Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Graffitiseinä Berliinissä, kuva by Omppu


Metro on suomalaisen kirjailijan Jari Järvelän luoma fiktiivinen henkilöhahmo ja ns. Metro-trilogian päähenkilö. Metro on myös Helsingissä toimiva, Suomen ainoa ja maailman pohjoisin metrojärjestelmä. (lähde: wikipedia)

Hupsista. Nyt tuli vähän hypättyä tulevaisuuteen, mutta parin vuoden kuluttua tämän bloggauksen ensimmäinen lause mitä suurimmalla todennäköisyydellä pitänee paikkaansa. Tyttö ja rotta nimittäin päättyy tavalla, joka suorastaan huutaa jatko-osaa.

*

S-bahnin kolisevassa vaunussa matkasi kanssani neljä parasta ystävääni. Ainoaa  ystävääni. Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä meistä olisi kaksi kuollut ja kolmas makaisi asfaltilla jalka paskana.

Se kolmas olisin minä.

Tyttö ja rotta katapulttaa lukijan keskelle Berliiniä, jossa Metro ystävineen istuu junassa matkalla tekemään seuraavaa iskuaan. He ovat sekalainen joukko kadun vähemmän aurinkoisen puolen kulkijoita. Ryhmä nimeltä Jäärotat, joihin Metron lisäksi kuuluvat Kielletty, Aljosha, Vorkuta ja Koskelo. Kielletty manifestoi jo nimellään, miten osalta porukkaa melkein kaikki on kiellettyä. Alles Verboten. Vorkuta taas on lainannut nimensä venäläiseltä rangaistusleiriltä. Nyt ei juoda ylihinnoiteltua lattea Pravdaan pukeutuneina ja Fifty Shades of Gradea puolihuolimattomasti design-aurinkolasien läpi silmäillen, kun odotetaan prinssin saapuvan paikalle lamborginillaan. Ei, nyt taistellaan julkisesta tilasta ja oikeudesta tuon tilan käyttöön.

Verrattuna Tyttöön ja pommiin on Järvelän uusin askel kohti kovaksikeitetympiä dekkareita. Tarina kulkee kuin toimintaelokuva ja on visuaalisesti voimakas ja mieleenpainuva. Kun ajattelen lukemaani mielessäni vilisee teräksisiä kannatinpalkkeja, purkupalloja, kantaaottavia graffiteja, suursnautsereita sekä klaustrofobiaa aiheuttavia maanalaisia käytäviä höystettynä mustelmilla ja fyysisillä vammoilla. Niin ja tietysti Banksy, jonka kautta Tyttö ja rotta liittyy laajempaan poliittisen graffitin kenttään.

Brittiläinen Banksy on yksi tunnetuimpia graffititaiteilijoita. Hänen töissään on usein vahva poliittinen viesti ja ne kritisoivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja kaupallisuutta. Tekisipä mieleni käyttää niinkin vahvaa ja korkeaa termiä kuin kapitalismin kritiikki. Yksi hänen tunnetuimmista hahmoistaan on anarkistirotta, jonka variaatiolla myös Tytössä ja rotassa on keskeinen rooli.

Tyttö ja rotta kärsii teoksena jossakin määrin vauhtisokeudesta, joka on vaarassa peittää alleen sen, mistä todella on kyse: yhteiskuntakritiikistä, petturuudesta ja homoseksuaalien oikeuksista. Väsynyt valtakulttuuri kaipaa piristeitä ja mistäpä muualta se niitä nokkelammin saisi kuin imeyttämällä itseensä marginaalitaidetta. Tämä on ns. marginaalista salonkiin -ilmiö, jossa aiemmin halveksitusta tulee kiihkeästi haluttua.

Vittu Banksy, kuuluisin kaikista wraittereista. Banksyn tunsivat nykyään niin paavi kuin prinssi Charles. Tai he tunsivat Banksyn työt, Banksy itse piti naamansa ja oikean nimensä piilossa. Hollywoodin filmitähdet maksoivat satojatuhansia, jotta saisivat jonkin Banksyn spreijaamista töistä olohuoneeseensa.

Graffitimaailma on oma juttunsa ja Berliinissä jengit taistelevat sen herruudesta. Vaikka ollaan samassakin jengissä voi houkutus edetä toisen ansioilla käydä liian suureksi. Järvelä teos onkin sisimmältään kertomus ystävyydestä ja petturuudesta. Piissien muotoon puettu klassinen spraymaalipurkein käytävä hyvän ja pahan välinen taistelu. Kun lukiessa tuntuu siltä, että ei kerta kaikkiaan kestä, jos hyvä ei voita, ollaan onnistuneen romaanin äärellä.

*

Kulttuurissa, jossa vapaa mielipiteen ilmaisu on estetty, on hyvin vähän keinoja tuoda esiin virallista totuutta vastustavia näkemyksiä. Perinteinen keino kirjallisuudessa on ollut erilaisten allegorioiden käyttö. Tytössä ja rotassa ihmisoikeuksien puolesta taistellaan visuaalisesti varsin riemukkaasti. Jos ei saa sanoa, voi maalata. Jos osaa, jos uskaltaa ja kunhan ei jää kiinni.

Tulilinjalle pääsee Venäjän salainen poliisi, jonka virkailijoita tervehtii Neva-joen nostosiltaan maalattu kuvaviesti.

Aina kun sillanpuolisko nousi, seiskytämetrinen penis sojotti suoraan FSB:n ikkunoihin. Ylös alas. Ylös alas. Väsymättä. Yötä päivää ne homonjahtaajat saivat tuijottaa terhakkaa kullia.

*

Berliinissä Metro onnistuu jäljittämään isänsä, mutta tutustuminen häneen jää lyhyeksi. Kaksi Jäärotista kuolee hämärissä olosuhteissa ja kolmas osoittautuu petturiksi. Tie sylttytehtaalle johtaa Metron takaisin Suomeen. Tytön ja rotan loppuosa on suorastaan piinaavan  jännittävä. Ratkaisevat tapahtumat sijoittuvat Kotkaan, jonka taivaalla on kaikkea muuta kuin säätiedotuksista tuttua ohutta yläpilveä. Luonto salamoineen ja ukkosen jyrähdyksineen luo vaikuttavat puitteet välienselvittelylle, jossa Metro ja Vorkuta käyvät taisteluun oikeuden puolesta. Se on yö, jolloin pelkosi kertoo, kenen puolella olet. Kenen joukoissa seisot ja niin edelleen.

Tytössä ja rotassa Järvelä jatkaa niiden ihmisten puolustamista, jotka valtaapitävät haluaisivat hiljentää mieluiten lopullisesti. Metro on vaiennettujen ääni, nykyajan Robin Hood. Kun Metro tarttuu happopulloon liu'un siihen samaan katarsikseen, jota koin 13-vuotiaana katsellessani, miten isokokoinen intiaani heitti pesukoneen ikkunan läpi Milos Formanin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän. Katarttisen puhdistautumisen tunne syntyy siitä, kun oikeus tapahtuu ja hyvä selättää pahan. Tämä synnyttää ihmisessä vahvan halun elää ja taistella paremman puolesta. Niin tekee myös Tyttö ja rotta.


Jari Järvelä: Tyttö ja rotta
248 sivua
Kustantaja: Tammi

Kiitos arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Ja nyt on pakko vihdoin perehtyä Järvelän dekkareihin, niin kiinnostavia asioita nostit esiin. Särkyvää-kirjasta pidin paljon, mutta tämä vaikuttaa ihan muunlaiselta, ei yhtään vähemmän houkuttelevalta vaan ehkä jopa päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Arja sun nyt pitää. :) Kannattaa lukea Tyttö ja pommi ensin. Särkyvää en ole vielä lukenut, mutta jokunen vuosi sitten pidin kovasti Romeosta ja Juliasta ja nappasin sen muutama viikko sitten mukaani kirjaston poistomyynnistä, koska haluan lukea sen uudestaan. Järvelällä on hyvä ote nuoriin ihmisiin.

      Poista
  2. Huh ja vau! Itse hyppäsin Järvelän fanien joukkoon Tytön ja pommin kautta jatkaen Särkyvään, tämä on ehdottomasti lukulistalla tämä Tyttö ja rotta. Kuulostaa erinomaiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metro on kyllä kirjalllisten hahmojen aatelia.

      Tuossa Arjalle edellä kehuin Järvelän Romeota ja Juliaa. Se kannattaa myös lukea. En kauhean hyvin sitä muista, mutta sen verran kuitenkin yleistunnelmasta, että haluan lukea sen uudestaan.

      Poista
  3. Jup, tämä kai pitänee lukea. Särkyvää ei oikein saanut minua innostumaan, mutta tämä vaikuttaa ehkä astetta mielenkiintoisemmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pitää. Tämä on käsky ja määräys. :) Minulla on Särkyvää vielä lukematta, joten en osaa sanoa mitään sen ja tämän suhteesta.

      Poista
  4. Myönnän ihan suoraan, että olen ollut hirvittävän ennakkoluuloinen näitä Järvelän dekkareita kohtaan, koska ne ovat... noh kotimaisia ja dekkareita. Tekstisi Tytöstä ja pommista ja nyt tästä uusimmasta Järvelän romaanista saivat minut kuitenkin varovaisen uteliaaksi. Aihepiiri on hurjan mielenkiintoinen ja sanomakin kyllä houkuttelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen perusteella, mitä olen kirjoituksiasi lukenut, en uskaltaudu suosittelemaan sinulle Järvelää. Jotenkin niin, että luulen, että Järvelän teosten arvo on asioissa, jotka ei ehkä sinua niin houkuttele. Olisin kyllä tässä asiassa hirveän mielelläni väärässä. Mistä sitä koskaan etukäteen tietää sitten kuitenkaan?

      Poista
  5. Hieno graffitti Berliinistä! Romaanin yhteiskunnallista puolta nostat oikeutetusti ja osuvasti framille. Metro-sarjan upein puoli on se, että Järvelä osaa yhdistää jännityksen ja toiminnan taustalla olevia yleisiä asioita.

    Omppu, ollaanko me Metro-tyttöjä eli päähenkilön faneja? Näin sen näkisin.

    VastaaPoista
  6. Kyllä Tuija näkisin niin, että olemme mitä suuremmassa määrin Metro-tyttöjä. Laulukeikoille en kyllä lähde, mutta muuten voin pitää meteliä. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Omppu hienosta blogauksesta. On ilo lukea paneutunutta analyysia Tytöstä ja rotasta. Ja tuo kuvasi on ihan best!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jari sinulle hienoista teoksista ja vierailusta blogissani. Olisipa mahtavaa lukea trilogian päätösosa Orgosolossa.

      Poista
  8. Täällä yksi jo vähän vanhempi Metro-tyttö äh -mummi kiittää hienosta tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE! Lisää Metro-tyttöjä. Kohtahan meitä on jo pieni joukko. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä