkä saat täs...

Sarah Mangusoa minun on pitänyt lukea jo pitkään ja joku hänen kirjansa on lainassa ollutkin, mutta aikapulan vuoksi olen joutunut palauttamaan sen kirjastoon lukemattomana.  Nyt vihdoin luin ensimmäisen Mangusoni. Liars on avioliittoromaani, jossa liiton lopun uhka palaa pitkään hiljaisella liekillä kuin tuntikausia keitettävä tomaattikastike. Loputtomiin ei voi keittää, sillä jossain vaiheessa kattila palaa pohjaan. Niin käy myös romaanin päähenkilöiden Janen ja Johnin avioliitolle. John on miesvauva, joka käyttäytyy kuin hänen olisi ikuisesti voima, valta ja kunnia. Janen ja Johnin mentyä naimisiin John jatkaa elämäänsä kuin olisi edelleen sinkku.  Syntyy lapsi. Johnin tavat eivät muutu. Hän perustaa firmoja, joiden mukana perheen on muutettava Amerikan laidalta toiselle useaan kertaan. Koska Johnin tärkeä työ. Koska Johnin urakehitys. Koska Johnin business-ideat, jotka sivumennen sanoen kerta toisensa jälkeen epäonnistuvat. Jane on kirjailija. Hän pitää huolen niin ko...