Siirry pääsisältöön

Anu Kaaja: Leda

Heti ensimmäisellä sivulla minä aavistelen.
Hormonini menevät siihen asentoon, että oikeastaan jo tiedän.
Parin sivun jälkeen olen valmis julistamaan: 'Leda' on tekstuaalista rokokoota.


Anu Kaajan esikoisteos, novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus, oli räväkkä ja suorastaan sähisevä. Kuvasto oli siinä omintakeista ja omaan mieleeni on lähtemättömästi jäänyt esimerkiksi patonkien joukkoraiskaus. Muodonmuuttoilmoituksen feminismi sylki juhlasylkeä normatiivisen päälle. Siihen verrattuna 'Leda' on hillitysti leikittelevä, ornamentinomaisesti tyylitelty ja viehättävän vanhanaikaiseen kieliasuun puettu.

Tarinan pohjalla on Leda-myytti, joka kertoo siitä, miten Zeus muutti itsensä joutseneksi ja häpäisi Ledan. Taru on ikivanha, mutta aina ajankohtainen. Esimerkiksi viime päivinä olemme saaneet seurata Axl Smithin masinoimaa versiota Zeuksen ja Ledan tarinasta. Kaajan romaanissa 'Ledan' arvoituksellinen kertoja haluaa siirtää Ledan tarinan nykypäivään ja kertoa sen ystävälleen "parempana, hienostuneempana ja nykyaikaisempana kuin koskaan ennen." Tässä välissä mieleni tekisi huomauttaa kertojalle, että tämä myytti kyllä toistuu nykypäivänä tuhka tiheään, kuten mm. Axl Smithin tapaus osoittaa, mutta en kuitenkaan sano mitään, sillä kertoja on niin kovin innoissaan myytin uudelleenesityksestä ja kaikista niistä ohjeista, joita hän sen esittämiseksi antaa.

Mitä tulee neidonhäpäisyyn, siihen ei tule suhtautua välinpitämättömästi, vaan se on jalostettava katsojia silmällä pitäen, eikä ole pahitteeksi käyttää keltaisesta lehdistöstä tuttua filtteriä. Niinpä kertoja päättääkin:

[o]lkoon siis Leda neitsyt, jotta viettelyyn liittyvä kärsimys aiheuttaa lukijassa riittävän suuren tunteen elähdyttävyyden saavuttamiseksi!

*

Kaajan tapa käsitellä neidonhäpäisyä on ironiassaan vakuuttava. Kertoja näyttäytyy pitkään Humbert Humbertin sukulaissieluna, joka omaa paljon totuuksia niin neidoista kuin naisista yleensäkin. Naiset, kuten moni meistä tietääkin, ovat turhamaisia ja arvaamattomia otuksia, jotka saattavat saada päähänsä mitä tahansa. Tätä ei pitäisi sanoa ääneen, mutta kuiskaan nyt kuitenkin ihan hiljaa: jos nainen ei ole kaunis, hän on turha. Näin se vaan on. Jos jotain maailmassa kaivataan, niin Ledan kertojan tapaisia henkilöitä, jotka sanovat asiat suoraan ja niin kuin ne ovat. Pitäkäämme mielessä esimerkiksi tämä lakitaulu:

"Nuori neito ei ole koskaan syytön."

Kertoja on teoksessa verrattavissa ylijumalaan ja siltä varalta, että joku ei hänen korkeaa asemaansa huomaisi, hän tekee sen selväksi osoittamalla olevansa Leda-kuvaelman henkilöiden yläpuolella. Hänen on valta. Hän voi panna henkilöt tekemään, mitä haluaa. Teos sisältää monia herkullisia kohtia, joissa kertoja osoittaa loistelampulla itseensä. Kuvaelman henkilöt, kuten mm. eräs kreivitär, käyttäytyvät ikävän väärin, joten kertoja antaa hänelle uudet vuorosanat, jotka pakottavat kreivittären lähtemään matkalle.

'Ledan' kumouksellisuus rakentuu kolmen eri tekijän kautta. Näistä ensimmäinen on tämän romaanin varsin metafiktiivinen luonne, joka asettaa herkulliseen vuoropuheluun todellisuuden ja fiktion välisen suhteen. Tietoisuus kuvaelman fiktiivisyydestä kyseenalaistaa Leda-myytin ja sen ympärille rakentuneiden kulttuuristen kertomusten välittämän asetelman, jossa nainen (neito) nähdään objektina. Kertomus irtoaa totuusasetelmasta ja totuus muuttuu kertojan subjektiiviseksi totuudeksi.

Toiseksi kautta teoksen korostetaan naisten vähempiarvoisuutta suhteessa miehiin. Koska 'Leda' kielensä kautta vihjaa, että tapahtumat sijoittuvat jonnekin tarkemmin määrittelemättömään menneisyyteen, saattaa aluksi näyttää siltä, että naisiin liittyvät kannanotot ovat osa kyseisen aikakauden puhetapaa. 'Ledan' muu konteksti kuitenkin osoittaa, että kyse on suunnitellusta huomion kiinnittämisestä sukupuolieroon. Jos lukija ei teoksen tarjoamia vihjeitä huomaa asia tulee selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun teoksen kertoja yltyy hilpeyttä herättävään "fallosprojektiinsa," jossa miehen elin saa mm. seuraavanlaisia nimityksiä: pylväs, pylväikkö, tykyttävä kohoilevuus ja rakennustaiteellinen tila.

Kumouksellisuuden kolmas esiintymä tapahtuu varsinaisen neidonryöstön kuvauksessa, joka samalla edustaa teoksen huipentumaa. Niin ylijumala kuin kertoja onkin ihan kaikelle ei hänkään mahda mitään. Kaajan ratkaisu on hillittömän nerokas ja neidonryöstön kuvauksen kohdalla minun on pakko vähän tuulettaa. Uu-uu-uu-uu! Buahhaa. Loistavaa. 'Leda' ei kuitenkaan lopu neidonryöstön kuvaukseen, vaan se toimii pikemminkin katalysaattorina, joka sysää minut kohti teoksen tarjoamaa loppuyllätystä.

'Ledan' kansi on esteettisesti hivelevän kaunis ja kun tämän kirjan on lukenut ei siinä oleva sorsa ole enää yhtä puhtaan valkoinen. Kaajan modernin antiikkinen kieli rokokookoukeroineen, joissa on vivahteita hallitsijoiden hoveista sopii tämän tarinan kertomiseen erinomaisesti. On mielenkiintoista, miten tietyllä tapaa vanhahtava kieli on tässä romaanissa uudistavuuden palveluksessa. Erityisesti kielen etikettiset vivahteet ja tekstistä esiin purskahtelevat uudissanat viimeistelevät Leda-myytin uudelleenkerronnan.


Anu Kaaja: Leda (2017)
162 sivua
Kustantaja: Teos - Kiitos arvostelukappaleesta
Ulkoasu: Jenni Saari



Helmet lukuhaaste kohta 17 Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

Lisäksi osallistun 'Ledalla' Feministihaasteeseen


Kommentit

  1. Erikoisen kuuloinen kirja. Huomaan olevani turhan kansiorientoitunut, sillä tämänkin kirjan olen tyystin ohittanut, koska kansi ei houkuttele.

    Neidon häpäisy ei tosiaan, surullista kyllä, ole nykyäänkään mikään vieras asia. En edes lähde kommentoimaan Smithin touhuja muuten kuin toteamalla, että on se nyt perkele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että Maija, olen itsekin kansifriikki ja tämä kansi on mun mielestä ihan hillittömän kaunis ja kirjan luettua se vasta puhutteleva onkin.

      Minä vedin tämän tarinan osaksi nykypäivää, kun juuri nyt on ollu tuo Smith-kohu. Ei sitten äijillä yläpäässä liikkunut mikään, kun veri oli pakkautunut ihan muihin ruumiinosiin. Räyh!

      Poista
  2. Luin tämän loppuun perjantaina, aika virkeä tapaus. Paljon tästä sai kiinni ja tasoja on monenlaisia. Jään miettimään omaa tulkintaani tästä, mutta ihastelen samoin kirjan kantta, joka on paitsi kaunis, myös sisältöön moninkertaisesti sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ledasta tosiaan voi kirjoittaa monesta eri suunnasta ja näkökulmasta. Oli myös mielenkiintoista, että tämä oli tyylillisesti niin erilainen kuin Muodonmuuttoilmoitus, vaikka temaattisesti on juuri sitä hyvää samaa, jota Kaajalta odotinkin.

      Hyvin sanottu tuo, että kansi on "sisältöön moninkertaisesti sopiva." Just niin. Onnistuneimpia kansia, mihin olen viime aikoina törmännyt.

      Poista
  3. Tässäpä todella hämmentävän kuuloinen kirja, joka vaikuttaa olevan potentiaalisesti nerokkaalla tavalla "jotakin aivan muuta". Tämähän menee suoraan lukulistalle. Kiitokset erinomaisesta ja mielenkiintoantureita kutittelevasta analyysista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että Leda hyppäsi lukulistallesi. On kyllä monestakin syystä hyvin tutustumisen arvoinen tapaus ja edustaa kaikkinensa juuri sellaista kirjallisuutta, josta itse eniten innostun.

      Poista
  4. Tämä oli mainion ironinen ja sarkastinen - ja hauska. Hyvin siisti Muodonmuttoilmoitukseen verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muodonmuuttoilmoitus oli enempi nopeasti räjähtävä pommi, kun taas Ledassa pommilla on pitempi sytytyslanka. Räjähdys, kun se tulee, on kyllä mitä hienoin.

      Poista
  5. Myyttien mukaileminen ja tuominen nykypäivään voi olla hyvinkin kiinnostavaa. Kertojaratkaisu ja metafiktio kuulostavat hiukan haastavilta, mutta voisi tähän tutustua. Ihailen edelleen tapaasi kirjoittaa (en muista, olenko sitä tullut koskaan sanoneeksi, mutta aina luettuani blogiasi tulee sellainen olo, että mitäpä sitä meikäläinen raapustelee, kun toiset oikeasti osaavat kirjoittaa kirjallisuudesta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hanna, jokainen kirjoittaa tavallaan. Omatkin kirjoitukseni ovat keskenään kovin erilaisia ihan siitä luetusta kirjasta riippuen runoista kirjoitetuista teksteistä nyt puhumattakaan. Kiitos!

      Ledan lukeminen ei vaadi mitään erityistä myyttitietämystä, joten voin tätä kyllä hyvillä mielin suositella. Teos on myös vahvasti kiinni juuri tässä päivässä.



      Poista
  6. Mielenkiintoisesti kirjoitettu yhä valitettavan ajankohtaisesta aiheesta. Lukulistani on aivan ylitsevuotava mutta oli pakko napsauttaa tämäkin varaukseen. Kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Leda pääsi listallesi. Itse laitan aina kiinnostavia kirjoja korvan taakse. Onneksi mulla on niin iso korva, että sen taakse mahtuu loputtomiin. :D Tosiaankin tämä Leda osuu kyllä aikamme hermoon.

      Poista
  7. Kuulostaa kummallisen, kammottavan ja hupaisan sekoitukselta. Kirjablogien lukeminen on kyllä mahtavaa! Taas kirjailija, josta en ollut ennen kuullutkaan. Laitanpa minäkin (myös ison) korvani taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Tuulevi, että sullakin on isot korvat. Ne on kyllä ihan kauhean hyödylliset tässä lukuharrastuksessa. :) Olen itsekin löytänyt blogeista monia kirjoja, joista en aiemmin ollut edes kuullut ja vaikka niitä ei itse lukisikaan on aina mukavaa tietää niiden olemassaolosta.

      Poista
  8. Minullapa on mennyt tällainen kirja kokonaan ohi. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja on aina hienoa, kun kirja on tahattomasti ikään kuin kannanotto tai puheenvuoro johonkin ajankohtaiseen asiaan, kuten tuot hienosti ilmi. Kirjallinen rokokoo on muuten superhieno termi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan sattui nyt yhteen Ledan lukeminen ja tuo eräs oikeudenkäynti, jolloin ne rupesivat täsmäkommunikoimaan keskenään. Jos et ole lukenut Anu Kaajaa, niin suosittelen vahvasti. Olen edelleen hyvin innostunut myös hänen novellikokoelmastaan Muodonmuuttoilmoitus, joka ilmestymisvuonnaan noteeraattiin myös Hesarin esikoispalkintokisassa. Se on vallan hulvaton. Kiitos termikiitoksista!

      Poista
  9. Patonkien joukkoraiskaus? Ai kauhia, en tiedä miten päin nyt olisin :D

    Tyylikäs kirjoitus jollakin unenomaisella tavalla kiinnostavasta kirjasta, josta en tietenkään ollut kuullutkaan aiemmin. Kantta tuijottelin aikani, se on kaunis, mutta toi pikasilmäyksellä mieleeni lonkeropullon etiketin. Ehkä alitajuisesti kaipaan tuota voimajuomaa, vaikka en kyllä tietoisesti koe kaipaavani. :D

    Itse Ledasta on paha mitään sanoa, kun en tosiaan ole lukenut. Voisin kyllä kuvitella sen lukevani, mutta ehkä enemmänkin kielensä kuin tarinansa takia. Ja niin, oikeastaan myös siksi että tällainen kirja voisi haastaa kaikenlaisiin tulkintoihin.

    Joskus - ehkä useinkin - pelkään, että tulkitsen kirjoja ja kirjallisuutta jotenkin "väärin", vinoutuneesti. Minun täytyy usein muistuttaa itseäni, että lukijana minulla on oikeus tulkita lukemaani, miten sattuu. Ihan sama, mitä kirjailija on tarkoittanut: sitä minun ei tarvitse pohtia. Minulle siis toisinaan tulee ns. huonon itsetunnon kausia lukijana. Oikeastaan nytkin on sellainen päällä lukiessani sitä Hanya Yanagiharan mammuttia, jota en vissiin koe niin kuin "pitäisi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, mun mielestä sun kirjoituksissa on hyvin kiinnostavaa just se, että luet, miten luet oli se sitten oikein tai väärin. Tosin ei väärin lukemista oikeastaan ole olemassakaan, mutta on lukemista, joka ei tapahdu ilmeisimmällä tavalla tai tapahtuu toisin kuin mitä teos itse tuntuisi syöttävän. No, kenelle sitten syöttää mitäkin.

      En ole uskaltanut aloittaa tuota Yanagiharan mammuttia, kun olen niin monelta kuullut, että se on loputtoman surullinen. Päättelisin vienosti, että sulle se ei ole sitä ja arvaas vaan, alkoiko nyt kiinnostaa. Taidan odottaa nyt kuitenkin suomennosta, vaikka mulla se enkuksi onkin.

      Tämä on muuten aika jännä juttu, että jollakin tapaa kirjassa on sisäänkirjoitettuna joku näkemys siitä itsestään. Kuinka paljon se sitten on kirjassas ja kuinka paljon lukijassa ja miten se lukijassa syntyy. Esim. tämän Ledan suhteen uskoisin, että olen aika lailla ideaalivastaanottaja, koska jo lähtökohtaisesti tämän tyyppinen feministinen viekoittelu on minusta kiinnostavaa. Tosin kirjassa on myös paljon muita aspekteja ja kieli on vallan hurmaavaa kaikessa mennytaikamaisuudessaan.

      Poista
  10. Kirja vaikuttaa erittäin hämmentävältä, mutta samaan aikaan myös mielenkiintoiselta. En ole koskaan kuullutkaan tästä teoksesta, enkä tunne Kaajan tuotantoa muutenkaan entuudestaan. En osaa sanoa, tulenko tarttumaan tähän, mutta pistän sen korvan taakse mahdollista innostusta odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten todettua, niin korvan taus on hyvä paikka. Sieltä kun rupeaa kaivelemaan, niin rysähtääkin esiin aikamoinen pino teoksia mulla ainakin. :D Tämä ei tosiaan ole sieltä ilmeisimmästä päästä, mutta erittäin mainio kokonaisuus.

      Poista
  11. Ihana kansi!
    En tiedä miten päin olisin, kun ajattelen ihmisiä, jotka tekevät toisille pahaa sanoilla tai teoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa ja sitä porukkaa riittää ja tuntuu, että ovat vaan lisääntymään päin.

      Poista
  12. Erikoisen oloinen kirja, josta kuulin vasta nyt. Kirjailijakin on minulle uusi tuttavuus. Kiinnostuin hänen novellikokoelmastaan juttusi perusteella. Sieltä voisin kokeilla ainakin muutamaa novellia, sillä niitä ei mitenkään hirmuisesti vielä ole kertynyt novellihaasteesi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muodonmuuttoilmoitus on mulla ehdottomien kirjojen sarjassa, johon pääsevät vaan ne, jotka olen lukenut ja joista olen suuresti viehättynyt. Siinä on hurja draivi. Tämä Leda taas on toteutettu hyvin eri tavalla, mutta hyvin kiinnostavasti tämäkin.

      Poista
  13. Tämä kuulostaa erikoiselta juuri sillä tavalla että päätin jo Ledan katalogissa huomatessani sen ohittaa. Muodonmuuttoilmoituksessa oli oma viehätyksensä mutta se ei silti ollut ihan minun juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Krista, kuljet juuri onnesi ohi. Vilkuttelen kun katselen, miten ohitat Ledan. Kiikarilla näen, että määränpäässäsi on iso kasa kirjoja odottamassa. :D

      Poista
  14. Kirjan kansi on kyllä kaunis! Sisältö ei sen sijaan houkuttele sitten yhtään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät kannesta. Meillä taitaa sun kanssa olla aika erilainen lukumaku. :D

      Poista
  15. Miten virkistävän erilaisen oloinen kotimainen kirja, pitää ehdottomasti laittaa lukulistalle! En tiedä miten, mutta sain viime vuoden yliedustetusta kotimaisesta niin tarpeekseni, etten nyt ole pariin kuukauteen enää suomalaisiin osannut tarttua, ehkä ne iänikuiset sukupolvi- ja sotakuvaukset viimein saivat aikaan yliannostuksen täälläkin, ja nyt jostain syystä ainakin hetkellisesti hapuilen vain erilaisuutta käännösten parista. Mutta onhan sitä kotimaisessakin, kun vain osaa katsella oikeaan suuntaan! Ja jos jostain sitä suuntaa pitäisi etsiä, niin ehkäpä juurikin täältä sinun blogistasi, luet niin paljon ja virkistävän monipuolisesti, että vinkkien saaminen on taattu. Naputtelinpa nyt tämänkin suoraan kirjaston varauslistalle, ihan "pieni" vain tuo luettavien konkreettinen pino jo yöpöydällä nyt, saa nähdä milloin oikeasti on tämän vuoro. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tämä ei ole realismin hengessä kirjoitettu traumaattinen sotamuistoihin kurkotteleva sukupolvitarina. Tosin nekin on ihan ok, mutta hienoista yliannostusta olen minäkin ko. kuvausten suhteen alkanut kokea. Eiköhän ne sitten taas iske paremmin, kun ottaa niihin vähän etäisyyttä välillä. :D

      Mulle Anu Kaaja on niitä kirjailijoita, jonka uusi teos on suuri tapaus. Innostuin niin mahdottomasti Muodonmuuttoilmoituksesta, että sen jälkeen olen ollut jännityksessä, että mitäköhän Kaajalta seuraavaksi tulee ja tuli sitten tämä Leda. Tuli enemmän kuin uskalsin edes odottaa.

      Kotimaisessa on minusta hienoa liikehdintää ollut nyt viime vuosina. En lähtökohtaisesti ole niinkään kotimaisen kirjallisuuden lukija, mutta viime aikoina on tullut monta mehukasta yllätystä ja onhan se (nootti itselleni) vähän tyhmää olla tutustumatta oman maansa kirjallisuuten. Silti kaipaan aina välillä lukea englanniksi jotain ihme kirjoja, joista juuri kukaan ei ole kuullutkaan. Eli tässä on myös se, että koen tukahduttavuutta, jos luen vaan niitä samoja kirjoja, jotka ovat blogeissa muutenkin paljon esillä.

      Sama juttu pinon suhteen. Nykyisin palautan surutta kirjastoon lukemattomiakin kirjoja ja mietin niiden lukemista sitten joskus myöhemmin.

      Poista
  16. Ohhoh, kuulostaapa herkullisen leikittelevältä! Sovin juuri itseni kanssa, etten lainaa kirjastosta nyt vähään aikaan muuta kuin jo varattuina olevat teokset, kun ne joskus saapuvat ja luen niitä kuuluisa oman hyllyn lukemattomia, mutta taisitpa pistää sen lupauksen uusiksi. Kiitos bloggauksestasi, mutten tämä olisi voinut mennä minulta kokonaan ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno päätös. Päätökset on tehty rikottaviksi ainakin omalla kohdallani. Yritän pysytellä pois kirjastosta, etten sorru. Varauksiakin on vino pino ja samaan aikaan toivon, että tulisivatpa jo ja toisaalta pelkään, että tulevat, kun on niin paljon luettavaa jo muutoinkin.

      Leda ei kannata ohittaa. On se sellainen tapaus. :D

      Poista
  17. Tämä kuulostaa nyt niin mielenkiintoiselta, että se on ihan pakko jostain hankkia luettavaksi. Vaikka en minä kyllä ihan tuon tasoiseen analyysiin sen suhteen sitten pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Analyyseistä viis, pääasia että luet ja vielä mukavampaa, jos tykästyt. Sanoisin, että tässä on ripaus ranskalaisuutta ja sinähän olet ranskalaisen kirjallisuuden ystävä, joten "ennuste" on hyvä. :D

      Poista
  18. Kovin tunnen itseni tietämättömäksi, kun vanhana Ateenan oppaana en ollut Ledasta kuullutkaan. Nimi oli tuttu ainoastaan Robert Galbraightin etsivä Striken nimenä, ehkä silläkin on tarkoituksensa!
    Riemastuttavalta kirjalta vaikuttaa, enkä olisi tästä mitään ilman juttuasi tiennyt. Onko neidonryöstö muodissa, eikös se ollut myös Riku Korhosen viimeisimmän viitekehys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on hieman merkillistä, että olen onnistunut opastamaan turisteja ilman tietoa Ledasta. :D Tämä on tosiaankin riemastuttava kirja, joka sopisi mainiosti teidän lukupiiriin. Herättää varmasti ajatuksia.

      Erottaisin toisistaan neidonhäpäisyn ja neidonryöstön. Korhosella oli nimenomaan tuota jälkimmäistä. Aikamoinen pläjäys olikin.

      Poista
  19. Oletpa kirjoittanut tästä mainiosti, ja upeaa että kirja on herättänyt paljon kiinnostusta kommenttien perusteella. :) Hyvä huomio tuo ajankohtaisuus. Ihailen aina, kun joku osaa kirjoittaa hauskasti ja samalla fiksusti herätellen ja haastaen ajatuksia, ja tämä kirja oli juuri sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leda on kyllä kirja, joka jää pitkäksi aikaa mieleen ja siinä riittää kiinnostavia juttuja useammallekin lukukerralle. Kevään kova kohauttaja!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä