Siirry pääsisältöön

Irène Némirovsky: Tanssiaiset

Irène Némirovsky (1903-1942) oli venäläisjuutalainen kirjailija. Hän syntyi Ukrainassa, asui myöhemmin Moskovassa, pakeni Venäjän vallankumousta Suomeen, jossa asui vuoden verran ja muutti tämän jälkeen Pariisiin ja kuoli lavantautiin Auschwitzin keskitysleirillä Puolassa. Némirovskyn läpimurtoteos oli vuonna 1929 julkaistu 'David Golder'. 'Tanssiaiset' (Le Bal) julkaistiin vuotta myöhemmin. Vuonna 2004 julkaistiin postuumisti Némirovskyn pidemmäksi sarjaksi aikoma 'Suite Francaise' (suom. Ranskalainen sarja, 2005), josta hän kuitenkin ehti saada valmiiksi vain kaksi ensimmäistä osaa.

Tanssiaiset on kristallinkirkas pienoisromaani. Niin hyvä, että lukiessa huomaa tämän tästä huokailevansa ihastuksesta. Se on kertomus uusrikkaasta Kampfin perheestä, joka on hankkinut rikkautensa perheen isän pörssikeinotteluilla. Rouva Kampfille tärkeintä on antaa muille ihmiselle sivistynyt ja varakas vaikutelma. Tämän rinnalla kaikki muu on toisarvoista, myös hänen tyttärensä, 14-vuotias Antoinette. 

Rouva Kampfin pyrkimykset hyvän vaikutelman luomiseksi saavat välillä lähes tragikoomisia piirteitä. Hänelle ihmisissä tärkeintä on heidän arvonimensä ja se, mitä nämä ajattelevat Kampfeista. Sen sijaan hänen ja Antoinetten välinen suhde on kaukana komiikasta. Mistä tahansa tyttöä on mahdollista syyttää, oli sitten kyse teoista, tekemättä jättämisistä, käytöksestä tai ulkonäöstä, niin rouva Kampf ei sanojaan säästele. "Yhäkö sinä pillität? Mahdoton oikuttelija...! Omaksi parhaaksesi sinua kai tässä ojennetaan! Varokin hermostuttamasta minua enempää..."  [...] "Istu suorassa, noin sinä näytät ihan kyttyräselältä."

Antoinette pakenee äitinsä ankaruutta unelmiin, joissa hän on ihailtu ja rakastettu. Kun rouva Kampf päättää järjestää suuret tanssiaiset, Antoinette fantasoi "pyörryttävästä musiikista", "syrjäisessä budoaarissa kuiskatuista lemmekkäistä sanoista" ja miehen vahvoista käsivarsista vartalonsa ympärillä. Rouva Kampf kuitenkin evää tyttäreltään pääsyn tanssiaisiin. 

Nèmirovsky kuvaa ihmisten välistä kanssakäymistä sosiaalisena pelinä, jossa pisteitä jaetaan sen mukaan, kuinka monta kreiviä, markiisia ja paronia kunkin tuttavapiiriin kuuluu. Muut ihmiset ovat ensisijaisesti kilpailijoita ja kateus myrkyttää ihmissuhteet. Pienin vihjauksin hymy huulilla tehdään mestarillisia iskuja toisen herkimpiin kohtiin. 

Antoinette on yksinäinen tyttö, jota kukaan ei tunnu rakastavan. Hän on kuitenkin tarkkasilmäinen ja juuri Antoinetten havaintojen kautta Némirovsky paljastaa nousukasmaisen elämän typeryyden. Koska kenelläkään ei tunnu olevan aikaa Antoinettelle hän kapinoi mielessään kokemaansa kohtelua vastaan. Hänen tunteensa ovat teini-ikäiselle tyypillisesti suuria ja kohtalonomaisia.  Elämän toistuminen päivästä toiseen samanlaisena samoine rutiineineen herättää hänessä kaipauksen toisenlaisesta elämästä ja kuolemakin vaikuttaa välillä elämää houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Eräänä päivänä Antoinette kuitenkin keksii oivan keinon kostaa äidilleen kaikki tämän ilkeät sanat ja nöyryytykset. Antoinetten tekemä temppu on huikaisevan hieno ja tehokas ja se muuttaa koko hänen perheensä elämän ratkaisevalla tavalla.  

Lukijana en voinut kuin ihailla Antoinetten rohkeutta 'Tanssiaiset' ei kuitenkaan suostu yksitasoiseksi kertomukseksi, jossa paha äiti saa palkkansa, vaan Némirovsky osoittaa, että sekä äiti että tytär kärsivät rakkaudettomuudesta ja heidän romanttiset unelmansa siitä, että tulisi joku, joka tekisi elämästä elämisen arvoista ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. 

***
Etsiessäni tietoa Némirovskysta törmäsin erittäin mielenkiintoiseen asiaan. Némirovskyn perheen asuessa Suomessa hänen isänsä vei varoja säilytykseen asianajotoimisto Dittmar & Indreniukselle ja varat ovat siellä vielä tänä päivänäkin. Huikaisevaa! Némirovskya haluan ehdottomasti lukea lisää.

Tällä teoksella osallistun Vive la France!-haasteeseen.

'Tanssiaisia'  lukiessa mieleeni tullut teos: brittiläinen komediasarja Keeping up appearances (Suomessa esitetty nimellä Pokka pitää).

'Tanssiaisista' muualla blogimaailmassa: Mari A:n kirjablogi  Kirjava kukko Kirjapolkuni

Kommentit

  1. Käsittämätöntä, että tällainen helmi on jäänyt multa lukematta! Lukulistalle lennähti nyt sukkelasti. Ihana tämä blogisi, kun et ainoastaan arvioi uutta kirjallisuutta, vaan löydän täältä oman nuoruuteni rakkauksia kuin myös niitä vahingossa ohi käveltyjä :D.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post