Siirry pääsisältöön

Musiikillinen katsaus vuoden 2014 luettuihin

Vuosi 2014 oli kaiken kaikkiaan erinomainen lukuvuosi. Tavoitteenani oli lukea 100 kirjaa, mutta jäin siitä muutaman kirjan verran. Tavoite tosin olisi tullut täyteen, jos olisin muutaman tiiliskiven sijasta lukenut useamman lyhyemmän kirjan. Määrää tärkeämpää on kuitenkin tietysti laatu, enkä muutoinkaan suhtaudu turhan vakavasti itselleni asettamiini lukutavoitteisiin. Tärkeintä on matka, ei perilläolo.

Blogini ylivoimaisesti luetuin teksti on ollut Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia. Tästä olen erityisen iloinen, sillä Kissa on kerrassaan mainio teos, jota voi lukea monella eri tasolla. Kissan häntää tavoittelivat: Kinnusen Neljäntienristeys, Raevaaran Laukaisu ja Melenderin Kylmä sota.

Pidin tilastoa lukemistani kirjoista, niiden sivumääristä ja julkaisuvuosista. Vaan kuinkas sitten kävikään? Läppäri hajosi ja kuka nyt ottaisi varmuuskopioita. Tyydyn tämän vuoksi vain nostamaan esiin muutamia teoksia, jotka olivat tärkeitä erinäisistä syistä, joista voi lukea tarkemmin asianomaisen bloggauksen kohdalta. Kaikkein rakkaimpia olivat Phantom of the Opera -kategoriaan kuuluvat teokset.

Kategorian nimeä klikkaamalla pääset kuuntelemaan kyseisen biisin.


Phantom of the opera (sydänvärinää)
Ruth Ozeki: A tale for the time being
Sadie Jones: Fallout (bloggaus tulossa)
Edwidge Danticat: Claire of the sea light

Diamonds and rust (merituuli mentaalisena tilana)
Monique Roffey: The Archipelago
Hannah Kent: Burial Rites
Aminatta Forna: The hired man
Katja Kaukonen: Kohina

Born in the USA (Levis 501:ten repeämisestä amerikkalaiseen malliin)
Donna Tartt: The Goldfinch
Meg Wolitzer: The Interestings
Rachel Kushner: The Flamethrowers

Shangri-La (veljen ja siskon auttamisen tärkeydestä)
Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
Tiina Raevaara: Laukaisu

Born to be wild (maailma tarvitsee lisää himoa ja hyväntahtoista villimeininkiä)
Shani Boianjiu: The people of forever are not afraid
Goliarda Sapienza: Elämän ilo
Silvia Avallone: Teräs
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken

Disturbia (kuhinaa ja avautumista aivoissa)
Tommi Melender: Kylmä sota
Leena Krohn: Hotel Sapiens
Don DeLillo: Omegapiste
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Mississippi Goddam (minulla on edelleenkin unelma)
Harper Lee: To kill a mockingbird
Toni Morrison: Home
Sefi Atta: A bit of difference
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Taiye Selasi: Ghana ikuisesti


Kiitos kaikista kommenteista ja keskusteluista. Ne ovat tärkeintä suolaa. Mitä tulee vuoteen 2015 ... jotakin on suunnitteilla.

Lukuisan hyvää uutta vuotta ja iso pusu!




Kommentit

  1. (Uusi yritys - eka hävisi taas jonnekin.)

    Lyömätön listaustyyli. Olen vähän kade, etten keskinyt ääniraitatukea. Mahtavaa!

    Maailma tarvitsee lisää himoa ja hyväntahtoista villimeininkiä -kategorian Teräs ja Vielä joskus kerromme kaiken olisivat voineet olla omassa vuosivalikossa. Tuolle jälkimmäiselle olin luomassa luokkaa "Kapea kirja mutta täysi".

    Kirjakuulumisiin taas ensi vuonna!

    VastaaPoista
  2. Tein tämän nyt tällä tavalla, kun kaikki tilastoni hävisivät. En tiedä, onko idea sinänsä kovin hyvä, koska ei nuo biisit ja kirjojen teemat välttämättä niin kovin hyvin aukea - varsinkaan, jos ei tunne sen enempää kirjaa kuin biisiäkin. :) Tuli vaan halu olla epätilastoija ja noiden biisien miettiminen oli hauskaa ja mielenkiintoista.

    Avataan ja suljetaan kansia ahkerasti ensi vuonnakin!

    VastaaPoista
  3. Todella kiva idea listata tällä tavalla. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  4. Aika monta tuttua, aika monta tuntematonta. Taas tuo Tyttö ja pommi! Se on tullut mulle vastaan nyt niin monesti, että pakko etsiä kirja käsiin, ja toivoa, ettei pommi räjähdä käsiin. Hyvä listaus, ja pus sinnekin ensi vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät Tytön ja pommin pikimmiten - ennen kuin on liian myöhäistä. :) 2014 meni näin ja uusi vuosi sitten taas jollain toisella tyylillä. Eikun lukemaan!

      Poista
  5. Kiva katsaus menneeseen vuoteen! Tyttö ja pommi odottelee minullakin lukupinossa, ja Tartt & Avallone kuuluvat myös kevään suunnitelmiini. Oikein hyvää alkavaa vuotta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta Oksan Marika. Sinulla onkin aikamoinen kolmikko odottamassa. Itse odotan kovasti, että tulisi uusi romaani Avallonelta, oli tuo sellainen pläjäytys, että huh. Tarttista ei varmaan kuuluu vuosiin, mutta Järvelä on onneksi hyvin ahkera ja tuottelias.

      Poista
  6. Omppu, saattaa olla että tulen vielä poimineeksi täältä muutaman luettavan, niin innoittavasti ja houkuttelevasti olet kaikesta kirjoittanut... Ehkäpä tartun tuohon Elämän iloon? Omegapisteeseen? Kohinaan? Kylmään sotaan... Köyhän lokakuuta olen taannoin selaillut, mutta en voinut juuri sillä hetkellä lukea sitä kokonaan. Tuulia kuunnellen eteenpäin :)

    Kiitos sinulle kaikista hienoista kirjoituksistasi ja antoisia lukumatkoja myös tälle vuodelle! Sydänvärinöitä ja kaikkea muutakin ihanaa ja tarpeellista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kaikki, mitä tuossa mainitset ja joiden lukemista mietiskelet, voi että olisi niin ihastuttavaa lukea, mitä niistä olet mieltä. Viimeksihän Kylmä sota kirvoitti kielenkantojamme oikein mukavasti ja ajatus liiteli moniin suuntiin.

      Elämän ilossa on kieltä ja esitystapaa, joka toi paikoin mieleeni sinun tapasi kirjoittaa. Olisi tietysti ihan huippua kuulla, miten tuon itse kokisit.

      Kiitos, että olen saanut käydä kamarissasi. Tie sinne on tullut tutuksi ja sitä tietä tulen varmasti kulkemaan jatkossakin. On meinaan sen verran ihastuttava paikka!

      Poista
  7. Hieno saavutus :)
    Kissani Jugoslavia kuului minunkin lemppareihini viime vuonna :)
    Laukaisu oli aika vaikuttava ja tähän aikaan sopiva teos, kun vuoden aikaan oli useampi perhesurma median aiheena.
    Hyvää Uutta Lukuvuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää lukuvuotta myös sinulle Mai. Voi Kissa tosiaan, minkä teki. Kissa-bloggausta luetaan edelleenkin kovasti. Se ilahduttaa. Toivottavasti Statovci jatkaa kirjoittamista ja pääsemme pian seuraavan herkun ääreen.

      Poista
  8. Ai niin ja tuo Harper Leen kirjaklassikko on myös lempparini ;)

    VastaaPoista
  9. Mainio tapa listata! Varmaan aukeaisi paremmin ja enemmän, jos olisin lukenut useamman kirjan, mutta hauska oli näinkin.

    Oikein hyvää uutta vuotta sinulle Omppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna ja hyvää sekä kirjarikasta uutta vuotta. Listasin tällä kertaa näin, kun tilastoni tosiaan hävisivät. Ensi vuonna - hups! tänä vuonna - uudet kujeet.

      Poista
  10. Raikas ja ihana listaus.

    Toivotan sinulle hyvää vuotta ja monia upeita lukukokemuksia <3

    VastaaPoista
  11. Kiitos ja hyvää uutta vuotta Kaisa Reetta ja kiitos viime vuodesta ja upeista kirjoituksistasi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j