Tekstit

Näytetään tunnisteella Vive la France-haaste merkityt tekstit.

Trikolori liehuu - Vive la France -haasteen koontipostaus

Kuva
Kiitos mainiosta Vive la France -haasteesta  kuuluu Anna minun lukea enemmän -blogin Annamille, joka haasteen lanseerasi. Säännöt olivat yksinkertaiset. Annami haastoi meidät lukemaan ranskalaista kirjallisuutta ja keräämään Ranskan lipun raitoja. 2 kirjaa vastasi yhtä lipun raitaa. Lukemisaika alkoi 3.11.2013 ja päättyi 1.10.2014. Haasteen innoittamana keräsin omasta hyllystäni kasan ranskalaista kirjallisuutta luettavaksi. Käytännössä kävi niin, että omista kirjoistani luin vain yhden: Madame de La Fayetten romaanin Clève'sin prinsessa . Muut haasteeseen lukemani teokset olivat: Irène Némirovsky: Tanssiaiset Irène Némirovsky: David Golder Dominique Sylvain: The Dark Angel Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki Claire Castillon: Kuplissa Hélène Grémillon: Uskottuni Emmanuel Carrère: Valhe Grégoire Delacourt: Onnenkoukkuja Luettuja teoksia kertyi yhteensä 11 eli keräsin kasa...

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja & Valeria Bruni Tedeschi: Linna Italiassa

Kuva
Vietin kauniin kesää ja syksyä sekoittavan iltapäivän Grégoire Delacourtin kanssa parvekkeellani. Koukimme onnea. Minä ja hän sekä Delacourtin romaanin Onnen koukkuja aviopari Jocelyne ja Jocelyn. Että sellainen seurue. Kohteliaisuussyistä jätin Delacourtille kertomatta, että hänen romaaninsa oli minulle kevyt välipala. Okei okei, onhan siinä toinenkin tasonsa, sellainen syvempi, mutta minulle turhan coelhomainen. Nöyrä anteeksipyyntöni kaikille Coelho-faneille. Onneksi mies on niin suosittu, että häntä ei haittaa, jos yksi keski-ikäinen naisenketale ei hänen hienoista sanoistaan innostukaan. Delacourt taisi kuitenkin arvata ajatukseni, sillä hän otti taskustaan jokerin ja iski sen parvekepöydälle. Joimme lisää kahvia ja virkkasimme muutaman isoäidin neliön. Aloin aavistella, että olin tehnyt liian hätäisiä johtopäätöksiä Onnen koukkujen suhteen. Asiaan. Delacourtin romaanin takaliepeessä kehotetaan lukijaa tekemään "listoja asioista, joita hän tahtoo hankkia ta...

Emmanuel Carrère: Valhe

Kuva
"Kun teille tullaan sanomaan, että paras ystävänne, tyttärenne kummisetä, vilpittömin ihminen jonka olette tuntenut, on tappanut vaimonsa, lapsensa ja vanhempansa ja että hän kaiken lisäksi on valehdellut teille kaiken jo vuosikaudet, eikö ole normaalia että luotatte häneen edelleen raskauttavista todisteista huolimatta?" Emmanuel Carrèren Valhe perustuu tositapahtumiin.  Vuonna 1993 ranskalainen Jean-Claude Romand surmasi vaimonsa ja kaksi tytärtään sekä vanhempansa. Valhe on kirjailija Carrèren tapa yrittää saada selkoa, miksi näin tapahtui. Carrèren motiiveissa olin aistivinani jotakin samaa kuin Tiina Raevaraan tavassa käsitellä perhesurmia hänen pienoisromaanissaan Laukaisu . Ehkä kirjoittamalla on mahdollista ymmärtää asioita, joiden ymmärtäminen tuntuu mahdottomalta tai ainakin järjestää omia päänsisäisiä ajatuksiaan käsittelyn kohteena olevasta aihepiiristä. Ennen surmatekoja Romand oli 18 vuoden ajan teeskennellyt olevansa jotakin ihan muuta kuin mitä hän ...

Hélène Grémillon: Uskottuni

Kuva
Kuvittele olevasi kustannustoimittaja. Postiluukustasi alkaa löytyä tekstiä, jota ensin epäilet jonkun kirjailijan lähettämäksi käsikirjoitukseksi. Lähettäjä ei kerro itsestään mitään. Olet ihmeissäsi ja kummissasi ja siinä vaiheessa kun teksti alkaa vaikuttaa juuri sinun historiastasi kertovalta, alat olla myös peloissasi. Kysyt itseltäsi, mistä oikein on kysymys. Alat tehdä omia selvittelyjäsi tekstin antamien vihjeiden perusteella. Et pääse eroon ajatuksesta, että teksti kertoo juuri sinusta. Hélène Grémillonin romaanin 'Uskottuni' lähtökohta on kutkuttava. Kustannustoimittaja Camille Werner alkaa saada postia nimettömältä lähettäjältä. Vähitellen alkaa vaikuttaa yhä enemmän siltä, että tekstit kertovat juuri Camillesta. Mystisen Annien, Loisin ja rouva M:n avulla Grémillon luo valheiden, salailun ja harhaanjohtamisen verkoston, joka paikoin sai minut muistelemaan Clevèsin prinsessaa .  Grémillonin romaanin ongelma on, että se motivoituu melko lailla pelkästään ju...

Claire Castillon: Kuplissa + pohdintaa novellista

Kuva
Claire Castillon tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten novellikokoelmastaan 'Äidin pikku pyöveli' (2007) (Insecte, 2006), joka on myös hänen läpimurtoteoksensa kansainvälisillä markkinoilla ja ensimmäinen Castillonin kirjoittamista novellikokoelmista. 'Äidin pikku pyöveli' on raju ja tabuja ravisteleva teos. 'Kuplissa' (2012) (Les bulles, 2010) Castillon jatkaa todellisuuden rujompien puolien kuvausta. Teos sisältää 167 sivulla 38 pientä tarinaa/novellia. "Iik, kamalaa, en tykkää lukea novelleja", huudahtaa ehkä joku. "Maltahan hetki", vastaan minä. Tämän bloggauksen lopussa esitän yleisempää pohdiskelua novellistiikasta. 'Kuplissa' novellit ovat nopeita leikkauksia ihmisten elämästä. Kurkistuksia tavalla tai toisella omituisten henkilöiden tapaan kertoa elämästään. Usein se, joka on novellin kertoja vaikuttaa jossakin määrin todellisuudentajunsa menettäneeltä. Ihmisten väliset suhteet ovat 'Kuplissa' usein kieroutuneita,...

Madame de La Fayette: Clevès'in prinsessa

Kuva
Päätin jättää hetkeksi nykymaailman taakseni ja aikamatkustaa 1500-luvun ranskalaiseen hovielämään 'Clevès'in prinsessan' seurassa. Osasyynä lukuvalintaani oli myös Paolo Sorrentinon elokuva ' Suuri kauneus ' (La grande bellezza), joka sai minut kaipaamaan taideteoksia, jotka ovat kestäneet aikaa, hiertyneet monissa käsissä ja katseissa, kestäneet vierivät vuodet ja niiden milloin mitkäkin mukanaan tuomat muotisuuntaukset. Yhtenä syynä 'Clevès'in prinsessan' valintaan oli lisäksi se, että viime aikoina olen monessa blogissa törmännyt ilmaisuun, että jokin teos on "hyvin ranskalainen." Mitä on kirjallinen ranskalaisuus? Vastausta tähän kysymykseen ei tietenkään voi löytää minkään yhden teoksen avulla. 'Clevès'in prinsessalla' on kuitenkin vakiintunut paikkansa ranskalaisen kirjallisuuden kaanonissa ja se tarjoaa oivan mahdollisuuden tutustua ranskalaisen kirjallisuuden juuriin jo senkin takia, että sitä on pidetty ensimmäisenä...

Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki

Kuva
Ranskalaisen pääsiäisen kolmas lukukohteeni oli belgialaisen Grégoire Polet'n 'Väreilevä kaupunki' (Leurs vies èclatantes, 2007), joka on Pariisiin sijoittuva mosaiikkimainen taideromaani. 'Väreilevässä  kaupungissa' Polet kuvaa samaa tai melkein samaa hetkeä ja/tai  tapahtumaa usean eri ihmisen näkökulmasta. Polet'n esitystapa on syklinen, kerronta ikään kuin pyörähtelee: kuvaa, poistuu ja palaa taas takaisin. Tästä hyvä esimerkki löytyy heti teoksen alusta, jossa yksi romaanin henkilöistä ottaa kaksi valokuvaa naapuritalon valaistusta ikkunasta. Tämän jälkeen kertoja siirtyy siihen huoneistoon, jonka ikkunaa valokuvissa on kuvattu. Kummastakin kappaleesta löytyvät samat lauseet. "Ensimmäisessä kuvassa, yleisnäkymässä, lamppu palaa. Toisessa, samanlaisessa, se on sammunut." Näin Polet vahvistaa vaikutelmaa siitä, että ensimmäisen ja toisen kappaleen tapahtumahetki on sama.  Väreilevässä kaupungissa' on laaja henkilögalleria ja kirjoit...

Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin

Kuva
Ranskalaisen Emmanuel Carrèren pienoisromaani 'Huviretki painajaisiin' (La classe de neige, 1995) oli ranskalaisen pääsiäisen toinen lukukohteeni. Carrère on yksi Ranskan palkituimmista nykykirjailijoista. Teoksellaan 'Huviretki painajaisiin' hän voitti ranskalaisen Prix Femina - kirjallisuuspalkinnon ja teos on sovitettu myös elokuvaksi, joka taas palkitiin Cannesin elokuvafestivaaleilla. 'Huviretki painajaisiin' kertoo noin 10-vuotiaasta Nicolasista, jonka hänen vanhempansa lähettävät kahdeksi viikoksi hiihtoleirikouluun. Nicolasin leirilaukku unohtuu isän autoon ja heti alusta alkaen poika joutuu tämän vuoksi silmätikuksi. Carrère kasaa uhkaavia pilviä leirikoulun yläpuolelle heti teoksen alussa. "Hän [Nicolas] oli joutunut kaikkien keskipisteeksi ja tiesi ennakkoaavistuksensa oikeaksi: leirikoulusta tulisi hirvittävä kokemus." Miten hirvittävä, sitä Nicolas ei onneksi voinut tietää. Ollaan syrjäseudulla ja tuon ikäiset pojat osaavat olla...

Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat

Kuva
Kirjallisuuden osalta päätin viettää ranskalaisen pääsiäisen. Ensimmäinen teemapääsiäisen lukukohteeni oli Grégoire Delacourtin 'Katseenvangitsijat.' 'Katseenvangitsijat' alkaa kuvauksella siitä, miten kiinnostunut teoksen päähenkilö Arthur Dreyfuss on naisten rinnoista. Pitäisikö tähän nyt lisätä, että kukapa mies ei olisi. Ei sentään, en halua uskoa, että puolet ihmiskunnasta elää ajatellen/katsellen/himoten naisten rintoja aina ja kaikkialla. Arthurille rinnat ovat kuitenkin iso juttu. Ehkä se johtuu siitä, että koira söi hänen siskonsa. Hirvittävä tapahtuma, joka mainitaan ohimennen, mutta joka sulkee Arthurin äidin rakkauden pojaltaan. Ehkä nyt pitäisi löytää joku analyysi koiran syömän siskon ja Arthurin tissikiinnostuksen välille, mutta jätän tuo yhteyden jokaisen itsensä pohdittavaksi. Delacourtin romaanin alku tuo mieleeni Michel Houellebecqin, tuon ranskalaisen suurta ristiriitaisuutta herättäneen kohukirjailijan, jonka kirjoituksia en juuri nyt väl...

Dominique Sylvain: The Dark Angel

Kuva
Lainasin kirjastosta Dominique Sylvainin teoksen 'The Dark Angel' (2013, ranskankielinen alkuteos ( Passage du Désir , 2004) Vive la France -haastetta silmällä pitäen. Muutoinkin oli mukava pitkästä aikaa lukea dekkaria ja siinä mielessä vähän erilaista dekkaria, että tapahtumapaikkana on lempikaupunkini Pariisi, joka kieltämättä antoi tälle teokselle aivan omanlaistaan viehättävyyttä. Dominique Sylvain on minulle ihan uusi dekkaristituttavuus. Hän on kirjoittanut 13 dekkaria, joista pari on myös suomennettu. Naisdekkari, erityisesti feministinen naisdekkari, on genrenä kiinnostava, koska se tarjoaa luontevan ympäristön perinteisten sukupuoliroolien haastamiseen ja vahvojen naishahmojen luomiseen. Itse olen kokenut esimerkiksi Sue Graftonin dekkareiden päähenkilön Kinsey Millhonen ja Sara Paretskyn V.I. Warshawskin suorastaan henkilökohtaisesti voimaannuttavina romaanihahmoina. Myös 'The Dark Angelissa' pääosassa ovat naisetsivät Lola Jost ja Ingrid Diesel...

Irène Némirovsky: David Golder

Kuva
Irène Némirovskyn 'David Golder' (1929) on viiltävä kamaridraama, jossa teoksen päähenkilöiden ilkeys vihloo kuin haarukka vasten metallia. Jokin aika sitten luin Némirovskyn Tanssiaiset ja ihailin kirjailijan kristallinkirkasta kykyä kuvata ihmisten, erityisesti äidin ja tyttären, välisiä suhteita sekä ihmisen turhamaisuutta ja pyrkimyksiä säilyttää sosiaalinen julkisivu hinnalla millä hyvänsä. Siinä missä 'Tanssiaisten' henkilöt olivat moniulotteisia, ovat he 'David Golderissa' (1929) nimihenkilöä lukuunottamatta yksioikoisesti rahan riivaamia - ihmisen kuoria, jotka haluavat kyltymättömästi lisää rikkauksia itselleen. Teoksen päähenkilö David Golder on vastenmielinen ihminen ja niin ovat myös hänen vaimonsa Gloria ja tyttärensä Joyce. Golder on liike-elämän keinottelija ja uhkapeluri, joka heti teoksen alussa kieltäytyy auttamasta tuttavaansa ja tämän seurauksen samainen tuttava ampuu itsensä hengiltä. Golderille tuttavan itsemurha vaikuttaa olevan läh...

Irène Némirovsky: Tanssiaiset

Irène Némirovsky (1903-1942) oli venäläisjuutalainen kirjailija. Hän syntyi Ukrainassa, asui myöhemmin Moskovassa, pakeni Venäjän vallankumousta Suomeen, jossa asui vuoden verran ja muutti tämän jälkeen Pariisiin ja kuoli lavantautiin Auschwitzin keskitysleirillä Puolassa.  Némirovskyn läpimurtoteos oli vuonna 1929 julkaistu 'David Golder'. 'Tanssiaiset' (Le Bal) julkaistiin vuotta myöhemmin. Vuonna 2004 julkaistiin postuumisti Némirovskyn pidemmäksi sarjaksi aikoma ' Suite Francaise' (suom. Ranskalainen sarja, 2005), josta hän kuitenkin  ehti saada valmiiksi vain kaksi ensimmäistä osaa. Tanssiaiset on kristallinkirkas pienoisromaani. Niin hyvä, että lukiessa huomaa tämän tästä huokailevansa ihastuksesta. Se on kertomus uusrikkaasta Kampfin perheestä, joka on hankkinut rikkautensa perheen isän pörssikeinotteluilla. Rouva Kampfille tärkeintä on antaa muille ihmiselle sivistynyt ja varakas vaikutelma. Tämän rinnalla kaikki muu on toisarvoista, myös hänen tyt...