Klassikkohaaste - Carson McCullers: The Member of the Wedding

"I feel just exactly like somebody has peeled all the skin of me." 

Jos olet klassikkopoliisi lopeta lukeminen tähän. Tämä ei ole pyyntö, vaan käsky. Myönnän, että haasteeseen valitsemani The Member of the Wedding (1946) ei ole klassikko tämän termin perinteisimmässä mielessä, mutta ns. moderni klassikko joka tapauksessa.

Amerikkalainen kirjailija Carson McCullers (1917-1967) tunnetaan parhaiten ns. syvän etelän kirjailijana. The Member of the Wedding  (1946) edustaa hänen tuotantonsa vähemmän tunnettua puolta. McCullers debytoi vuonna 1940 romaanilla The Heart is a Lonely Hunter. Heti seuraavana vuonna häneltä julkaistiin teos Reflections in a Golden Eye. Member of the Weddingiä saatiin odottaa seuraavat viisi vuotta. Tosin tämän viiden vuoden aikana McCullers kirjoitti myös pienoisromaaniaan The Ballad of the Sad Café, joka on julkaistu kokeolmassa The Ballad of the Sad Café: The Novels and Stories of Carson McCullers (1951).

McCullersin teosten nimet luovat vahvoja tunnelmia, ne saavat ilman väreilemään etelän kuumuutta. Poikkeus joukossa on The Member of the Wedding - McCullersin tuotannon omanlaisensa musta lammas - jonka nimestä ei löydy muiden hänen teostensa kaltaista vahvaa latausta, mutta kun teosta alkaa lukea heti ensimmäisellä sivulla McCullers heittää koukun, joka iskeytyy lukijaan.

"The world seemed to die each afternoon and nothing moved any longer. At last the summer was like a green sick dream, or like a silent crazy jungle under glass."

Kesä. Kesän kuvottava kuumuus. Kuumuuden vankila. "Vihreä sairas uni." 

Romaanin päähenkilö on 12-vuotias tomboy Frankie, jonka veli on menossa naimisiin ja jonka häiden Frankie uskoo muuttavan elämänsä.

Frankie elää lapsuuden rajalla. Siinä kohdin, jossa alkaa jo olla tuskastuttavaa, kun ei tapahdu. Tapahdu mitä? Tapahdu jotakin. Tapahdu muutos samanlaisina toistuviin päiviin. Tapahdu jotakin suurta ja mullistavaa. Veljen tulevista häistä kurottuu kohti Frankietä pelastusköysi, johon hän innokkaasti ja toiveikkaana tarttuu. Ongelmana on, että pelastusta tarjoava köysi on Frankien mielikuvituksen tuotetta.

Frankie viehättyy, rakastuukin, ajatukseen veljestään ja tämän tulevasta vaimosta hänen pelastajinaan kotikylän tylsästä elämästä. Hän uskoo näiden ottavan hänet mukaansa elämäänsä, matkustamaan paikasta toiseen, elämään seikkailun täyteistä elämää. 

Frankie kokee olevansa toiseutettu, porukoihin kuulumaton ja veljestä ja tämän vaimosta tulee hänelle yhteenkuuluvaisuuden yksikkö, me, johon hän myös itse tulee kuulumaan. 

"She [Frankie] was an I person who had to walk around and do things by herself. All other people has a we to claim, alla other except her."

- - -

"[a] thought and explanation suddenly came to her, so that she knew and almost said aloud: They [Frankien veli ja hänen vaimonsa] are the we of me."

Ajatus me-joukkoon kuulumisesta muuttaa Frankietä perustavalla tavalla ja hän alkaa käyttää itsestään uutta nimeä F. Jasmine. Hän on uusi, hän on osallinen, mutta hän on sitä vain toiveissaan. Myöhempien pettymysten myötä Frankie/F. Jasmine ottaa käyttöönsä taas uuden nimen. Hänestä tulee Frances. 

McCullers iskee suoraan yksinäisyyden sydämeen tavalla, joka muistuttaa Edward Hopperin maalauksesta The Nigfhthawk. Frankien ympärillä on ihmisiä. On isä, on taloudenhoitaja Berenice, on naapurin 6-vuotias poika John Henry. Frankien äiti sen sijaan on kuollut samana päivänä kuin Frankie syntyi.

Kuulumattomuuden synnyttämä yksinäisyys on kuitenkin tila, jota hänen lähipiirinsä ei pysty lievittämään. Transitiokynnyksellä lapsuudesta teini-ikään avautuu uusi horisontti. Lupaus uudesta yhteydestä, osana me-yksikköä elämisestä, mutta tämän lupauksen sisään on kirjottu toteutumattomuus ja sen mukanaan tuoma uudenlainen tuho. McCullersin kerronnassa suru ja sen luoma epätoivo ovat jatkuvasti läsnä, vaikka paikoin romaani on varsin hauskakin.

Lapsuuden alkaessa jäädä taakse Frankie pohtii identiteettiin ja ihmisyyteen liittyviä peruskysymyksiä. Sitä, miten hän ei voi koskaan olla kukaan muu kuin hän itse. Oman ruumiin rajojen ulkopuolelle ei voi päästä, ei toisen päänsisäisiin ajatuksiin. Myös ajan peruuttamattomuus alkaa hahmottua Frankielle. Kun hetki on mennyt, se ei enää koskaan tule takaisin.

Vahvaksi kuvaksi nousee Frankien valmiiksi pakattu matkalaukku ja siihen liittyvä kokemus siitä, että ei ole olemassa paikkaa, johon Frankie matkalaukkunsa kanssa voisi lähteä.

McCullers, joka itse oli valkoinen, on tunnettu taidokkaasta mustien ihmisten kuvailusta. Yhtä lailla kuin The Member of the Weddingissä kaikuu taustalla toinen maailmansota kulkee tarinassa mukana valkoisten ja mustien väliset suhteet sekä rotuerottelu. Siinä missä elämä pitää ihmistä pihdeissään on tämä mustien ihmisten kohdalla kaksinkertaista.  Berenice toteaa:

"Everybody is caught one way or another. But they done drawn completely extra bounds around coloured people."  

Frankien usein naiivi energia viettelee. Hänen sanoissaan kaikuvat aikuisten puheenparret hänen itsensä aina ymmärtämättä, mikä on niiden tilanteiden todellinen luonne, joissa hän repliikkinsä esittää.

McCullers käyttää romaania yhteenkutovana tehokeinona rakenteellista toistoa. Frankiellä on tavallaan kolme eri persoonaa, joista kullakin on oma nimensä. Frankiek, Berenice ja John Henry muodostavat kolmikon ja myös häiden on tarkoitus olla kolmenvälinen tapahtuma - Frankien veljen, tämän morsiamen ja Frankien itsensä. Lisäksi romaani on jaettu kolmeen osaan.

The Member of the Wedding sisältää huomattavan määrän kerroksia ja viitteitä, joista suuri osa meni varmasti näin ensimmäisellä lukukerralla ohi. Mietiskelin mm. hyvän aikaa, miksi John Henry on niin tuttu nimi kunnes muistin Colson Whiteheadin romaanin Balladi John Henrystä (Otava 2002,  suom. Markku Päkkilä, John Henry Days (2001), jonka pohjalla on amerikkalainen legenda mustasta terästeollisuuden työntekijästä John Henrystä.

Yksi kiinnostava lukutapa olisi tarkastella The Member of the Weddingiä queer-näkökulmasta. Mc Cullers käytti itsestään sanaa invert ja ajatteli, että hän oli syntynyt mieheksi.* Hänellä oli romanttisia tunteita sekä miehiä että naisia kohtaan.  Romaanissa Frankie pohtii, miten kätevää olisi, jos voisi halutessaan vaihtaa sukupuolensa tytöstä pojaksi ja päinvastoin. Teoksessa viitataan myös suoraan sukupuolen korjaamiseen.

"Now this Lily Mae fell in love with a man name Juney Jones. A man, mind you. And Lily Mae turned into a girl. He changed his nature and his sex and turned into a girl. 

McCullersin teokset sopivat erityisen hyvin luettaviksi hikisen kuumeisina kesäpäivinä ja öinä. Näin on myös The Member of the Weddingin kohdalla. Yksi hyvän romaanin tunnusmerkki on, että siitä kirjoittaessa avautuu yhä uusia näkökulmia ja merkityksiä. Tämä on mitä suurimmassa määrin totta tämän McCullersin romaanin kohdalla.

Carson McCullers: The Member of the Wedding
179 sivua
Penguin Modern Classics 2018
(ensijulkaisu 1946)

*Teoksen queer-aspekteista ks. esim. Jen-yi Hsun artikkeli 'Queer Temporalities in Carson McCullers’s The Member of the Wedding', joka on luettavissa myös netistä  https://www.wreview.org/attachments/article/206/Queer%20Temporalities%20in%20Carson%20McCullers%E2%80%99s%20The%20Member%20of%20the%20Wedding.pdf

Tämänkertaisen klassikkohaasteen muut postaukset löytyvät blogista Oksan hyllyltä (oksanhyllylta.blogspot.com)