Alana S. Portero: Paha tapa

Alana S. Porteron esikoisromaani Paha tapa (La mala costumbre 2023, suom. Sari Selander) on noussut kansainvälisestikin tunnetuksi Tapaukseksi ja tällä kertaa ei ole kyse mistään turhanapäiväisestä ilmiöstä. Kyseessä on nuoren transnaisen 1980- ja 1990-lukujen Madrididin työläiskaupunginosaan San Basiliin sijoittuva kasvukertomus.

Teoksen takakannessa Pedro Almodovar esittää pyynnön lukea Paha tapa. Ja kyllä. Paha tapa ja Almodovarin elokuvat Intohimojen labyrintti (1§982), Intohimon laki (1987) ja Kaikki äidistäni (1999) jakavat yhteistä maailmaa, jossa transteemaisuus ja identiteetin etsintä ovat keskeisiä. Lukiessani Pahaa tapaa edellä mainittujen elokuvien kuvasto tunkeutuu osaksi luentaani. Almodovarin kuvaamien transnaisten korkeat korot kopsahtelevat Porteron sanojen välissä.

Pahan tavan nimettömäksi jäävä transnainen elää lapsuutensa köyhyyden ja tiukkojen moraalisääntöjen ympäröimänä. Hänen maailmansa on pitkään sementtiä joka suuntaan. Pieniä halkeamia syntyy, kun hän tutustuu jo aikuisiin transnaisiin. Kotona hänen on kuitenkin salattava identiteettinsä ja esitettävä machoiluun taipuvaista nuorta miestä.

”Tunsin olevani kuolleesta ihosta muovattu astia […] Käytin isoja, säkkimäisiä vaatteita piilottaakseni tuon minulle vieraan, jatkuvassa rappeutumisen tilassa olevan ruumiin.”

Lohtua tuovat oman huoneen seinälle ripustetut valokuvat, jotka tuovat turvaa ja rohkaisua. Madonna, Bowie, Boy George, Pete Burns, George Michael, Dave Gahan.

Ruumis on jatkuva este. Vankila ja ylittämättömältä tuntuva raja. Päähenkilön sanoin: ”Lihalabyrintti, joka mätänee sillä aikaa kun yritän löytää tietäni ulos.”’

Aura Siltalan sanat tekstissä Kyborgikesä (Tuli ja savu 115) kiteyttävät Pahan tavan transnaisen tilanteen. Siltala kirjoittaa ”Vedät maailmaa raakana, filtterittä, suojattomana ja pehmeänä kuin meduusa.”

Paha tapa on raaka romaani, jossa on paljon kauneutta ja lämpöä. Sen sivuilla leijuu jatkuva väkivallan uhka, joka myös konkretisoituu. Väkivallan yläpuolelle nousee kuitenkin erityisesti teoksen lopussa ihmisten välinen lämpö, välittäminen ja sisaruuden voima.

Erittäin suositeltavaa luettavaa.



Alana S. Portero: Paha tapa
La mala costumbre (2023)

Suom. Sari Selander
Into (2026)