Siirry pääsisältöön

Raportti lukumaratonista 16.7.2014



Osallistuin eilen ensimmäistä kertaa lukumaratoniin. Kun tein päätöksen osallistumisesta, en vielä tiennyt, millaiseksi maraton-päivän aikataulu tulisi muilta osin muodostumaan. Kävi niin, että maratoonasin muualla kuin kotona, joka teki lukemisesta aika haasteellista.

Aloitin maratonin aamulla heti herättyäni klo 10.15 Jennifer Clementin romaanilla Varastettujen rukousten vuori. Clementin teos oli oiva maraton-kirja ja teksti vei nopeasti mukanaan. Erinäisistä keskeytyksistä - mm. päiväsauna !!! - johtuen sain kuitenkin luettua sen vasta neljän aikoihin iltapäivällä.

Välipalaksi luin yhden Jennifer Eganin kirjoittaman novellin.

Keskeytyksettä pääsin lukemaan vasta myöhään illalla ja ehdin lukemaan Julia Alvarezin romaanista How Garcia girls lost their accents noin puolet eli 165 sivua. Tällöin kello oli 01.30 ja oli pakko mennä nukkumaan.

Yhteenvetona voin todeta, että ensimmäistä maratoniani hidastivat monenlaiset lihaskrampit ja nestevajaus (=yllättävät päivätapahtumat, jotka vaativat osallistumistani muualla kuin kirjan parissa). En oikein päässyt maraton-henkeen, vaikka mietin kyllä välillä lukiessa, että on aika mahtavaa, että samaan aikaa moni muukin lukumaratoonaa.

Ensi kerralla toivoisin voivani keskittyä pelkästään lukemiseen. Saa nähdä, milloin sellainen tilaisuus tulee. Kokemus oli kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein mukava.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 448. 

Kommentit

  1. Hyvään sivumäärään kuitenkin pääsit, keskeytyksistä huolimatta. Olisipa mukavaa päästä maratoonaamaan niin, että saisi keskittyä vain lukemiseen. :)

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä itsekin "tulokseen" ihan tyytyväinen olosuhteet huomioon ottaen. Täydellistä lukemiselle omistettua päivää odotellessa. :)

    VastaaPoista
  3. Päiväsauna kuulostaa upealta! Maratoonauksen ohella siis. Hyvin selvitit. Lukemisellle omistettua päivää odotellessa - en ole itse osallistunut, juuri siksi, että aina on kaikkea muuta. Ja lukeminen kulkee joka tapauksessa aina ohessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taisikin olla elämäni ensimmäinen päiväsauna. Tietysti piti välillä mennä ulos vilvottelemaan ja siinä saattoi taas lukea muutaman sivun.

      Voisi sanoa, että ensimmäistä maratonia en jaksanut juosten loppuun, välillä meni kävelyksi. Harjoitus tekee ...

      Poista
  4. Parhaaseen tulokseen maratonilla pääsee varmaankin, jos pystyy keskittymään lukemiseen koko päivän ihan yksinään. Sait luetuksi paljon kaiken muun keskellä.

    VastaaPoista
  5. Näinhän se on. Tosin en kyllä tiedä, mistä sellaisen päivän löytäisi. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän