sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille

Tommi Tabermann (1947-2010) ei esittelyjä kaipaa. Hän on suomalaisen eroottisen runouden itseoikeutettu pappi. Hänen tuotannostaan poimitut lainaukset ovat naistenlehdissä yhtä yleisiä kuin Risto Rasan tiskaava toukka.

Ruusuja Rosa Luxemburgille on Tabermannin esikoiskokoelma vuodelta 1970. Siinä eroottiset viittaukset ovat useimmiten vielä nuppuisia - ikään kuin varovaista esileikkiä kohti sitä, mitä myöhemmin tuleman pitää. Suorempiakin eroottisia leikittelyjä kokoelmasta toki löytyy.

Tänä iltana teet lihastasi
                               kirkon
Minun sadetakkisen pappini
                               kulkea edestakaisin.


Ruusujen runominä on aamuyön yksinäinen kotiinpalaaja kylmien valojen kaupungissa. Mahdollisuus toisen ihmisen edes hetkellisesti tarjoamaan turvaa tuottavaan lämpöön on mennyt. Maailman vieraus ja sen vaatimukset tuntuvat kipuna, jolle ei suo lohtua edes Tuomari Nurmion tutuksi tekemä taksin katolla vilkkuva valo.

Sentimentaalista? Ehkä sitäkin, mutta ennen kaikkea haikeaa ja surumielistä tavalla, joka on sukua Pentti Saarikosken alastomimmille kuvauksille ihmisen hauraudesta, perimmäisestä yksinäisyydestä sekä ulkopuolisuudesta. Runominä on Sisyfos, joka ei jaksaisi kantaa elämän sille kasaamaa kiveä.

Ruusujen maailma on vielä on aikaa -maailma, josta Juice Leskinen lauloi vuosikymmenen Tabermannin kokoelman ilmestymisen jälkeen osuvasti biisissä Myrkytyksen oireet. ”Kuule istuta vielä se omenapuu / vaikka tuli jo tukkaasi nuolee / vaikka huomenna saaste jo laskeutuu / vaikka huomenna aurinko kuolee.”

Lenin-viittauksineen ja Rosa Luxemburgeineen Ruusuja kytkeytyy 70-luvun vasemmistolaisuuteen ja siinä voi kuulla kaikuja Agit Propin laulujen sanoituksista. Vaikka Tabemann nykyisin tunnetaan parhaiten eroottisesta runoudestaan, joka on pehmeää kuin Saden Smooth operator, on Ruusuja ennen muuta runoutta maailmaan heitetystä ihmisestä.

Metaforisella tasolla runominä kulkee pitkin yhden pakkasyön jäädyttämää jäätä, joka pitää pelottavaa ääntä hänen askeltensa alla. Toivon aspekti on runoissa kuitenkin käsinkosketeltava. Vielä on aikaa, vielä on mahdollista. Vielä muutaman hetken on avoinna ovi, jonka kautta maailman voisi ohjata kohti inhimillisempiä kehityskulkuja.

Ruusut ovat tässä kokoelmassa punaistakin punaisempia ja niiden punaisuus huipentuu Rosa Luxemburgille ojennettuun kimppuun. Punainen ei ole vain väri, vaan myöe elämä, veri ja maailmankatsomus.





Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille
57 sivua
Gummerus (2011/1970)







1 kommentti:

  1. "Vielä muutaman hetken on avoinna ovi, jonka kautta maailman voisi ohjata kohti inhimillisempiä kehityskulkuja." Taas ajattelin, että miten mielelläni lukisin sinun kirjoittamaasi kirjaa, runoa- tai proosaa!

    Mutta asiaan: Tabermannia olen aina vierastanut. Ei edes nuorena purrut. En tiedä johtuneeko siitä, että erotiikka on alue, josta on todella vaikea kirjoittaa niin, ettei tuntisi itseään tirkistelijäksi. Mutta ehkä tämän kirjan saattaisin jopa lukea, kiitos sinun 👍.

    VastaaPoista