Siirry pääsisältöön

Kesä ilman miehiä -projektin yhteenveto

Kalenterin mukaan kesä loppuu tänään. On siis aika tehdä pieni yhteenveto kesäprojektistani Kesä ilman miehiä, joka on esitelty tässä.

Projekti onnistui sikäli hyvin, että vain kolme kirjoista jäi lukematta. Julie Orringerin romaania The Invisible Bridge en ehtinyt kesän kuluessa edes aloittaa. Barbara Kingsolverin teoksen Flight Behaviour jätin kesken jo parinkymmenen sivun lukemisen jälkeen. Kingsolver on minulle vaikea kirjailija. En millään tahdo päästä hänen teoksiinsa sisään, enkä oikein osaa edes sanoa, mistä se johtuu. Jennifer Eganin romaanin Keep kohdalla tuli sellainen yllätys, että se osoittautuikin samaksi romaaniksi, joka on suomennettu nimellä Sydäntorni. Koska luin Sydäntornin viime syksynä suomeksi, jätin nyt lukematta sen uudelleen. Sydäntornista mainittakoon kuitenkin sen verran, että se on huikean huiman hulppean hirmuisen hieno teos, joka omissa arvioinneissani kuuluu vuoden 2013 aikana lukemieni teosten kärkisijoille.

Lukemistani romaaneista Tessa Hadleyn The London Train on ainoa, josta en blogannut. Luin sen aikamoisessa kesäflunssassa ja tämän vuoksi monet teoksen hienoudet menivät enempi vähempi ohi. The London Train koostuu kahdesta erillisestä kertomuksesta, joka tuli minulle yllätyksenä. Lontoon juna yhdistää tarinat toisiinsa. Hadleyn kieli on kaunista ja nautinnollista ja teoksessa on syviä havaintoja ihmiselämän kiemuraisista poluista, joilla menneisyys, nykyisyys ja tuleva muodostavat pysähdyttäviä, alati muuttuvia kuvioitaan. Tässä Hadleyn romaanista yksi sitaatti, joka puhutteli minua erityisesti:

"Once, Cora had believed that living built a cumulative bank of memories, thickening and deepening as time went on, shoring you against emptiness. She had used to treasure up relics from every phase of her life as it passed, as if they were holy. Now that seemed to her a falsely consoling model of experience. The present was always paramount, in a way that thrust you forward: empty, but also free. Whatever stories you told over to yourself and others, you were in truth exposed and naked in the present, a prow cleaving new waters; your past was insubstantial behind, it fell away, it grew into desuetude, its forms grew obsolete. The problem was, you were always still alive, until the end. You had to do something."

Linkit Kesä ilman miehiä -projektissa lukemiini teokiin löytyvät tästä:


Jos edellä mainitusta kymmeniköstä haluaisi nostaa esiin parhaimmat lukukokemukset, niin kärkikolmikkoon asettaisin Leen, Morrisonin ja Selasin teokset. Ehkäpä jopa edellä mainitussa järjestyksessä. Koko kesän mielenkiintoisin ja mieleenpainuvin romaanihenkilö oli Leen romaanin Atticus Finch. Hänellä on nyt vakaa paikkansa tärkeimpien romaanihenkilöideni listalla. Paikka, jolta häntä ei hevin syrjään heivata.



Kommentit

  1. Sinulla on ollut hieno kesäprojekti. Tämmöinen tekisi hyvää minullekin, sillä lukemiseni painottuvat jonkin verran mieskirjailijoihin. En mitenkään tietoisesti valitse mies- tai naiskirjailijoita, mutta ehkä pari naistenviikkoa olisi silti paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä taas luen yleensäkin paljon naisten kirjoittamia teoksia - ihan vaan sen vuoksi, että ne usein puhuttelevat mua enemmän. Tämä kesäprojekti lähti sen pohjalta, että valikoin hyllystä muutamia lukemattomia kirjoja ja ne sattuivat olemaan kaikki naisten kirjoittamia.

      Poista
  2. Kiitos tuosta Jennifer Egan -vinkistä. Niin ylistäviä sanoja siitä käytät, että kirja on pakko lisätä lukulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Egan jakaa kovasti mielipiteitä, mm. juuri tämä Sydäntorni. Toiset ovat haltioissaan, toisten mielestä Sydäntorni on lähinnä sietämätön. Itse näin jälkikäteen olen alkanut miettiä, että Sydäntornissa saattaisi nähdä hieman murakamilaisuutta. En ajatellut sitä lukiessani, mutta näin jälkikäteen on tullut mieleen.

      Sen perusteella, millaisista teoksista olet kirjoitellut ja pitänyt, uskon, että saattaisit mieltyä Sydäntorniin. Voin tietysti olla aivan väärässäkin. Tosi mielelläni kuulisin, mitä ajatuksia se sinussa herätti.

      Poista
  3. Harper Leen Kuin surmaisi satakielen on noista minun suosikkini. Minun pitäisi lisätä miesten kirjoja lukulistalle, sillä heidän kirjat ovat huutavassa vähemmistössä. Viimeaikaiset kirjaostokseni ovat olleet sen vuoksi mieskirjailijoiden kirjoja. Tosin meiltä löytyy varmaan enemmän miesten kirjoja, sillä mies ei lue naiskirjailijoiden kirjoja, ainoa poikkeus oli Sofi Oksasen Puhdistus.

    VastaaPoista
  4. Kuin surmaisi satakielen on kerrankin sellainen klassikko, joka kannattaa lukea muutenkin kuin vaan sen klassikoaseman takia. Hieno ja unohtumaton teos. Kiitos kommentistasi Mai.

    VastaaPoista
  5. Oli kiinnostavaa ja antoisaa seurata kesääsi. Hurraa Harper Leelle ja Taiye Selasille, Ghana ikuisesti on yksi hienoimmista kirjoista joita olen tänä vuonna lukenut, Leen kirja taas yksi pitkäaikainen suosikkini. Toni Morrison on tietenkin aina kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä mainitut kolme lienee suht varmoja valintoja useimmille lukijoille. Kiitos siitä, että tulin lukeneeksi Selasin kirjan uudestaan kuuluu pitkälti Katja juuri sinulle. Hienon arviosi luettuani heräsi halu lukea uudestaan. Onneksi luin. Ensimmäinen lukukerta ei mennyt lähellekään Strömsötä, mutta toisella kerralla tuosta teoksesta nousi vaikka mitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e