Suhtaudun varsin epäluuloisesti kirjojen kansiin kirjoitettuihin mainosteksteihin ja myönnän hieman naureskelleeni, kun luin Lisa Hallidayn romaanin Asymmetry kannesta sanat "A book unlike any you've read". Näinköhän, ajattelin.Tällä kertaa kehusanat kuitenkin pitivät paikkansa. Asymmetry on vallan erikoinen kirja, enkä tosiaankaan ole lukenut aiemmin mitään vastaavaa. Se on nimensä mukaisesti (pinnalta?) erittäin epäsymmetrinen teos, joka jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen (Folly) kertoo vanhemman mieskirjailijan ja nuoren naisen suhteesta, toinen osa (Madness) amerikanirakilaisesta Amar Jaafarista, jonka matkanteko pysäytetään Heathrow:n lentokentällä. Kolmannessa osassa palataan ensimmäisen osan mieskirjailijaan (Ezra Blazer's desert island discs).
Asymmetryn kohdalla ei tarvitse pelätä, että tulisi paljastaneeksi sen juonen. Sen sijaan tästä teoksesta kirjoittaessa relevantti ongelma on, kuinka paljon paljastaa siitä, miten teoksen keskiosa liittyy / ei liity sen alku- ja jälkiosaan. Ensivaikutelma on, että keskiosalla ei ole mitään tekemistä romaanin alku- ja loppuosan kanssa, mutta asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Mielessäni on pari aavistelmaa, mistä voisi olla kyse, mutta spoilaamisvaaran vuoksi en voi kertoa näistä pohdiskeluistani enempää. Asymmetryä on ehdottomasti paras lähteä lukemaan ilman ennakkotietoja ja -käsityksiä. Kun on lukenut puolet teoksen kakkososasta voi välillä käydä katsomassa peilistä, että minkälainen ilme naamalla on.
Edellä esitetyistä syistä johtuen tyydyn kertomaan pelkästään teoksen ensimmäisestä osasta, joka onkin aihekäsittelynsä puolesta teoksen mielenkiintoisin.
Hallidayn kuvaus vanhemmanpuoleisen, Pulitzer-palkitun mieskirjailijan Ezra Blazerin ja nuoren naisen, Alicen, välisestä suhteesta on vahva feministinen statement. Ezra omaa kaikki valkoisen heteromiehen oikeudet ja arvostuksen, ja on vielä kaiken päälle melkoinen häntäheikki, kun taas Alicella ei ole muuta kuin nuoruutensa. Epäsymmetria on siten myös Ezran ja Alicen parisuhteen vallitseva tila.
Asymmetry hämmentää heti alusta alkaen ja lukiessani pääni yläpuolella heiluu vähän väliä kupla, jossa lukee: Mitäh? Tekstin yllätyksellisyys muistuttaa Muriel Sparkin romaania The Driver's Seat, jossa niin ikään vastaan tulee mitä kummallisimpia käänteitä ja sattumuksia.
Suhteessaan Ezraan Alice on kuin koiranpentu, joka juoksee, istuu ja hyppii, kun isäntä käskee. Asymmetryssä Alice on suhteessaan Ezraan todellakin kuulun kaimansa mukaisesti ihmemaassa. Epäsymmetria ulottuu teoksessa kuitenkin vielä syvemmälle, jonka Halliday tuo esiin intertekstuaalisten viitteiden kautta. Alice esimerkiksi lukee Camus'ta ja alleviivaa tämän romaanista The First Man löytyvät sanat: "when I was very young, very foolish, and very much alone ... you paid attention to me and, without seeming to, you opened for me the door to everything I love in the world."
Eikö Alice ymmärrä, että hän on pelkkä palikka Ezran pelissä? Vai olenko minä kyyninen lukija, joka en usko Alicen ja Ezran väliseen rakkauteen? Vai pitäisikö edellä mainitussa kohdassa nauraa? Tämäntapainen tulkinnallinen epävarmuus on ominaista Hallidayn romaanille. Se sisältää jatkuvasti mahdollisuuden tulkita luettua usealla eri tavalla ja en osaa päättää mikä tapa olisi ns. oikea ja juuri tämä seikka tekee Asymmetrystä erittäin kiinnostavan teoksen.
Halliday leikkii kirjallisuuden ikonisempien tekijöiden kanssa. Oma suosikkini oli seuraava Tshehovin kuuluisan lauseen uudelleenkirjoitus kysymysmuotoon:
If there's a defibrillator hanging on the wall in the first chapter, in a later chapter must it go off?
Asymmetryn luettuani en oikein osaa sanoa, mitä olen tullut lukeneeksi, mutta siitä ei ole epäilystä, etteikö Hallidayn romaani olisi riemastuttava tavalla, joka jättää lukijan kutkuttavan uteliaisuuden valtaan. Asymmetry on viisas ja fiksu romaani, joka uskaltaa haastaa lukijansa salaisuuksiaan helpolla paljastamatta.
Lisa Halliday: Asymmetry
275 sivua
Granta (2018)
Liitän Asymmetryn kokeellisen kirjallisuuden #kokkir-haasteeseen, koska Halliday kyseenalaistaa romaanille tyypillisen temaattisen ja rakenteellisen yhtenäisyyden
Tämä on mulla juuri lainassa. En muista, missä tähän törmäsin, mutta alkoi jostain syystä kiinnostaa ja nyt sun tekstin jälkeen kiinnostaa vielä enemmän. En ollut tajunnut, että on selvästi kokeellinen - kirjan kansi on jotenkin liian viehättävä ja helppo :D
VastaaPoistaKiva sit kuulla, mitä mieltä olet, jos päädyt tämän lukemaan.
PoistaTässä kirjassa kokeellisuuskin on ihan omanlaistaan :D
Suomennosta sitten vaan odottelemaan ☺. Taas sellainen hyrinä, että voisi olla minun kirjani. Haloo kustantamot!
VastaaPoistaJoo en tajua mikä noita kustantamoja vaivaa, kun ne suomentaa niin vähän tällasia tosi kiinnostavia kirjoja 😅
Poista