Sarah Manguso: Liars
Sarah Mangusoa minun on pitänyt lukea jo pitkään ja joku hänen kirjansa on lainassa ollutkin, mutta aikapulan vuoksi olen joutunut palauttamaan sen kirjastoon lukemattomana.
Nyt vihdoin luin ensimmäisen Mangusoni. Liars on avioliittoromaani, jossa liiton lopun uhka palaa pitkään hiljaisella liekillä kuin tuntikausia keitettävä tomaattikastike. Loputtomiin ei voi keittää, sillä jossain vaiheessa kattila palaa pohjaan. Niin käy myös romaanin päähenkilöiden Janen ja Johnin avioliitolle.
John on miesvauva, joka käyttäytyy kuin hänen olisi ikuisesti voima, valta ja kunnia. Janen ja Johnin mentyä naimisiin John jatkaa elämäänsä kuin olisi edelleen sinkku.
John on miesvauva, joka käyttäytyy kuin hänen olisi ikuisesti voima, valta ja kunnia. Janen ja Johnin mentyä naimisiin John jatkaa elämäänsä kuin olisi edelleen sinkku.
Syntyy lapsi. Johnin tavat eivät muutu. Hän perustaa firmoja, joiden mukana perheen on muutettava Amerikan laidalta toiselle useaan kertaan. Koska Johnin tärkeä työ. Koska Johnin urakehitys. Koska Johnin business-ideat, jotka sivumennen sanoen kerta toisensa jälkeen epäonnistuvat.
Jane on kirjailija. Hän pitää huolen niin kodista kuin lapsestakin, ja suunnilleen kaikkien hommien hoitamisen suhteen osaamattoman miehensäkin asioista. Metatyön määrä on valtava. John ei siltikään ole tyytyväinen. Henkisen väkivallan määrä ja oveluus puistattaa.
”He said that my choosing to remain in New York and finish teaching my poetry course equaled choosing to keep him depressed. It’s you fault I’m depressed he said.”
Jane on kirjailija. Hän pitää huolen niin kodista kuin lapsestakin, ja suunnilleen kaikkien hommien hoitamisen suhteen osaamattoman miehensäkin asioista. Metatyön määrä on valtava. John ei siltikään ole tyytyväinen. Henkisen väkivallan määrä ja oveluus puistattaa.
”He said that my choosing to remain in New York and finish teaching my poetry course equaled choosing to keep him depressed. It’s you fault I’m depressed he said.”
John, omasta mielestään niin täydellinen, ei tee virheitä. Aina löytyy joku muu, jota syyttää.
Jane uskottelee, että John on kuitenkin hyvä aviomies. Valehtelee itselleen, jotta ei näkisi, millainen John todellisuudessa on. Janelle tärkeiden asioiden - kirjoittamisen, opettamisen ja kirjallisiin tapahtumiin osallistumisen - on usein väistettävä Johin bisneksien tähden.
”On the first Mother’s Day I spent as a mother, John was in a daze. Flowers? A card? As far as he was concerned, the only mother in the world was his, and she was dead.”
Jane on kotona vauvan kanssa, taaperon kanssa, vähän isomman lapsen kanssa. John matkustelee jatkuvasti. Keskittyy oman egonsa ympärillä pyörien juttujen hoitamiseen, muuttuu valehtelijaksi. Vielä enemmän valehtelijaksi kuin Jane olisi koskaan uskonut.
”My personality and life had been swallowed by motherhood, and every few days, myshusband threw the fact that I didn’t have a full-time job in my face. The work of caring for the baby was invisible to him.”
Ja avioero. Se on ruma. John ei jätä alhaisimpiakaan keinoja käyttämättä omaksi edukseen.
Liarsin lukeminen on usein kamalaa. Johnia tekisi mieli vetää turpaan tämän tästä. Mikä idiootti ja kuvatus hän onkaan.
Jane kirjoittaa muistiin lyhyitä merkintöjä elämästään Johnin ja lapsensa kanssa. Muutaman rivin havaintoja joskus lohdutukseksi, joskus vain asioita todetakseen, joskus itseään maadoittaakseen, joskus siksi, että muistaisi myöhemmin.
Liars on kirjoitettu väljästi ja kappaleiden välissä on aina tyhjiä rivejä, joilla on tärkeä tehtävä, sillä ne estävät teoksen etenemisen perinteisenä juoninarratiivina. Tyhjä ilma pakottaa lukijan pysähtymään ja miettimään lukemaansa. Olemaan Jane. Tuntemaan kuin Jane. Kylmempi kylmyys kuin pakkanen ulkona. Taidokasta.
Jane uskottelee, että John on kuitenkin hyvä aviomies. Valehtelee itselleen, jotta ei näkisi, millainen John todellisuudessa on. Janelle tärkeiden asioiden - kirjoittamisen, opettamisen ja kirjallisiin tapahtumiin osallistumisen - on usein väistettävä Johin bisneksien tähden.
”On the first Mother’s Day I spent as a mother, John was in a daze. Flowers? A card? As far as he was concerned, the only mother in the world was his, and she was dead.”
Jane on kotona vauvan kanssa, taaperon kanssa, vähän isomman lapsen kanssa. John matkustelee jatkuvasti. Keskittyy oman egonsa ympärillä pyörien juttujen hoitamiseen, muuttuu valehtelijaksi. Vielä enemmän valehtelijaksi kuin Jane olisi koskaan uskonut.
”My personality and life had been swallowed by motherhood, and every few days, myshusband threw the fact that I didn’t have a full-time job in my face. The work of caring for the baby was invisible to him.”
Ja avioero. Se on ruma. John ei jätä alhaisimpiakaan keinoja käyttämättä omaksi edukseen.
Liarsin lukeminen on usein kamalaa. Johnia tekisi mieli vetää turpaan tämän tästä. Mikä idiootti ja kuvatus hän onkaan.
Jane kirjoittaa muistiin lyhyitä merkintöjä elämästään Johnin ja lapsensa kanssa. Muutaman rivin havaintoja joskus lohdutukseksi, joskus vain asioita todetakseen, joskus itseään maadoittaakseen, joskus siksi, että muistaisi myöhemmin.
Liars on kirjoitettu väljästi ja kappaleiden välissä on aina tyhjiä rivejä, joilla on tärkeä tehtävä, sillä ne estävät teoksen etenemisen perinteisenä juoninarratiivina. Tyhjä ilma pakottaa lukijan pysähtymään ja miettimään lukemaansa. Olemaan Jane. Tuntemaan kuin Jane. Kylmempi kylmyys kuin pakkanen ulkona. Taidokasta.
Sarah Manguso: Liars
256 sivua
Picador 2024
256 sivua
Picador 2024
Kommentit
Lähetä kommentti