Nicol Hochholczerová: This Room is Impossible to Eat

En tiennyt Nicol Hochholczerován romaanista etukäteen mitään, mutta sen nimi on sen verran erikoinen ja kutsuva, että halusin tämän kirjan ehdottomasti lukea. Lisäksi kirjailija on slovakialainen ja ei ole ihan jokapäiväistä kauramaitoa lukea slovakialaista kirjallisuutta. Hochholczerován teos kyllä herättää kiinnostuksen slovakialaista kirjallisuutta kohtaan laajemminkin.

Ja mikä parasta This room on Hochholczerován esikoisteos ja häneltä on tämän jälkeen julkaistu muutakin. Elikkäs yksi uusi kirjametsästyksen kohde lisää.

On kokeellista kirjallisuutta, jonka lukeminen on työlästä ja hankalaa, mutta This Room osoittaa, että vaikka kyseessä on kaikkea muuta kuin perinteinen romaani, on sen lukeminen silkkaa riemua, vaikka en - varsinkaan aluksi - ollut juurikaan selvillä, mistä tässä on kysymys.



Hochholczerován romaani on ilmava, paikoin proosarunotyylinen. Tämä on tyylillisesti oiva valinta, sillä jos teos olisi pitkää tekstipötköä olisi tämän teoksen vastaanotto huomattavasti haasteellisempaa (joka toki ei välttämättä olisi huono juttu sekään, mutta ihastuin kovasti tämän romaanin ilmavuuteen ja tilankäyttöön).

Mistä tässä kirjassa on kyse? Epäsuhtaisesta rakkaussuhteesta nyt ainakin. Tereza on 12-vuotias, kun hän tapaa viisikymppisen Ivanin. Romaanin nykytasolla Tereza on 19 ja Ivan 57. Tereza opiskelee taidekoulussa ja Ivan on opettaja ja taiteilija.



Nimi Tereza vie minut Kunderan Olemisen sietämättömään keveyteen ja samalla se nostaa pintaan koko sen ajankohdan, jolloin tuon Kunderan romaanin luin ja sen pohjalta tehdyn elokuvan näin. Syntyy rikas taustamaisema. Terezan ja Ivanin ikäeron vuoksi myös Lolita käy mielessäni ja Humbertin varjo nousee lukemani ylle. Nämä eivät kuitenkaan ole niinkään konteksteja kuin This Roomin herättämiä mielleyhtymiä.

Hochholczerován kieli on nautinnollisen pelkistettyä, sen eteneminen epäkonventionaalista. 



”The next day you say my sweet Hemingway, your writing is so amazing that no one can understand it.”

”But in fact I don’t write anymore. I just spread my legs.”

Kumpikin edellä mainituista lauseita on kirjoitettu omalle sivulleen yksinään.

En oikeastaan tiedä tai edes halua tietää, miten tämä kirja vietteli niin vahvasti puolelleen, vaikka aiheensa osalta se olisi voinut viedä synkempiinkin lammikoihin. Hochholczerován tapa kirjoittaa vaan on niin vastustamaton, että hänen tekstinsä lukeminen tuottaa vahvoja tyydytyksen tunteita.

”[h]ere, eat this, sweetheart, sadness is just hunger in disguise.

But my mum was gone, don’t you get it?

I know, you say, and kiss me the way sardines kiss the inside of their tin …”

Nicol Hochholczerová: This Rooma is Impossible to Eat

Táto izba sa nedá zjesť
Englanniksi kääntänyt Julia ja Peter Sherwood
148 sivua
Parthian Books (2025)