Olen aiemmin lukenut Kätlin Kaldmaalta romaanin Islannissa ei ole perhosia, josta totesin, että siinä on paljon hyvää, mutta jotakin puuttuu tai kenties jotakin on liikaa.
Pieni terävä veitsi on novellikokoelma ja kuten Kaldmanin romaani myös se jätti tunteen, että on monia kiinnostavia, kokeellisuuteen niin typografian kuin kielenkin osalta taipuvia esitystapoja, mutta "se juttu" puuttuu ja kokonaisuus on levoton. Ei niin kuin tuhkimo, vaan salatun seinän taakse jäävä hahmo, joka ei kerro nimeään.
Kaldmaa käyttää hänelle tyypilliseen tapaan satujen kuvastoa ja maagisen realismin elementtejä. Myös realistisemmissa novelleissa ollaan vähän ikään kuin reaalimaailman vieressä. Tämä on kiinnostavaa, mutta samanaikaisesti sillä tapaa epämääräistä, että tarttumapintaa ei synny.
Novelleissa ’Uuden ajan lapsi ’ja ’Professori Veidemannin tähtihetki’ typografiaa käytetään kerrotun tehostamiseen. Typografiset ratkaisut eivät kuitenkaan tuo näihin novelleihin varsinaisesti mitään uutta, vaan ne vahvistavat sanoin kerrottua sen sijaan, että ne asettuisivat rikastuttavaan kommunikaatioon kerrotun kanssa.
Kokoelman niminovelli Pieni terävä veitsi kertoo Danger-nimisestä tytöstä, joka tapaa pojan nimeltä Nikas. Dangerin ja Nikasin välisen dialogin lukeminen synnyttää tunnelman, joka voisi olla kotoisin Harold Pinterin näytelmistä.
"Entä kalat? Menevätkö nekin virran mukana?
Voinko kysyä yhden asian?
Miksi kysyt. Sinähän kysyt koko ajan.
Miksi sinä tulit tänne?
Tänne ylös vai tälle saarelle?
Tälle saarelle.
Minä vain. Halusin. Täällä piti olla toisenlaista.
Millä tavalla toisenlaista?
Toisenlaista vain. Ja vihreämpää.
Ja onko sitten?
On. Toisenlaista. Ja vihreämpää. Varsinkin täällä ylhäällä.Täällä on kuin astuisi toiseen maailmaan. Onko täällä syksyllä sieniä?
Mitä sieniä? Niin kuin herkkusieniä vaikka?"
Kaldmaan novelleja on siinä mielessä ilo lukea, että hänen kielensä ja kerrontansa sisältävät monia pieniä - ja väliin suurempiakin - yllätyksiä. Tekstin rytmiä rikotaan harkitusti. Mutta silti. Jokin vieraus näiden novellien ja minun välilleni jää.
Voinko kysyä yhden asian?
Miksi kysyt. Sinähän kysyt koko ajan.
Miksi sinä tulit tänne?
Tänne ylös vai tälle saarelle?
Tälle saarelle.
Minä vain. Halusin. Täällä piti olla toisenlaista.
Millä tavalla toisenlaista?
Toisenlaista vain. Ja vihreämpää.
Ja onko sitten?
On. Toisenlaista. Ja vihreämpää. Varsinkin täällä ylhäällä.Täällä on kuin astuisi toiseen maailmaan. Onko täällä syksyllä sieniä?
Mitä sieniä? Niin kuin herkkusieniä vaikka?"
Kaldmaan novelleja on siinä mielessä ilo lukea, että hänen kielensä ja kerrontansa sisältävät monia pieniä - ja väliin suurempiakin - yllätyksiä. Tekstin rytmiä rikotaan harkitusti. Mutta silti. Jokin vieraus näiden novellien ja minun välilleni jää.
Kätlin Kaldmaa: Pieni terävä veitsi (valikoima novelleja)
220 sivua
220 sivua
Väike terav nuga (2014)
Suomentanut Outi Hytönen
Kustantamo S&S (2025)
Suomentanut Outi Hytönen
Kustantamo S&S (2025)
Kommentit
Lähetä kommentti