Speculation! ⏪️ palataan tähän hetken päästä
Sataman kapakan Hilda on teos, jossa Silja Koivisto jäljittää isotätinsä, kotkalaisen prostituoidun, Hilda Hakkaraisen (1902-1939) elämänvaiheita.
Koiviston kirjassa tutustutaan Kotkan öisiin katuihin ja elämään erityisesti 1930-luvulla. Tutuksi tulevat niin viranomaisten, kuten huoltopoliisin, toimet ja yritykset pitää naisten seksuaalisuus, alkoholinkäyttö ja käytös ylipäänsä miesten määrittämissä aisoissa.
Sataman kapakan Hilda on tutkijan tekstiä, huolellisesti kokoon kasattua ja punnittua. Omassa luennassani ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että nimestään huolimatta kirja ei ole niinkään kuvaus Hildasta, vaan kyseessä on pikemminkin yleisempi sosiaalihistoriallinen esitys. Tämä sinänsä ei ole ongelma, sillä Koivisto valottaa 1930-luvun arvoilmapiiriä ja naisten kohtelua varsin kiinnostavasti.
Ehkä Koiviston tarkoituksena on ollut lähteä kuvaamaan Hildan tarinaa kertomuksellisuuden kautta, joka ei kuitenkaan oikein toteudu, koska teoksessa on niin paljon muita kuin Hildaan liittyviä pohdintoja. On ymmärrettävää, että tekijää kiehtoo tuntemattomaksi jääneen sukulaisen kohtalo, mutta minussa herätti ärtymystä monet Hildaan liittyvät spekuloinnit. Ehkä kävi niin tai näin tai kenties noin.
Faktaa on, että Viljo Pylkkö ampui Hildan kotkalaisessa kapakassa ja tämän jälkeen itsensä vuonna 1939. Myös Hildan elämästä on jonkun verran jäänyt jälkeen dokumentaatiota, mutta kokonaisuudessaan Hildaan liittyvä faktapuoli jää aineiston puutteessa melko niukaksi ja Koivisto täydentää sitä muiden Hildan aikalaisten kotkalaisten prostituoitujen elämään liittyvilllä tiedoilla sekä yleisemmillä yhteiskunnallisilla aspekteilla. Kuten todettua, on tämä kaikki kiinnostavaa ja tärkeää tietoa tuoda päivänvaloon, mutta Hilda itse uhkaa jäädä kerrotun varjoon.
En olisi uskonut, että tulen sanomaan seuraavan, mutta niin nyt kuitenkin tapahtuu. Toivon, että Koivisto olisi kirjoittanut Hildasta biofiktion, joka jo muotonsa puolesta olisi taannut Hildalle hänen ansaitsemansa paikan valokeilassa.
Koivisto tuo esiin oman etuoikeutetun asemansa ja miten se mahdollisesti vaikuttaa hänen kykyynsä eläytyä Hildan (ja muiden teoksessa kuvattujen naisten) elämäntapahtumiin. Paikoin teos lähestyy esseistiikkaa Koiviston pohtiessa mm. miten naisia ja heidän seksuaalisuutensa sisältämiä ”vaaroja” on kuvattu elokuvissa, joiden viestinä on, että ”naisen kontrolloimaton seksuaalisuus johtaa tuhoon”.
Teos sisältää valtavasti tietoa, joka kuitenkin osin on Hildan tarinaan jäsentymätöntä. Linkitys Hildan ajan naisten ja nykyajan naisten kuvauksen välillä hajoaa ja vie fokuksen pois Hildasta. Tiedämme kyllä, että dekkarien ja TV-sarjojen lukijoita ja katsojia houkuttelevinta kuvastoa on nuoren viattoman naisen raaka murha.
On ymmärrettävää, kun kyseessä on tekijän sukulainen, että ”rakkaiden” tappaminen on ollut erityisen hankalaa - varsinkin, kun Koivistolla on hurjasti tietoa, josta ammentaa. En silti voi olla toivomatta, että teoksessa olisi fokusoitu vahvemmin Hildaan tai vaihtoehtoisesti valittu kirjalle jokin toinen nimi, jolloin ei olisi herännyt niin vahvasti Hildaan kytkeytyvää odotushorisonttia.
Edellinen ei tarkoita, etteikö hetkeni Sataman kapakan Hildan parissa olisi olleet antoisia. Sain vaan jotakin muuta kuin olin odottanut. Sain enemmän kuin Hildan.
Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda
312 sivua
Johnny Kniga (2022)
Kommentit
Lähetä kommentti