Reader, why did I marry him?

Speculation! ⏪️ palataan tähän hetken päästä Sataman kapakan Hilda on teos, jossa Silja Koivisto jäljittää isotätinsä, kotkalaisen prostituoidun, Hilda Hakkaraisen (1902-1939) elämänvaiheita. Koiviston kirjassa tutustutaan Kotkan öisiin katuihin ja elämään erityisesti 1930-luvulla. Tutuksi tulevat niin viranomaisten, kuten huoltopoliisin, toimet ja yritykset pitää naisten seksuaalisuus, alkoholinkäyttö ja käytös ylipäänsä miesten määrittämissä aisoissa. Sataman kapakan Hilda on tutkijan tekstiä, huolellisesti kokoon kasattua ja punnittua. Omassa luennassani ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että nimestään huolimatta kirja ei ole niinkään kuvaus Hildasta, vaan kyseessä on pikemminkin yleisempi sosiaalihistoriallinen esitys. Tämä sinänsä ei ole ongelma, sillä Koivisto valottaa 1930-luvun arvoilmapiiriä ja naisten kohtelua varsin kiinnostavasti. Ehkä Koiviston tarkoituksena on ollut lähteä kuvaamaan Hildan tarinaa kertomuksellisuuden kautta, joka ei kuitenkaan oikein toteudu, koska teoksess...

Mitä yhteistä on nigerialaisilla prostituoiduilla ja Freddie Mercuryllä? Se selviää tämän bloggauksen lukemalla. Chika Unigwen romaani On Black Sisters Street (OBSS) kertoo Belgiassa työskentelevistä nigerialaisista prostituoiduista. Kyseessä ei ole pornofiktio, vaan kertomus siitä, miksi teoksessa kuvatut naiset jättävät kotimaansa ja ryhtyvät myymään seksipalveluja Antwerpenin punaisten lyhtyjen alueella. Unohdetaan ensimmäiseksi sääli. Se ei auta ketään. Unohdetaan kaikkivoipainen ajatus, että me täydellisessä länsimaalaisuudessamme pystyisimme pelastamaan afrikkalaiset prostituoidut. Emme pysty. Hyväksytään, että prostituutio ei välttämättä ole vaihtoehdoista huonoin. Yksi naisista pohtii asiaa:  I meet interesting people at work. In what other job do you earn money just for lying on your back?  Kaikki on suhteellista ja vielä vähän suhteelliseempaa. Elämä prostituoituna Belgiassa voi olla monin verroin parempaa kuin köyhyys ja täysi tulevaisuudettomuus Niger...

Roberto Bolañon (1953-2003) romaani 2666 tappaa superlatiivit riittämättöminä ilmaisemaan tämän teoksen suuruutta. Jos minun pitäisi valita 10 parasta elämäni aikana luettua kirjaa, harkitsisin vakavasti Roberto Bolañon 2666:n ottamista mukaan tähän joukkoon. Varmaa on ainakin se, että on erittäin epätodennäköistä, että mikään muu vuoden 2015 käännösteos ohittaisi tämän järkäleen. 2666:sta kirjoittaessani olen vaikeassa tilanteessa, koska uskoisin olevan parasta, jos lukija tarttuu tähän teokseen ihanaisessa neitseellisyyden tilassa vailla mitään ennakkotietoja. Itse asiassa en edes haluaisi sanoa tästä teoksesta mitään. Haluaisin vaieta kuin sen kuuluisa muuri, joka ei vieläkään ole rapautunut. Bloggauksessa niin ei kuitenkaan ole soveliasta tehdä. Sanottakoon sitten vaikka näin: Älä lue tätä, jos haluat ajatella maailmasta, kuten olet tähänkin asti ajatellut. Älä lue tätä, jos kaipaat lukuromaania. Älä lue tätä, jos haluat uppoutua lukemaasi. Älä lu...