Siirry pääsisältöön

Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda


Speculation! ⏪️ palataan tähän hetken päästä

Sataman kapakan Hilda on teos, jossa Silja Koivisto jäljittää isotätinsä, kotkalaisen prostituoidun, Hilda Hakkaraisen (1902-1939) elämänvaiheita.

Koiviston kirjassa tutustutaan Kotkan öisiin katuihin ja elämään erityisesti 1930-luvulla. Tutuksi tulevat niin viranomaisten, kuten huoltopoliisin, toimet ja yritykset pitää naisten seksuaalisuus, alkoholinkäyttö ja käytös ylipäänsä miesten määrittämissä aisoissa.

Sataman kapakan Hilda on tutkijan tekstiä, huolellisesti kokoon kasattua ja punnittua. Omassa luennassani ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että nimestään huolimatta kirja ei ole niinkään kuvaus Hildasta, vaan kyseessä on pikemminkin yleisempi sosiaalihistoriallinen esitys. Tämä sinänsä ei ole ongelma, sillä Koivisto valottaa 1930-luvun arvoilmapiiriä ja naisten kohtelua varsin kiinnostavasti.

Ehkä Koiviston tarkoituksena on ollut lähteä kuvaamaan Hildan tarinaa kertomuksellisuuden kautta, joka ei kuitenkaan oikein toteudu, koska teoksessa on niin paljon muita kuin Hildaan liittyviä pohdintoja. On ymmärrettävää, että tekijää kiehtoo tuntemattomaksi jääneen sukulaisen kohtalo, mutta minussa herätti ärtymystä monet Hildaan liittyvät spekuloinnit. Ehkä kävi niin tai näin tai kenties noin.

Faktaa on, että Viljo Pylkkö ampui Hildan kotkalaisessa kapakassa ja tämän jälkeen itsensä vuonna 1939. Myös Hildan elämästä on jonkun verran jäänyt jälkeen dokumentaatiota, mutta kokonaisuudessaan Hildaan liittyvä faktapuoli jää aineiston puutteessa melko niukaksi ja Koivisto täydentää sitä muiden Hildan aikalaisten kotkalaisten prostituoitujen elämään liittyvilllä tiedoilla sekä yleisemmillä yhteiskunnallisilla aspekteilla. Kuten todettua, on tämä kaikki kiinnostavaa ja tärkeää tietoa tuoda päivänvaloon, mutta Hilda itse uhkaa jäädä kerrotun varjoon.

En olisi uskonut, että tulen sanomaan seuraavan, mutta niin nyt kuitenkin tapahtuu. Toivon, että Koivisto olisi kirjoittanut Hildasta biofiktion, joka jo muotonsa puolesta olisi taannut Hildalle hänen ansaitsemansa paikan valokeilassa.

Koivisto tuo esiin oman etuoikeutetun asemansa ja miten se mahdollisesti vaikuttaa hänen kykyynsä eläytyä Hildan (ja muiden teoksessa kuvattujen naisten) elämäntapahtumiin. Paikoin teos lähestyy esseistiikkaa Koiviston pohtiessa mm. miten naisia ja heidän seksuaalisuutensa sisältämiä ”vaaroja” on kuvattu elokuvissa, joiden viestinä on, että ”naisen kontrolloimaton seksuaalisuus johtaa tuhoon”.

Teos sisältää valtavasti tietoa, joka kuitenkin osin on Hildan tarinaan jäsentymätöntä. Linkitys Hildan ajan naisten ja nykyajan naisten kuvauksen välillä hajoaa ja vie fokuksen pois Hildasta. Tiedämme kyllä, että dekkarien ja TV-sarjojen lukijoita ja katsojia houkuttelevinta kuvastoa on nuoren viattoman naisen raaka murha.

On ymmärrettävää, kun kyseessä on tekijän sukulainen, että ”rakkaiden” tappaminen on ollut erityisen hankalaa - varsinkin, kun Koivistolla on hurjasti tietoa, josta ammentaa. En silti voi olla toivomatta, että teoksessa olisi fokusoitu vahvemmin Hildaan tai vaihtoehtoisesti valittu kirjalle jokin toinen nimi, jolloin ei olisi herännyt niin vahvasti Hildaan kytkeytyvää odotushorisonttia.

Edellinen ei tarkoita, etteikö hetkeni Sataman kapakan Hildan parissa olisi olleet antoisia. Sain vaan jotakin muuta kuin olin odottanut. Sain enemmän kuin Hildan.



Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda
312 sivua
Johnny Kniga (2022)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j