Siirry pääsisältöön

Hyvänjouluntoivotus älyttömien joululahjatoiveiden myötä


Sain Älyttömät joululahjatoiveet -haasteen Ullan luettujen kirjojen Ullalta. Kiitos Ulla.

Toiveeni ovat aika simppeleitä, joten jouluhenkilöllä ei liene suurempia esteitä niiden toteuttamiseen. Myönnän, että toiveeni tulevat hieman viime tingassa, joten päätin helpottaa jouluhenkilön urakkaa valitsemalla toiveita, jotka eivät vaadi joulumarketissa käyntiä. Näin nimittäin jo silmissäni miten jouluhenkilö jouluvarusteissaan juoksee pitkin joulukauppakeskusta joulukieli kirjaimellisesti jouluvyönsä alla. Ihmiset tönivät häntä. Kiroilevat ja manailevat. Jos oikein huonosti käy, joku ostaa toiveeni juuri jouluhenkilön nenän edestäja hänen on lähdettävä seuraavaan jouluostoskeskukseen.

Liian kova kohtalo ja siksi tein asian hänelle helpommaksi ja valitsin toiveita, jotka hän voi toteuttaa liikahtamatta mihinkään joulumökistään. 


Pitemmittä joulupuheitta:

Toive 1
Haluaisin päästä Patti Smithin ja Robert Mapplethorpen sykkeiseen seuraan. Voisimme yhdessä käydä myös hopeatukan Tehtaassa, sillä haluaisin tavata tämän popkulttuuri-ikonin silmästä silmään.

Toive 2
Haluaisin päästä Raivolaan keskustelemaan Edith Södergranin ja Hagar Olsonin kanssa.

Toive 3
Haluaisin päästä Luxembourgin puistoon Simone de Beauvoirin ja Jean-Paul Satren seuraan. Pyyhkisimme patonkimuruja suupielistämme, joisimme halpaa punaviiniä ja puhuisimme naisen asemasta eksistentialismissa.


Kiitos jo etukäteen jouluhenkilö. Olet mun idoli (jos täytät toiveeni)


Rakkaat lukijaystävät,

toivotan jouluunne kaikkia ihania asioita: tiukujen helinää, suklaata, painavia kirjoja, yösyöminkejä ja ennen muuta rakkautta!







Kommentit

  1. Kelpaisivat minullekin nuo toiveesi, etenkin patonginmurut kiehtoisivat kovasti... (hieman brietä oheen, toki).

    Hyvää joulua, Omppu!

    VastaaPoista
  2. Mahtavia toiveita! En tiedä, olisiko eka vai kolmas mieluisampi. :)

    Hyvää joulua, iloa ja valoa!

    VastaaPoista
  3. Minulle kelpaisivat täydellisesti nuo kaikki, varsinkin kolmas (tosin ilman viiniä). Iloista joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että pidät toiveistani. Otan sut mukaan, kunhan toiveet nyt ensin toteutuu! Riemuisaa joulujuhlaa!

      Poista
  4. Voi kun tapahtuisi sellainen joulun ihme, että kaikki tämän haasteen piirissä esitetyt toiveet toteutuisivat. Näitä on ollut mukava lukea. :) Iloista joulunaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeitä tapahtuu, vaan sattuuko kohdalle. Aika näyttää. Hyvää vuodenvaihdetta!

      Poista
  5. Oikein ihanaa joulua! Olen niin itseeni tyytyväinen, että sain kaiken tehtyä ennen joulumarkttiryysistä ja pystyin välttämään sen kaaoksen. Jokavuotinen pyrkimys ja aina kannattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen riisunut joulusta kaiken mahdollisen ulkoisen siinä määrin kuin kykenen. Nyt ollaan jo paremmalla puolella kyseisen juhlan. Jee! Hyvää vuodenvaihdetta ja onnea uusiin haasteisiin, joihin olen ymmärtänyt sinun tarttuneen!

      Poista
  6. Mahtavia välipäiviä! Minä etsin nyt sitä sun kirjaa, joka voisi horjuttaa Stonerin asemaa: Onko se ranskalainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin. Ei ole ranskalainen, ei sinne päinkään. Se on hyvin henkilökohtainen kokemus. En ole nähnyt siitä yhtään bloggausta, mutta on toki mahdollista, että on mennyt ohi. Huomenna selviää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä