Reader, why did I marry him?

Jäätynyt vesipisara, huurtuneet pensaat, kirkuvat marjat, joiden pinnalla muistojen repaleita. Ei voi koskea yhtään tai menee rikki. Magda Szabón romaania lukiessa oman lumoutumisensa voi tuntea kuin tuulen paljaalla, auringon polttamalla iholla. Tuulen, joka nostaa ihokarvat pystyyn yksitellen ja kantaa mukanaan muistoja, jotka luuli jo unohtaneensa. Magda Szabó (1917-2007) oli unkarilainen, useita kirjallisuuspalkintoja saanut kirjailija. Häneltä on suomennettu teokset Metsäkauris (WSOY 1962, Az öz) ja   Paulan tähden  (WSOY 1967, Disznótor). Katalin Street , jota ei ole suomennettu, on ensimmäinen Szabólta lukemani kirja. Teos sai vuoden 2018 PEN- käännöspalkinnon ja New York Times valitsi sen vuonna 2015 yhdeksi vuoden parhaista kirjoista. Katalin Street (1969) aloittaa Szabón toisen maailmansodan vaikutuksia ihmisten elämään tutkivan trilogian. Kaksi seuraavat osaa ovat nimeltään Abigél (1970, engl. Abigail) ja  Az ajtó (1978, engl. The Door). In ev...

Kuvan taideteos: Icy and Sot @Moco-Museum, Amsterdam Tämä on haaste, johon osallistuakseen ei välttämättä tarvitse lukea mitään. Luit ihan oikein. Tähän haasteeseen on mahdollista lähteä mukaan lukematta sivuakaan. Tämä eli kokeellisen kirjallisuuden haaste eli häsämuodossa #kokkir on haaste, jonka julistan, koska minua kiinnostaa tietää, minkälaisia kirjoja muut lukijat pitävät kokeellisina. Sen sijaan, että taisteltaisiin verissä päin ja näppämistöt sauhuten siitä, onko joku teos kokeellinen vai ei, lähestytään teoksen mahdollista kokeellista kirjallisuudellisuutta tässä haasteessa lempeän musta tuntuu -fiilistelyn kautta. #kokkir -haasteessa kokeellinen on kirja, jota sen lukija pitää kokeellisena. Haaste alkaa  N.Y.T  ja päättyy  7.9.2019  klo 13.11.  Haasteen suoritustapa : Syyskuun alussa julkaisen koostepostauksen, jonka kommentteihin voit liittää linkin omaan koostepostaukseesi tai vaihtoehtoisesti luetella lukemasi kokeelliset kirj...

Vuoden 2019 hyllynlämmittäjähaastekirjani Hyllynlämmittäjähaaste julistettiin ensimmäistä kertaa Sivumennen-podcastissa. Siinä on tarkoitus lukea kirjoja, jotka syystä tai toisesta tai kolmannesta ja usein neljännestäkin on riemulla ostettu ja kotiin kannettu, mutta jotka eivät kuitenkaan ole tulleet luetuiksi. On aina yhtä ihmeellistä, että joku kirja on pakko ihan sillä siunaamalla saada omakseen, mutta silti voi kulua monta vuotta ennen kuin kyseisen kirjan tulee lukeneeksi. HL-haasteessa on tarkoitus lukea vuoden aikana kaksitoista sellaista kirjaa, jotka ovat pitäneet kiinni kirjahyllypaikastaan jo pidempään. Kun vuonna 2017 osallistuin ensimmäistä kertaa hyllynlämmittäjähaasteeseen onnistuin lukemaan puolet haasteeseen valitsemistani kirjoista. Viime vuonna meni jo paremmin ja luin 8 haastekirjaa, jotka olivat: Vuoden 2018 hyllynlämmittäjät Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus Vladimir Nabokov: Invitation to a beheading Svetlana Aleksijevits: Tśernobyl...

On aika toivottaa hyvää uutta vuotta ja julistaa uusi runohaaste eli #runo19. Tänä vuonna haastetta inspiroi kuvan mukissa oleva Banksyn Tyttö ja pallo (Girl and Balloon). Kuva tytöstä, jolta ilmapallo on juuri päässyt karkuun on yksi brittiläisen anonyyminä esiintyvän Banksyn kuuluisimmista töistä. Minulla oli lokakuussa ilo tutustua Banksyn töihin Amsterdamin Moco-museossa, josta myös kuvan kahvikuppi on peräisin ja jossa Banksyn töitä katsellessani kylvin yltäkylläisessä innostuksessa ja taiderakkaudessa. Miten sitten Banksy liittyy runoihin? Lyhyesti ja totuudellisesti kärjistettynä niin, että sekä Banksyn työt että runot vastustavat kaupallisuutta ja tarjoavat mahdollisuuden tarkastella maailmaa uusista näkökulmista. Runot ovat hengitystä. Niiden avulla voi kuvata sellaista, mikä ei oikeastaan ole edes kuvattavissa. Runot ovat kielen liiteri, josta sanat tulevat ulos erilaisina kuin ne olivat sisään mennessään. Runot synnyttävät uutta ja reagoivat ennalta arva...

#Runo18-haasteen ohje kuului: "Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoimalla." Tässä oma koosterunoni. Minulla on Uutisia! muutamia Merkintöjä sinulle ennen kuin lakkaan olemasta kanssasi naimisissa tai Tunnustus , mikäli herra niin haluaa Minä lähden Merveli ja Saaren runot kainalossani, sydämen paikalla Kivikuu taivas vinkuu kuin modeemi ysärillä tähtien Tuulisolmut levällään Minä lähden, sillä Rakkauden aakkosissa kuten varmasti tiedät kuten kaiken tiedät Vuosisadan rakkaussota löytyy O:sta Minä lähden, sillä juuri nyt Tulevaisuus on meneillään en pyydä sinua uskomaan Kunhan sanon , älä pelkää en minä unohda sinua, joka kirjoitit varaston aina Varisto minä lähden, sillä Metropol...

Toivon, että vuotesi on ollut täynnä ihania kamalia kutkuttavia raivostuttavia henkeä salpaavia kylmäksi jättäneitä ihmetystä herättäneitä maailman uuteen uskoon kääntäneitä kiistelyä herättäviä vastaan panevia häikäiseviä suloisia pehmeitä kovia riemastuttavia ja niin edelleen runoja. Vuoden alussa julistin #runo18 -runohaasteen, joka on ollut varsin väljä haaste, sillä mitään muita vaatimuksia ei ole ollut kuin että haasteeseen on pitänyt saanut lukea runoja. Alunperin olin suunnitellut, että olisin vuoden aikana julkaissut välipostauksia, joissa olisi seurattu haasteen etenemistä. Unohdin nämä välipostaukset kuitenkin ihan kokonaan. Anteeksi. Kirjoitin haasteen avauspostauksessa: "Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoi...

Tunnottomien valtakunnassa ei ole pinkkiä, eikä glitteriä. Sen temaattiseti hallitsevin väri on sisälmystenpunainen ja tuoksu spermanhajuinen. Kirjan kannessa ei turhaan lue: Hard core. Kathy Acker (1944/1948-1997)* oli amerikkalainen kirjailija, jonka teokset ovat provokatiivisia ja vahvasti seksuaalisuuden maaperää kyntäviä. USA:ssa hänen teostensa ympärillä on käyty metakka jos toinenkin ja Ackerin kuolema kirvoitti valtaisan määrän sekä häntä kehuvia että haukkuvia kirjoituksia.** Tunnottomien valtakunnan (Empire of the Senseless, 1988) lisäksi suomeksi on käännetty myös Pussy, merirosvokuningatar ( Pussy, King of the Pirates, 1996). Miksiköhän muuten kuningas on suomennettu kuningattareksi? Outoa. Jos väitän, että Kathy Acker on kautta aikojen vimmaisin amerikkalainen naiskirjailija on hyvin mahdollista, että olen täysin oikeassa. Omassa lukuhistoriassani hänen räävittömyyttään lähimmäksi pääsee ranskalainen Virginie Despentes, mutta Ackerin rinnalla hänkin saattaa usein ...

Ne seuraavat minua. Silmät. Katson ovisilmästä ja siellä ne leijuvat rappukäytävässä. Kieppuvat ja tulevat lähemmäs. Herään niiden tuijotukseen. Susan Sontagin Musta aurinko on tullut uniini. Susan Sontag (1933-2004) oli amerikkalainen kirjailija, filosofi ja elokuvantekijä. Kaunokirjallisia teoksia tunnetumpi hän on esseistään, joista kuuluisimpia ovat Against Interpretation  (1966),  On Photography  (1977),  Illness as Metaphor ( 1978,   suom. Sairaus vertauskuvana)   sekä AIDS and Its Metaphors (1988, suom. AIDS ja sen vertauskuvat). Sontagin merkittävimpiä romaaneita Mustan auringon (Death Kit, 1967) ohella ovat Tulivuoren rakastaja (The Volcano Lover, 1992) sekä In America (1999). Sontag oli vasemmistolainen yhteiskuntakriitikko ja poliittinen aktivisti, joka usein matkusteli kriisialueilla - erityisesti Vietnamissa ja Sarajevossa. Häntä on usein pidetty sukupolvensa terävimpänä ajattelijana, mutta hänen tekstinsä ja puheens...

Lähes kyllästymiseen asti on saatu viisailta ja tietäviltä kuulla, että kirjallisuuden pitää olla yhteiskunnallista. No, tässä sitä yhteiskunnallista kirjallisuutta nyt olisi. Amerikkalais-meksikolainen Jennifer Clement (s. 1960) on suorastaan yhteiskunnan epäkohtien kuvaamiseen erikoistunut kirjailija. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on valittu kansainvälisen sananvapausjärjestön, PENin, presidentiksi. Esikoisromaanissaan Basquiatin leski (The Widow Basquiat, 2000) Clement nosti esiin 27-vuotiaana kuolleen mustan taiteilijan Jean-Michel Basquiatin sekä New Yorkin taidegallerioiden vähemmän päivänvaloa kestävät puolet. Clement kuvasi taidemaailmaan sisäänkirjoitettua valkoisuutta, jonka Basquiat onnistui haastamaan olemalla ensimmäinen musta taiteilija, jonka teokset pääsivät New Yorkin vaikutusvaltaisimpiin museoihin ja gallerioihin. Suomeksi saatiin ensimmäisenä lukea Clementin romaani Varastettujen rukousten vuori (Prayers for the Stolen, 2014), joka on paitsi taidoka...

Tykkään julkaista lukuhaasteita, mutta lähes poikkeuksetta kyllästyn niihin ennen pitkää.  Usein on käynyt niin, että olen tullut lukeneeksi ihan kaikkea muuta kuin haasteeseen sopivaa kirjallisuutta, vaikka muutoin lukisinkin juuri sen tyyppisiä kirjoja, joita haasteessa perään kuulutetaan. Kummallista ja kertoo ehkä siitä, että olen lukijana kuriton ja kovin huono pitäytymään itselleni asettamissani suunnitelmissa. 1918-haaste ei ollut poikkeus ja pientä turnausväsymystä oli ilmassa jo varsin varhain ja tämän vuoksi palautin useampia aiheeseen liittyviä teoksia lukemattomina takaisin kirjastoon. Kustantamoille vaikuttaa olleen kunnia-asia julkaista sisällissotaan liittyvää kirjallisuutta ja kun vuosiluku 1918 on vilahdellut teoksen jos toisenkin kannessa niin ihmekös tuo, että on alkanut mennä ähkyn puolelle. Viime vuonna olin turvoksissa Suomi 100 -teemasta, joten toivon todella, että vuosi 2019 ei ole mikään kirjallinen teemavuosi. Vähäiset 1918-haasteeseen lukemani teoks...

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...

Rae Armantrout (s. 1947) on yhdysvaltalainen runoilija, joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen voitettuaan Pulitzer-palkinnon. Hän on ns. kielirunoilijoiden Language-ryhmän perustaja. Haluan esitellä Rae Armantroutin runokokoelman Kunhan sanon , vaikka rehellisyyden nimissä on heti alkuun todettava, että en ole tätä kokoelmaa ollenkaan vielä sisäistänyt. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Armantroutin runoissa on niin paljon tutkittavaa ja löydettävää, että tämän kokoelman ns. haltuun ottaminen on pitkä ja jatkuvasti tulevaisuuteen siirtyvä prosessi. Tämä kirjoitus perustuu siten "keskusteluihin" Armantroutin kanssa muutaman viimeisen kuukauden aikana. Avatessani Armantroutin kokoelman ensimmäisen kerran ajattelin, että nyt on seinä vastassa. Tänään ihmettelen, että mikä ihmeen seinä, mitä oikein itsekseni horisin. Armantroutin kohdalla ongelmana ei ole ollenkaan se, että runoista ei aukeaisi mitään, vaan se, että niistä aukeaa niin paljon. Armantroutia pidetään kokeell...

"Elämä on salainen tehtävä." Passio ei ole kirjallisuutta. Se on huumetta, joka vaikuttaa vaikeasti nimettävillä tavoilla. Se sai minut kiemurtamaan itseni läpi, katoamaan ja eksymään, kunnes huomasin seisovani maa-alueella, jolle joku oli pystyttänyt kyltin "Löytöpaikka." Ehkä tosissaan, ehkä piloillaan. Koskaan ei voi tietää. Passio ei valikoitunut klassikkohaastekirjakseni suorinta tietä, sillä alunperin tarkoituksenani oli lukea Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari . Sen ilmeisistä ansioista huolimatta kävi kuitenkin  niin, että jumituin sivulle 440 ja  pitkäksi käyneen lukutauon jälkeen en enää saanut Pynchonin romaanista otetta. Suosittelen kyllä siihen tutustumaan, sillä se on ... melkoinen. Minua pelotti alkaa lukea Passiota , koska aiemmin olen lukenut Lispectorilta teoksen Lähellä villiä sydäntä ja se ei mennyt tunnetasolla kovin hyvin. Lispectorin taitavuus jätti minut kylmäksi ja pitkästyin lukiessani. Se tuntui erityisen pahalta, koska o...

Kuinka usein menet kirjakauppaan ajatellen: ostanpa muutaman kirjan, jotka laitan hyllyyn odottelemaan, josko niiden vuoro joskus tulisi? Itse en ole tehnyt niin koskaan, vaan jokainen ostamani kirja on ollut ns. pakko saada. Siksi onkin kummallista, että joka vuosi hyllyyn kertyy yhä uusia teoksia, jotka saavat kaikessa rauhassa pitää kirjahyllyjäni lämpimänä ilman että häiritsisin niiden rauhaa ryhtymällä lukemaan niitä. Ongelmaan on onneksi ratkaisu tai ainakin osaratkaisu. Sen nimi on hyllynlämmittäjähaaste, jonka lanseerasivat ensimmäistä kertaa vuosi sitten Sivumennen-podcastin vetäjät Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen. Keräsin innolla 12 kirjaa ja olin varma, että ne nyt ainakin tulisivat luettua, kun ne on ihan haasteeseen mukaan otettu. Vaan kuinkas kävi? Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta meni sentään vähän siihen suuntaan, sillä valitsemistani kirjoista sain viime vuoden aikana luetuksi kuusi. Hyllynlämmittäjän tittelistään joutuivat vuonna 2017 luopumaan: Lin...

Kun vanha runohaaste on saatu loppuun on uuden haasteen aika. Vuoden 2017 #runo100 -haasteessa luettiin Suomen  juhlavuoden kunniaksi itsenäisyyden ajan runoutta. Nyt avataan ovet paitsi Eurooppaan  myös koko maailmaan. #runo18 -haasteessa voi lukea mitä runoja tahansa. Haaste alkaa tämän postauksen julkaisemisen hetkestä ja päättyy 31.12.2018, jolloin julkaisen koostepostauksen, johon jokainen voi linkittää/luetella lukemansa kokoelmat. Matkan varrella olen suunnitellut julkaisevani väliaikapostauksia, jotta pääsemme kertomaan toisillemme, miten haaste etenee. Haasteeseen ovat tervetulleita niin  kirjabloggarit kuin kaikki muutkin runouden ystävät. Oaallistuminen tapahtuu niin, että ilmoittaudut mukaan haasteeseen tämän postauksen kommenteissa tai blogini somekanavissa: - twitter: @readerwhy - Facebook: https://www.facebook.com/Readerwhydidimarryhim/ - Instagram: readerwhy Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettuj...

Kun loppiaisena 2017 julkaisin #runo100 -haasteen ei minulla ollut aavistustakaan, mitä tästä haasteesta saattaisi seurata. Ihan ensimmäisenä seurasi se, että puolen vuoden haasteaika osoittautui aivan liian lyhyeksi. Miksi lopettaa haaste juuri, kun moni  on päässyt hyvään vauhtiin. Niinpä jatkoin haastetta vuoden 2017 loppuun asti. Ennen haastetta olin lukenut enimmäkseen muutamia tuttuja runokirjoja, mutta haasteen myötä olen tarttunut mitä erilaisimpiin runoihin. Aluksi runoista kirjoittaminen oli kuumottavaa, koska en osaa, enkä oikeastaan edes halua analysoida runoja. Miettiessäni runoista kirjoittamiani tekstejä huomaan, että minulle on kehittynyt omanlaiseni runoista kirjoittamisen tapa. Sillä mennään. Ainakin toistaiseksi. Runoista on vuoden kuluessa tullut niin kiinteä osa elämääni, että en ole ihan varma, onko tänä vuonna ollut yhtäkään päivää, jolloin en olisi lukenut runoja ollenkaan. Usein luen muutaman runon heti aamulla ja kirjoitan muistiin niiden herättäm...