Siirry pääsisältöön

Tabu kantaa hyllynlämmittäjiä

Kuinka usein menet kirjakauppaan ajatellen: ostanpa muutaman kirjan, jotka laitan hyllyyn odottelemaan, josko niiden vuoro joskus tulisi? Itse en ole tehnyt niin koskaan, vaan jokainen ostamani kirja on ollut ns. pakko saada. Siksi onkin kummallista, että joka vuosi hyllyyn kertyy yhä uusia teoksia, jotka saavat kaikessa rauhassa pitää kirjahyllyjäni lämpimänä ilman että häiritsisin niiden rauhaa ryhtymällä lukemaan niitä.

Ongelmaan on onneksi ratkaisu tai ainakin osaratkaisu. Sen nimi on hyllynlämmittäjähaaste, jonka lanseerasivat ensimmäistä kertaa vuosi sitten Sivumennen-podcastin vetäjät Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen. Keräsin innolla 12 kirjaa ja olin varma, että ne nyt ainakin tulisivat luettua, kun ne on ihan haasteeseen mukaan otettu. Vaan kuinkas kävi? Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta meni sentään vähän siihen suuntaan, sillä valitsemistani kirjoista sain viime vuoden aikana luetuksi kuusi.

Hyllynlämmittäjän tittelistään joutuivat vuonna 2017 luopumaan:

Linn Ullmann: Siunattu lapsi (klik)
Yukio Mishima: The Sailor who fell from Grace with the Sea (klik)
Osamu Dazai: No longer human (klik)
Don DeLillo: Putoava mies (klik)
Cristina de Stefano: Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa (klik)
Rosa Montero: The Delta Function (klik)

Niin DeLillo-fani kuin olenkin lukemistani hyllynlämmittäjistä potin räjäytti Yukio Mishiman The Sailor who fell from Grace with the Sea.

Hyllynlämmittäjästatuksestaan pitivät kynsin ja hampain kiinni seuraavat:

Svetlana Aleksijevits: Tsernobylistä nousee rukous
Samantha Harvey: The Wilderness
Christa Wolf: Kassandra
Eimear McBride: A Girl is a Half-Formed Thing
Vladimir Nabokov: Invitation to a Beheading
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Näistä kuudesta lukemattomasta tein pesämunan tälle vuodelle ja valitsin niiden seuraksi kuusi uutta teosta, jotka ovat:

Timo K. Mukka: Tabu
Imogen Binnie: Nevada
Susan Sontag: Musta aurinko (joka samalla on yksi uskollisimmin hyllyjäni lämmittänyt teos)
Clarice Lispector: Passio
Marina Abramovic: Walk Through Walls
Chris Kraus: Torpor


Ihmisen lukumieli on totta tosiaan kummallinen, sillä vaikka en onnistunut lukemaan Munron teosta Viha, Ystävyys, rakkaus koko vuoden 2017 aikana, aloin lukea sitä heti 1.1.2018. Sittemmin olen jo lukenut sen loppuun, joten enää ei ole kuin 11 hyllynlämmittäjää jäljellä. Helppo nakki (ainakin tässä vaiheessa vuotta).

Kommentit

  1. Wolfin Kassandra on yksi parhaita kirjoja, jonka olen lukenut (ja olen lukenut kohtuullisen monta kirjaa). Olisi todella kiva kuulla, mitä mieltä olet siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin paljon Wolfin Erään naisen elämästä ja myös hänen Medeiansa olen lukenut ja erinomaiseksi todennut. Olen aika lailla varma, että myös Kassandra tulee olemaan elämys.

      Poista
  2. No enpä ole lukenut näistä kuin Mukkaa (paitsi jo lukemistasi Dazain) ja Tabunkin niin kauan sitten, etten enää muista muuta kuin, että pidin. Odottelen arviotasi :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin nyt ensihätään Lispectorin Passion, koska oli sellainen tunne, että haluan nyt lukea näistä valitsemistani kirjoista ensimmäiseksi juuri sen. Toivottavasti Tabunkin kanssa tulen tutuksi vuoden kuluessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e